Operaatio Wikinger

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Operaatio Wikinger
Osa toista maailmansotaa
Päivämäärä:

22. helmikuuta 1940

Paikka:

Pohjanmeri

Casus belli:

brittiläisten kalastajien tuhoaminen

Lopputulos:

raskaat tappiot omien tulessa

Osapuolet

 Saksa

Komentajat

Saksa Frirz Berger

Vahvuudet

6 hävittäjää ja pommikonelaivue

Tappiot

578 merimiestä sai surmansa
2 hävittäjää upposi
1 hävittäjä vaurioitui lievästi

Operaatio Wikinger (saks. Unternehmen Wikinger) oli Saksan laivaston koodinimi Pohjanmeren operaatiolle toisessa maailmansodassa helmikuussa 1940. Heikon puolustushaarojen välisen kommunikaation ja yhteistoiminnan vuoksi tuhoutui ilmavoimien pommituksessa kaksi hävittäjää ja vaurioitui yksi omien tulessa ja miinoituksissa. Miehitötappioina menetettiin 578 merimiestä.

Ilmavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuburgiin sijoitettu pommituslentorykmentti 26:n II lennoston 4. laivue sai illalla 21. helmikuuta käskyn tehdä pommituslennon Thamesin ja Humberin estuaarien välisen alueen laivaliikennettä vastaan. Seuraavana aamuna miehistöt olivat lähtövalmiina ja ensimmäinen Heinkel He 111 nousi ilmaan kello 16. Näkyvyys Pohjanmerellä oli noin 30 mailia kuun paistaessa täytenä kaakosta. Laivueen koneet seurasivat toisiaan suunnaten Syltin eteläkärkeen, mistä jatkoivat 1000 metrin korkeudessa kohti Humberia.[1]

Kellon lähestyessä 1900 ampuja ilmoitti havainneensa perävanasta vedessä. Lentäjä käänsi lentokoneen tutkiakseen asiaa. Hän havaitsi alapuolella nopeasti luoteeseen matkaavan aluksen.[1]

Laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan laivaston esikunta oletti, että Doggerbankin pohjoispuolella olevat brittiläiset kalastusalukset olisivat todellisuudessa vakoilemassa. Saksan laivaston 1. hävittäjälaivueen komentaja Berger lähti 22. helmikuuta 1940 laivueensa alusten kanssa merelle. Laivueen lippulaivana oli Z1 Leberecht Maass ja muina aluksina Z16 Friedrich Eckoldt, Z4 Richard Beitzen, Z13 Erich Koellner, Z6 Theodor Riedel ja Z3 Max Schultz. Alusten miehistöjä täydennettiin joukolla valtausmiehistöjä.[1]

Koska Saksan länsivallin miinoitukset sulkivat tien alukset joutuivat navigoimaan tiedossa olevaa kapeaa reittiä pitkin. Illalla alukset suuntasivat luoteeseen kohtalaisella nopeudella.[1]

Tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pommikoneen lentäjä nosti koneensa 1500 metriin aloittaen hyökkäyksen. Lentokoneesta pudotettiin neljä pommia ja miehistö raportoi ilmatorjuntatulesta. Pommeista kaksi putosi veteen ja kolmas osui keskilaivaan aiheuttaen suuren räjähdyksen. Neljännestä ei saatu havaintoa. Hyökkäys tapahtui kello 1945. Osuman saanut alus ei uponnut vaikka vauhti hidastui. Toinen hyökkäys upotti Leberecht Maassin. Myöhemmin katkesi ja upposi räjähdyksessä Max Schultz.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter: German Destroyers of World War II. Annapolis, Marylanad: Naval Institute Press, 2003. ISBN 1-85367-540-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Koop & Schmolke 2003 s. 50-52