Prinz Eugen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Prinz Eugen
USS Prinz Eugen (IX-300) entinen Saksan laivaston raskas risteilijä valmiina olemaan operaatio Crossroadsin maalilaivana 14. kesäkuuta 1946
USS Prinz Eugen (IX-300) entinen Saksan laivaston raskas risteilijä valmiina olemaan operaatio Crossroadsin maalilaivana 14. kesäkuuta 1946
War Ensign of Germany (1938-1945).svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Germania, Kiel
Kölinlasku 23. huhtikuuta 1936
Laskettu vesille 22. elokuuta 1938
Palveluskäyttöön 1. elokuuta 1940
Loppuvaihe Upposi atomipommikokeen seurauksena joulukuussa 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 14 247 t (standardi)
18 208 t (kuormattu)
Pituus 212,5 m
Leveys 21,8 m
Syväys 7,2 m
Koneteho 136 000 hv
Nopeus 32,5 solmua (60km/h)
Miehistöä 1 600
Aseistus 4 × 203 mm kaksoistykkitornia
6 × 105 mm kaksiputkista tykkiä
17 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä
12 × 37 mm ilmatorjuntatykkiä
28 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä
12 × 533 mm torpedoputkea
3 × Arado Ar 196 -lentokonetta

Prinz Eugen oli toisessa maailmansodassa Saksan laivaston Admiral Hipper -luokan raskas risteilijä. Alus selvisi sodan loppuun, joskin se osallistui vain yhteen merkittävään merisotatoimeen.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Admiral Hipper -luokka

Saksan laivasto tilasi 16. marraskuuta 1935 Kruppin Germania telakalta Kielistä uuden risteilijän "I", jonka köli laskettiin 23. huhtikuuta 1936. Alus laskettiin vesille 22. elokuuta 1938. Adolf Hitler ja runsaasti muita korkeita virkamiehiä osallistui tilaisuuteen, jossa puheen piti Ostmarkin valtakunnankomissaari tohtori Arthur Seyss-Inquart. Tilaisuuuteen osallistui myös Unkarin hallitsija vara-amiraali Miklós Horthy de Nagybánya, joka oli Itävalta-Unkarin laivaston taistelulaivan SMS Prinz Eugenin komentajana 24. marraskuuta 1917 - 1. maaliskuuta 1918 ja Itävalta-Unkarin laivaston viimeinen komentaja. Vesillelaskussa aluksen kummina oli Horthyn puoliso Magdolna Purgly.[1]

Prinz Eugenin vesillelasku

Kriegsmarinen johto halusi nimen avulla siirtää Itävalta-Unkarin laivaston historiaa Saksan uudelle laivastolle. Aluksen nimeksi valittiin ensin Tegetthoff, mutta sen niminen alus oli osallisena Italian laivaston tuhoamisessa Lissan taistelussa 20. heinäkuuta 1866. Fasistisen Italian ollessa liittolaisena ei haluttu aiheuttaa mahdollista selkkausta ja aluksen nimeksi valittiin Eugen Savoijilaisen mukaan Prinz Eugen. Vesillelaskutilaisuuden jälkeen pidettiin Kielissä laivastonäyttely.[1]

Aluksen varustaminen sujui hyvin, mutta Britannian kuninkaallisten ilmavoimien hyökkäyksessä Kieliin 1. heinäkuuta 1940 aiheutti vaurioita. Alus otettiin siten palvelukseen vasta 1.elokuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseenoton jälkeen alkoi miehistönkoulutus tehtäviinsä. Aluksen viimeistely tehtiin 2.-17. elokuuta, jonka jälkeen kaikki laitteet, järjestelmät ja uudet laitteistot oli asennettu. Aluksen miehistö aloitti koulutusammunnat 18. elokuuta ja seuraavana päivänä magneettiset kompassit asetettiin ja inklinaatiomittaukset tehtiin. Risteilijöiden komentaja kontra-amiraali Schmundt tarkasti 21. elokuuta aluksen merikelpoisuuden ja seuraavana päivänä alus lähti Kielistä koulutusajan tukikohtaansa Gotenhafeniin, missä alus teki polttoaineenkulutus- ja nopeustestit 27. elokuuta.[1]

Alukselta nousi 3. syyskuuta ensimmäisen kerran Arado-tiedustelukone ja miehistö aloitti 10. syyskuuta uuden aluksen vastaanottokokeet. Alukselle asennettu hydrofoni tarkastettiin 17. syyskuuta aluksen ollessa sukellusveneiden maalilaivana. Seuraavana päivänä aluksen miehistö harjoittelu meritankkausta Altmark-luokan emälaivan Ermlandin kanssa. Aluksen tykkimiehistöjä koulutettiin 13. lokakuuta alkaen ja aluksen pääaseilla ammuttiin ensimmäisen kerran 15. lokakuuta.[1]

