HMS Indefatigable (1909)
| HMS Indefatigable | |
|---|---|
.jpg) HMS Indefatigable |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Devonportin telakka |
| Kölinlasku | 23. helmikuuta 1909 |
| Laskettu vesille | 28. lokakuuta 1909 |
| Palveluskäyttöön | helmikuu 1911 |
| Poistui palveluskäytöstä | upposi Skagerrakin taistelussa 31. toukokuuta 1916 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
18 470 t (tyhjä) 22 080 t (kuormattu) |
| Pituus | 180 m |
| Leveys | 24 m |
| Syväys | 8,2 m |
| Koneteho | 43 000 shp |
| Nopeus | 25,8 solmua |
| Miehistöä | 820–1 200 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
8 × BL 12" (304,8 mm) Mk X (4 × 2) -tykkiä 16 × BL 4" (101,6 mm) Mk VII -tykkiä 4 × QF 3 naulan tykkiä 3 × 18" torpedoputkea |
HMS Indefatigable oli Britannian kuninkaallisen laivaston Indefatigable-luokan taisteluristeilijä.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Indefatigable-luokka (taisteluristeilijä)
Alus tilattiin Devonportin telakalta, missä köli laskettiin 23. helmikuuta 1909. Alus laskettiin vesille 28. lokakuuta ja otettiin palvelukseen helmikuussa 1911.[1][2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivaston 1. risteilijälaivueeseen, jonka nimi muuttui 1. taisteluristeilijälaivueeksi tammikuussa 1913. Saman vuoden syyskuussa alus lähetettiin Välimerelle, missä se liitettiin 2. taisteluristeilijälaivueeseen. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Indefatigable oli edelleen Välimerellä. Alus osallistui elokuussa 1914 Saksan keisarikunnan laivaston SMS Goebenin ja SMS Breslaun etsintään. Hellaksen niemimaan pommituksiin alus osallistui 3. marraskuuta, jolloin siitä tehtiin amiraali Cardenin lippulaiva. HMS Inflexible vapautti sen lippulaivan tehtävistä tammikuussa 1915, jonka jälkeen Indefatigable lähti Maltalle telakalle. Huollosta palattuaan alus liitettiin helmikuussa 1915 Suuren laivaston 2. taistelulaivaviirikköön Scapa Flowssa.[1][2]
Indefatigable osallistui 31. toukokuuta 1916 Skagerrakin taisteluun. SMS Von der Tann ampui sarjan 280 mm pääaseillaan osuen kahdella laukauksella X-tornin ammusvarastoon, joka räjähti tuhoten aluksen pohjan. Pahoin vaurioitunut alus poistui taistelulinjasta upoten nopeasti. Ennen uppoamista alukseen osui A-tornin alueelle, jolloin keulassa ollut asevarasto räjähti tuhoten aluksen lopullisesti.[2] Aluksen upotessa 1 017 hengen miehistöstä ainoastaan kolme miestä pelastui. Pelastuneet olivat:
- kannenvanhin Falmer
- kannenvanhin Elliot
- viestimies John Bowyer
Erään pelastuneen kertomuksen mukaan myös laivan päällikkö C. F. Sowerby poistui aluksesta, mutta kuoli vammoihinsa meressä ennen avun tuloa.
Indefatigablen hylky on nykyisin vaikeimmin löydettävissä olevia Skagerrakin taistelun hylyistä. Kaupallisen yhtiön tekemä nostoyritys 1950 tuhosi aluksen lopullisesti niin, että siitä on jäljellä ainoastaan palasia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Invincible-luokka – Seuraaja: Lion-luokka |