Operaatio Sportpalast

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Operaatio Sportpalast
Osa toista maailmansotaa
Fairey Albacore lähdossä lentoon HMS Victoriousilta.
Fairey Albacore lähdossä lentoon HMS Victoriousilta.
Päivämäärä:

1.9. maaliskuuta 1942

Paikka:

Karhusaaren ja Norjan rannikon välinen merialue

Lopputulos:

Ratkaisematon

Osapuolet

 Saksa

 Yhdistynyt kuningaskunta

Komentajat

Saksa amiraali Ciliax

Yhdistynyt kuningaskunta vara-amiraali Alban Curteis
Yhdistynyt kuningaskunta vara-amiraali John Tovey

Vahvuudet

1 taistelulaiva
4 hävittäjää

2 saattuetta
1 lentotukialus
2 taistelulaivaa
1 taisteluristeilijä
2 risteilijää
12 hävittäjää

Tappiot

1 rahtialus
2 lentokonetta

Operaatio Sportpalast oli Saksan laivaston operaatio toisessa maailmansodassa. Operaation tavoitteena oli maaliskuun alussa 1942 Britteinsaarilta Pohjois-Venäjälle matkaavan PQ-12- ja sieltä palaavan QP-8-saattueen kulun estäminen. Suunnitelman runkona oli Norjan rannikolla piilotteleva taistelulaiva Tirpitz suojueineen.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vara-amiraali Curteisin johtama saattue PQ-12 lähti 1. maaliskuuta 1942 Reykjavikista Islannista Kuolan niemimaalle Murmanskiin suojanaan taisteluristeilijä HMS Renown, taistelulaiva HMS Duke of York, risteilijä HMS Kenya sekä kuusi hävittäjää. Vastaavasti QP-8 lähti paluumatkalle Murmanskista suurin piirtein samaan aikaan. Saattueiden oli tarkoitus sivuuttaa toisensa Karhusaaren lähellä.

Operaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisten tiedustelu havaitsi Venäjälle matkaavan saattueen PQ12 Jan Mayenin saaren lähistöllä. Taistelulaiva Tirpitz lähti 6. maaliskuuta 1942 merelle Trondheimista saattajinaan hävittäjät Z5 Paul Jacobi, Z14 Friedrich Ihn, Z7 Hermann Schoemann ja Z25. Saksan laivasto-osasto ei päässyt huomaamatta merelle, vaan sukellusveneet HMS Seawolf ja HMS Trident havaitsivat merellä olleen osaston ilmoittaen siitä Britannian Amiraliteetille.

Amiraali Toveyn komentamat taistelulaiva HMS King George V, lentotukialus HMS Victorious, risteilijä HMS Berwick ja kuusi hävittäjää lähtivät 6. maaliskuuta Scapa Flowsta merelle. Osasto saavutti saattueen Jan Mayenin eteläpuolella.

Liittoutuneiden laivasto ei kuitenkaan löytänyt Norjan meren myrskyssä saksalaisaluksia. Saksan laivaston hävittäjät tavoittivat saattueesta PQ-8 jääneen rahtialus Izhoran, jonka ne upottivat. Sää selkeytyi 9. maaliskuuta, jolloin HMS Victoriousilta lähetettiin kello 06.54 kuusi Fairey Albacorea etsimään Saksan laivaston osastoa. Kaksitoista torpedoin varustettua Albacorea lähetettiin ilmaan kello 07.35.

Tiedustelukone löysi kello 08.00 saksalaiset ja 40 minuuttia myöhemmin torpedokoneet olivat paikalla. Tirpitz purjehti vastatuuleen ja pakotti siten Albacoret hyökkäämään haluamastaan suunnasta. Taistelulaiva avasi tulen kaikilla lähes sadalla ilmatorjuntatykillään, minkä seurauksena yksikään torpedo ei osunut maaliin ja kaksi Albacorea ammuttiin alas.

Tirpitz saattajineen suuntasi takaisin kohti Norjan vuonoja ennen kuin paikalle Britteinsaarilta lähetetyt pommikoneet saapuivat. Alus saapui 9. maaliskuuta Länsivuonoon, josta se jatkoi matkaansa Trondheimiin 12. maaliskuuta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941-1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)