Keinunnanhillintälaitteistoa testattiin 1. marraskuuta ja seuraavana päivänä alkoivat taisteluharjoitukset, jotka keskeytyivät vuorokautta myöhemmin telakalle siirron vuoksi. Alus vapautui telakalta vasta 13. joulukuuta, jolloin taisteluharjoitukset jatkuivat. Telakalla aluksen tykistöntulenjohtojärjestelmää säädettiin ja 10. joulukuuta alukselle lastattiin ampumatarvikkeita ammuntoja varten. Aluksen radiomiehistöt osallistuivat täydennyskoulutukseen 11. joulukuuta ja kompassit säädettiin 12. joulukuuta.[1]

Laivaston komentaja suuramiraali Raeder, uusien alusten käyttöönotosta vastaavan osaston päällikkö vara-amiraali von Fischel ja kontra-amiraali Thäter vierailivat aluksella 17.-18. joulukuuta aluksen ollessa nopeuskokeissa mitatulla matkalla. Alus saavutti testeissä 33,5 solmun nopeuden, jolloin aluksen tankit oli täytetty 74 prosenttisesti. Tämän jälkeen aluksen vastaanottokokeet päätettiin.[1]

Taistelukoulutuksessa aluksen tykkimiehistöjen maalina oli 8.-16. tammikuuta 1941 Hessen. Alus oli 25. tammikuuta - 8. huhtikuuta Germania telakan luiskalla 5 korjattavana ja samalla sille tehtiin tarkastuksissa havaittuja muutoksia. Telakalta vapauduttuaan alus harjoitteli yhdessä Bismarckin kanssa. Palatessaan eräästä harjoituksesta takaisin Kieliin aluksen propulsiojärjestelmään tuli vika aluksen osuessa miinaan, jolloin suunniteltua yhteisoperaatiota piti siirtää.[1]

Operaatio Rheinübung[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tanskansalmen taistelu

Amiraali Lütjens tarkasti 18. toukokuuta Prinz Eugenin Gotenhafenissa ennen kuin alus siirtyi sataman edustalle ankkuriin kello 11.12. Alus harjoitteli iltapäivän Bismarckin kanssa. Alus suuntasi kello 21.18 länteen kohdatakseen uudelleen taistelulaivan 19. toukokuuta kello 11.25 Rügenin edustalla, jossa Prinz Eugenin päällikkö Brinkmann tiedotti miehistölleen alkavasta operaatiosta.[2]

Raskaiden alusten suojaksi määrättyjen hävittäjien Z14 Friedrich Ihnin ja Z23:n sekä kahden Sperrbrecherin saavuttua Bismarck ja Prinz Eugen suuntasivat Ison-Beltin eteläiseen salmeen, jossa Z10 Hans Lody ja 5. miinanraivaajalaivue liittyivät suojueeseen. Pinta-alusten lisäksi alusten ilmasuojaksi määrättiin kuusi Messerschmitt Bf 110 hävittäjää ja kaksi He 115 meritiedustelukonetta.[3]

Kartta alusten reitistä operaatio Rheinübungissa sekä brittilaivaston reitit takaa-ajon aikana.

Ruotsin länsirannikolla joukko tanskalaisia ja ruotsalaisia kalastaja-aluksia havaitsi saattueen, josta tiedon saatuaan Saksan laivaston esikunta pelkäsi tiedon leviävän. Ruotsin laivaston risteilijä HMS Gotland lähetti radioviestin 20. toukokuuta kello 15 Marstrandin edustalta Tukholmaan saksalaisten liikkeistä. Britannian kuninkaallisen laivaston viestitiedustelu purki lähetetyn viestin, jonka mukaan Ruotsin länsirannikolla on havaittu kaksi Saksan laivaston suurta pinta-alusta saattajinaan kolme hävittäjää ja joukko pienempiä aluksia. Britannian amiraliteetti teki havainnosta oikean johtopäätöksen ulosmurtautumisesta ryhtyen toimiin.[3]

