HMS Hood (51)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Admiral-luokan taisteluristeilijästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Hood
HMS Hood noin vuonna 1932
HMS Hood noin vuonna 1932
Aluksen vaiheet
Kölinlasku 1. syyskuuta 1916
Laskettu vesille 22. elokuuta 1918
Palveluskäyttöön 15. toukokuuta 1920
Loppuvaihe upposi Tanskansalmen taistelussa 24. toukokuuta 1941
Tila hylky
Tekniset tiedot
Uppouma 49 140 t (max)
Pituus 262,3 m
Leveys 31,8 m
Syväys 10,1 m
Koneteho 151 300 hv (113 MW)
Nopeus 29 solmua (54 km/h)
Toimintamatka 5 332 merimailia@20 solmua
Miehistöä 1 418
Panssarointi Kylki: 5–12"
Kansi: 0,75–3"
Tykkitornit: etuosa 15"
Aseistus
Aseistus 8 × BL 15"/42 Mk I -tykkiä
14 × 4" tykkiä
24 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä
20 × .50" konekivääriä
5 × 20 putken ilmamiinoituslaite
4 × 21" torpedoputkea

HMS Hood (viirinumero 51) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Admiral-luokan taisteluristeilijä.

Hood oli yksi neljästä vuoden 1916 hätävarusteluohjelman Admiral-luokan taisteluristeilijästä. Sisaraluksia ei rakennettu valmiiksi, joten Hood jäi Britannian viimeiseksi taisteluristeilijäksi. Maailmansotien välisen ajan suurin sotalaiva Hood nimettiin 1700-luvulla eläneen amiraali Samuel Hoodin mukaan.

Saksan laivaston taistelulaiva Bismarck upotti aluksen Pohjois-Atlantilla 24. toukokuuta 1941. Vain kolme aluksella olleesta 1 418 hengen miehistöstä jäi henkiin.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun kolme Kuninkaallisen laivaston taisteluristeilijää (HMS Indefatigable, HMS Queen Mary ja HMS Invincible) menetettiin Skagerrakin taistelussa, alukseen lisättiin 5 000 tonnia panssarointia kestämään 15 tuuman tykkien osumia, mikä nosti aluksen suojan taistelulaivan tasolle.

Aseistukseksi tuli BL 15"/L42 (381 mm) Mk I, jollaiset oli asennettu myös Queen Elizabeth- ja Revenge-luokkien taistelulaivoihin sekä Renown-luokan taisteluristeilijöihin. Hood oli Kuninkaallisen laivaston lippulaivana ja kiersi runsaasti Britannian siirtomaissa. Aluksella palveli yli 10 000 merimiestä ja upseeria sen historian aikana.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1939 Hood oli Kotilaivaston 1. taisteluristeilijäviirikön komentajan kontra-amiraali W. J. Whitworthin lippulaivana. Sodan alkaessa 3. syyskuuta alus oli partiomatkalla Pohjanmerellä Skagerrakin edustalla HMS Repulsen ja suojana olleiden HMS Ashantin, HMS Eskimon, HMS Mashonan, HMS Matabelen, HMS Punjabin ja HMS Tartarin kanssa. Osasto palasi 6. syyskuuta Scapa Flowhun. Alus lähti uudelleen merelle 8. syyskuuta valvoakseen Islannin ja Färsaarten välistä merialuetta, mistä se palasi 12. syyskuuta satamaan. Alus siirtyi 14. syyskuuta Loch Eween, jonne se saapui seuraavana päivänä. Winston Churchill vieraili vielä samana päivänä aluksella.[1]

Operaatio Catapult[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Catapult

Ensimmäisen kerran Hood laukaisi tykkinsä taistelutilanteessa Kuninkaallisen laivaston estäessä Mers-el-Kebirissä 3. heinäkuuta 1940 Ranskan laivastoa joutumasta saksalaisten käsiin. Taistelussa Hoodin kranaatit osuivat taistelulaiva Bretagneen, joka räjähti ja upposi. Alus palveli Välimerellä ja Atlantilla ja oli huollossa tammikuusta huhtikuuhun 1941. Sille oli suunniteltu peruskorjaus 1942.

Taistelu Tanskansalmessa 1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tanskansalmen taistelu

Bismarck ja Prinz Eugen lähtivät Pohjois-Atlantille toukokuussa 1941 tehtävänään saattueiden tuhoaminen (operaatio Rheinübung). Tämän estämiseksi ja alusten tuhoamiseksi britit lähettivät useita aluksia estämään saksalaisalusten pääsyä Norjanmereltä Grönlannin, Islannin ja Britteinsaarten välistä (GIUK gap) pohjois-Atlantille.

Bismarck ja Prinz Eugen havaittiin lopulta Tanskansalmessa ja niitä vastaan lähetettiin Hood, HMS Prince of Wales ja hävittäjiä. Osasto oli amiraali Sir Lancelot Hollandin alaisuudessa ja Prince of Wales oli kontra-amiraali Leachin komennossa. Hollandin osasto saavutti saksalaisalukset Grönlannin ja Islannin välisessä salmessa (Tanskansalmessa) aamuyöstä 24. toukokuuta.

J.C. Schmitz-Westerholtin maalaus HMS Hoodin tuhosta. Prince of Wales edustalla.

Hood tulitti aluksi Bismarckin sijaan Prinz Eugenia. Kun saksalaiset saivat mitattua etäisyyden Hoodiin, siihen osui ensin Prinz Eugenin 8-tuumainen kranaatti, joka sytytti ilmatorjuntatykistön ammukset ja raketit, muttei uhannut laivaa. Kun Hood kääntyi saadakseen kaikki tykkinsä Bismarckia kohti, alukseen osuivat kello 06:00 Bismarckin 380 mm päätykistön ammukset, jotka nostivat tulipatsaan aluksen peräosasta. Tämän jälkeen räjähdys tuhosi aluksen takaosan. Miehistön 1 418 jäsenestä kolme miestä, Ted Briggs, Bob Tilburn ja Bill Dundas, pelastettiin hävittäjä HMS Electralle.

Tutkintalautakunnan mukaan Bismarckin kranaatit olivat osuneet Hoodin ajopanosvarastoon. Pääaseiden kordiittipanokset olivat räjähtäneet, ja syntynyt räjähdysliekki oli levinnyt laivan käytäviä pitkin ympäriinsä, sytyttänyt aluksen sisältä tuleen, joka levisi edelleen X-tykkitornin ammusvarastoon ja räjäytti sen. Syntynyt katastrofaalinen räjähdys oli tuhonnut aluksen keskilaivan ja katkaissut aluksen. Asiasta saatiin varmuus aluksen hylyn löydyttyä vuonna 2001 noin 3 000 metrin syvyydestä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Jurens, W. J.: The Loss of HMS Hood - A Re-Examination. Warship International, 1987, XXIV. vsk, nro 2, s. 122-180. Toledo, Ohio, USA: International Naval Research Organization, INRO. ISSN 0043-0374. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Hood (51).