Graf Zeppelin (laiva)
| Graf Zeppelin | |
|---|---|
 Kuva Yhdysvaltain laivaston alusten tunnistamisen helpottamiseksi laaditussa käsikirjassa. |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Deutsche Werke, Kiel |
| Kölinlasku | 28. joulukuuta 1936 |
| Laskettu vesille | 8. joulukuuta 1938 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
27 500 t (standardi) 31 000 t (kuormattu) |
| Pituus | 250 m |
| Leveys | 27 m |
| Syväys | 8,5 m |
| Koneteho | 4 x 50 000 shp |
| Nopeus | 34,5 solmua |
| Aseistus | |
| Aseistus |
16 × 15 cm tykkiä 12 × 10,5 cm ilmatorjuntatykkiä 20 × 3,7 cm ilmatorjuntatykkiä 28 × pommikonetta 10 × hävittäjää |
Graf Zeppelin oli Saksan laivaston keskeneräiseksi jäänyt lentotukialus toisessa maailmansodassa.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lentokoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksella oli tarkoitus käyttää kolmea lentokonetyyppiä eri tyyppisten tehtävien mukaisesti[1]:
- Messerschmitt Bf 109 T (Träger) -hävittäjä,
- Junkers Ju 87 C -syöksypommittaja,
- Fieseler Fi 167 -kaksitasotorpedopommittaja. Kone pystyi kuljettamaan yhden 765 kg:n torpedon tai 1 000 kg pommeja.
Sekä Yhdysvaltain että keisarillisen Japanin laivastot käyttivät eri konetyyppejä samanlaisen tehtäväjaon mukaisesti 1930-luvulta toisen maailmansodan loppuun. Saksalaisalukseen lentokoneita olisi kuitenkin mahtunut vain puolet siitä mitä yhdysvaltalaisiin lentotukialuksiin. Graf Zeppelinissä oli sen sijaan raskaampi aseistus.[2]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Runko A tilattiin 16. marraskuuta 1935 Deutsche Werkeltä Kielistä, missä köli laskettiin 28. joulukuuta 1936 telakkanumerolla 252. Alus kastettiin 8. joulukuuta 1938 Graf Zeppeliniksi kumminaan ilmalaivoja suunnitelleen Graf Zeppelinin tytär kreivitär Hells von Branesten-Zeppelin. Alus laskettiin kastetilaisuuden päätyttyä vesille, minkä jälkeen satamahinaajat Emil ja August kuljettivat rungon varustettavaksi. Varustamisen aikana alukselle asennettiin savuhormit ja kansirakenteet.[3]
Toisen maailmansodan alettua Saksan laivaston Z-suunnitelma keskeytettiin lukuun ottamatta rakenteilla olevia aluksia. Norjan taisteluiden jälkeen työt aluksella keskeytettiin, koska Saksan laivaston resurssit eivät riittäneet pitkän rannikon valvontaan. Alus voitaisiin ottaa palvelukseen vuoden 1940 lopulla, mutta sille ei asennettaisi aseistusta kymmeneen kuukauteen ja tulenjohtojärjestelmien toimituksessa oli vakavia viiveitä toimitettaessa varusteita Neuvostoliittoon. Lopulta alukselle sijoitettava raskas ilmatorjuntatykistö siirrettiin muihin tarkoituksiin ja 15 senttimetrin tykit sijoitettiin Norjan rannikkolinnakkeisiin. Siten alus ei ollut toimintakykyinen vuoden 1941 koeajojen päätyttyä.[3]
Kaikki työt aluksella keskeytettiin 12. heinäkuuta 1940, jolloin se siirrettiin Kielistä Gotenhafeniin. Hinaajien vetämää alusta suojasi miinanraivaaja Nautilus. Alukset saapuivat 18. heinäkuuta Sassnitziin, missä lentotukialukselle asennettiin kaksi kaksiputkista 3,7 senttimetrin ilmatorjuntatykkiä. Alus makasi Gotenhafenissa, kunnes laivastoesikunta määräsi 16. kesäkuuta 1941 aluksen siirrettäväksi Gotenhafenista viimeistään 19. kesäkuuta. Alus lähti 19. kesäkuuta hinattuna Gotenhafenista ja saapui Sassnitziin 21. kesäkuuta. Saksan hyökkäyksen edettyä ja Neuvostoliiton ilma-ase uhan poistuttua alus palautettiin vuoden lopulla Gotenhafeniin.[3]
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksalaiset upottivat keskeneräisen aluksen nykyisen Puolan Szczecinin lähelle 25. huhtikuuta 1945 puna-armeijan lähestyessä kaupunkia. Neuvostoliittolaiset kuitenkin nostivat maaliskuussa 1946 matalaan veteen upotetun aluksen.
Aluksen kohtalo oli hämärä vuosikymmeniä sodan jälkeen. Liittoutuneiden sopimuksen mukaan alus olisi pitänyt tuhota tai upottaa syvälle 15. elokuuta 1946 mennessä. Itäblokin ulkopuolella viimeinen tieto aluksesta oli 7. huhtikuuta 1947 otettu kuva, jossa alus oli lähdössä Świnoujścien satamasta lastattuna erilaisilla tavaroilla. Joidenkin tietojen mukaan venäläiset olisivat lastanneet aluksen sotasaaliskalustolla, muun muassa panssarivaunuilla, ja se olisi aiottu hinata Leningradiin, mutta olisi Rügenin ulkopuolella osunut ajomiinaan ja uponnut.
1990-luvulla Neuvostoliiton arkistojen avauduttua saatujen tietojen mukaan alus hinattiin 1947 Leningradiin, jossa se aiottiin korjata toimintakuntoiseksi. Korjaamista ei kuitenkin lopulta pidetty järkevänä, joten alus hinattiin harjoitusmaaliksi takaisin Puolan rannikolle.[1][4]
Alus oli 16. elokuuta 1947 Neuvostoliiton ilmavoimien ja laivaston maalina harjoituksessa, jonka tarkoituksena oli hankkia tietoa lentotukialuksen upottamisesta. Alukseen kohdistettiin 24 pommia ja tykinammusta, mutta se upposi vasta kahden torpedon osumasta. Alus oli mahdollisesti lastattu lentopommeilla taistelutilanteessa olevan lentotukialuksen aseistuksen simuloimiseksi.[1] Aluksen hylky löydettiin vuonna 2006 läheltä Łeban satamaa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Graf Zeppelin Part 1. Warship, 1984, VIII. vsk, nro 31, s. 153-164. London, UK: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-354-0. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Graf Zeppelin Part 2. Warship, 1985, IX. vsk, nro 33, s. 29-37. London, UK: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-402-2. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c KMS Graf Zeppelin, Arsenal of Dictatorship, Ricky Law (yksityinen sivusto).
- ↑ Natsi-Saksan ainoa lentotukialus löytyi Itämeren pohjasta 28.7.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.12.2008.
- ↑ a b c Whitley 1985 s. 29-31
- ↑ a b Roger Boyes: Divers find Hitler's aircraft carrier, TimesOnline 27.7.2006, Times Newspapers Ltd. luettu 31.12.2008