Prinz Eugen taisteli yhdessä Bismarckin kanssa 24. toukokuuta 1941 taisteluristeilijä HMS Hoodia sekä taistelulaiva HMS Prince of Walesia vastaan. Prinz Eugen osui kolmasti Prince of Walesiin ja Hoodiin ainakin kerran, mikä aiheutti laivalla valtavan tulipalon. Vaikka Hood upposi taistelussa ja Prince of Wales vaurioitui, englantilaiset sota-alukset seurasivat edelleen saksalaisia. Myöhemmin samana päivänä Bismarck määräsi Prinz Eugenin irtautumaan. Se onnistui välttämään englantilaiset alukset ja suuntasi etelään kohtaamaan tankkeri Spichernin sekä valmistautumaan liittoutuneiden kauppamerenkulun häirintään Atlantilla. Täpärästi väistettyään Bismarckia, etsivät englantilaiset yksiköt Prinz Eugenia, joka saapui Ranskan Brestiin 1. kesäkuuta.[4]

Brest ja operaatio Cerberus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RAF pommitti satamaa säännöllisesti ja yöllä 1. heinäkuuta alukseen osui pommi, joka räjähti tykistön komentohuoneessa surmaten 60 miehistön jäsentä. Alus oli sidottu Brestiin, kunnes helmikuussa 1942 operaatio Cerberuksessa palasi Saksaan.[4]

Muut sotatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian Saksaan paluunsa jälkeen helmikuussa Prinz Eugen komennettiin Norjaan mahdollisen liittoutuneiden maihinnousun varalta. Matkalla 23. helmikuuta 1942 sukellusvene HMS Tridentin laukaisema torpedo osui aluksen perään. Alus pääsi kuitenkin Trondheimiin, missä siihen tehtiin alustavat korjaukset. Alus palasi Kieliin telakalle 18. toukokuuta korjattavaksi, joka valmistui lokakuussa. Alus sai palvelukseen palattuaan käskyn palata Norjaan. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen aluksen siirto Norjaan peruutettiin helmikuussa 1943.[4]

Syyskuussa 1944 Prinz Eugen oli Ahvenanmaalla suojaten saksalaisten laivasaattueiden kulkua evakuoitaessa Lapin armeijan miehiä ja materiaalia Suomesta aselevon jälkeen.[5]

Keväällä 1945 alus oli Itämerellä Liivinmaalla, Preussissa ja Puolassa aiheuttaen Puna-armeijalle suuria tappioita tykkitulellaan.[5]

USS Prinz Eugen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinz Eugen antautui Britannialle Kööpenhaminassa toukokuussa 1945 ja se luovutettiin Yhdysvaltoihin, saaden nimekseen USS Prinz Eugen. Amerikkalaisten kiinnostus magneettivahvistintekniikkaan virkosi suurelta osin sen vuoksi, että he löysivät aluksesta magneettivahvistimilla toteutetun tulenjohtojärjestelmän.[6][7] Yhdysvallat käytti alusta ydinräjäytystesteissä Bikinin atollilla. Alus selvisi uppoamatta kahdesta ydinpommikokeesta, ja koska sen säteilyarvot olivat liian suuret, amerikkalaiset luopuivat suunnitelmasta upottaa alus. Alus hinattiin Kwajalein atolleille elokuussa 1946 ja se upposi 22. joulukuuta 1946 koordinaateissa 8°45′9.49″N, 167°40′59.60″E .[5]

Entisten miehistön jäsenten aloitteesta Prinz Eugenin vasen potkuri irrotettiin 1978 ja nostettiin ylös. Nyt se on laivastomuistomerkkinä lähellä Kieliä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Prinz Eugen.
  • Koop, Gerhard ja Schmolke, Klaus-Peter: Heavy Cruisers of the Admiral Hipper Class. Lontoo ja Annapolis: Greenhill Books ja Naval Institute Press, 2001. ISBN 1-85367-434-6 ja ISBN 1-55750-332-X. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter, s. 128
  2. Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter, s. 128-129
  3. a b Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter, s. 129
  4. a b c Whitley s. 63
  5. a b c Whitley s. 64
  6. Geyger, William A.: ”Historical Development of Magnetic-amplifier Circuits”, Magnetic-amplifier Circuits, s. 11. New York, New York: McGraw-Hill, 1957. Second Edition. (englanniksi) Lainaus: "One reason for the increased interest in magnetic amplifiers in this country was the successful German development work for various military applications, especially for naval fire-control systems, as used on the German heavy cruiser "Prinz Eugen.""
  7. Kemp, Barron: Fundamentals of Magnetic Amplifiers, s. 31. Indianapolis, Indiana: Howard W. Sams & Co, 1962. Library of Congress Catalog Card Number: 62-19650. (englanniksi) Lainaus: "German engineers made much use of this material during World War II, particularly in magnetic amplifiers for aircraft autopilots, servo systems for ship steering, guided missiles, master gun stabilizers, and coupling circuits to replace electron-tube cathode followers in computers."