Korian ratasilta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korian ratasilta
Korian ratasilta. Sen takana näkyy vuodelta 1870 peräisin oleva vanha rautatiesilta.
Korian ratasilta. Sen takana näkyy vuodelta 1870 peräisin oleva vanha rautatiesilta.
Raiteita 2
Ylittää Kymijoki
Sijainti Koria, Kouvola
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Siltatyyppi teräsbetoninen holvisilta
Pisin jänneväli 67,6 m
Pituus 124 m
Avattu liikenteelle 1925
Koordinaatit 60°51′12.7″N, 026°36′57.6″E
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Korian ratasilta on Kymijoen ylittävä Pietarin radan teräsbetoninen holvisilta Kouvolassa, entisen Elimäen kunnan alueella.[1] Silta valmistui vuonna 1925 ja se korvasi kantokyvyltään heikentyneen vuonna 1870 valmistuneen vanhan rautatiesillan. Sillan suurin aukko on 67,6 metriä ja se on selkeästi pitkäjänteisin holvisilta Suomen rataverkolla.[2] Toiseksi pisin on jänteeltään 45-metrinen vuonna 1920 valmistunut Petäisenkosken ratasilta Kajaani–Kontimäki-radalla ja kolmanneksi pisin Harjunjoen ratasilta Kouvola–Mikkeli-välillä, sen jänne on 44,1 metriä ja valmistumisvuosi 1968.[3]

Silta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siltakilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhan rautatiesillan kantokyvystä oli jo pitkään oltu huolissaan rautatiehallituksessa, joka vuonna 1922 järjesti tunnettujen sillanrakentajien kesken kilpailun uuden sillan hankkimiseksi.[1] Kilpailu oli kansainvälinen[1] ja ehdotuksia tuli 14, näistä kuusi oli kokonaan betonista holvisiltaa.[4] Muissa ehdotuksissa oli teräksisiä päällysrakenteita ja yksi, jossa myös keskijänne oli teräsrakenteinen.[4] Palkintolautakunta suosi betonista ja kivestä tehtyjä rakenteita ylläpitokustannuksiltaan edullisina ja kotimaisina, mutta arveli teräsrakenteenkin voivan olla kilpailukykyinen, koska silloin vältyttäisiin telineiden rakentamiselta.[4]

Sillan valinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valituksi tuli Oy Constructor Ab:n ehdotus, viisiaukkoinen kokonaan betoninen holvisilta.[4] Ehdotuksessa holvin leveys oli kahdeksan metriä eli sillalle mahtui kaksi raidetta, keskiaukon jännemitta oli 70 metriä ja muiden aukkojen 13,5 metriä.[4]

Korian ratasillan keskijänteen pituus on 67,6 metriä ja holvin nuolikorkeus[4] eli holvin laen etäisyys kantojen yhdyssuorasta 12,85 metriä.[4] Holvin paksuus laella on kaksi metriä, paksuimmillaan 2,6 metriä ja kantanivelen kohdalla 2,4 metriä.[4] Pääjänteen kohdalla rataa kannattavat teräsbetoninen laatta ja palkisto, jotka on tuettu holviin 60 senttimetriä paksuilla hieman holvia kapeammilla väliseinillä.[4] Koko silta on perustettu kalliolle.[4] Constructorin pääsuunnittelija oli insinööri Emil Holmberg, siltasuunnitelmien pääasiallisena laatijana pidetään Lauri Wallénia.[4] Yhtiön toimitusjohtaja oli Manne Muoniovaara.[4]

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urakkasopimus allekirjoitettiin 28. joulukuuta 1922 ja urakkasumma oli 4,8 miljoonaa markkaa, sama kuin kilpailuehdotuksessa.[4] Rautatiehallitus asetti työn valvojaksi ratainsinööri Toivo Vähäkallion.[4]

Rakennustyön aikana urakoitsija ja tilaaja riitelivät tai olivat eri mieltä muutamasta asiasta.[4] Huhtikuussa 1923 Muoniovaara ja Vähäkallio kiistelivät betoniin käytettävästä sepelistä, jota Vähäkallio ei voinut hyväksyä epäpuhtauksien takia.[4] Urakoitsija vastasi seulontavaatimusten aiheuttamilla lisälaskuilla ja uhkasi lopettaa työt.[4] Lisälasku esitettiin myös kalliopinnan korkeuden poikkeamista ja uhattiin jälleen töiden lopettamisella.[5] Rautatiehallituksen silloinen pääjohtaja Jalmar Castrén[4] ilmoitti kirjeitse, ettei lisälaskuja makseta.[5]

Constructor teki telinesuunnitelmat, joihin Vähäkalliolla oli huomautettavaa, rautatieviranomaiset eivät hyväksyneet suunnitelmia.[5] Telineiden rakentaminen oli vaikeaa, koska joki oli melkein kokonaan kalliopohjainen ja virta oli vuolas.[5] Pääholvin telineet ja muotit olivat valmiit elokuussa 1923.[5]

Sortumaonnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holvin valu oli noin yhtä kuutiometriä vaille valmis, kun 11. lokakuuta 1923 kello 6.30 telineet sortuivat.[5] Vastavalettu holvi välttyi raudoituksen ansiosta putomasta kokonaan jokeen.[5] Kovettumaton betoni holvin toisessa päässä murtui ja holvin pää painui alas kiertyen kokonaan toisen kantanivelen ympäri.[5] Onnettomuutta seurasivat kuulustelut useana päivänä Korialla, Kouvolassa ja Helsingissä.[5] Kuulustelupöytäkirjoja tuli 17 sivun verran.[5] Joulukuussa 1923 Vähäkallio toi julki kantansa, että holvi pitäisi purkaa.[5] Valtionrautateiden asiantuntijana ollut saksalaisprofessori kävi työmaalla tammikuussa 1924, kirjoitti 11-sivuisen lausunnon ja antoi lisäksi ehdotuksia siitä, miten silta korjattaisiin.[5] Constructorin asiantuntija oli tukholmalaisprofessori H. Kreüger, joka kävi työmaalla myös heti tammikuun 1924 alussa ja kirjoitti hänkin 11-sivuisen lausunnon asiasta.[5]

Korjaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Constructor teki sillan korjauksen professori Kreügerin suunnitelmien mukaan, korjaussopimus tehtiin heinäkuussa 1924.[5] Korjauslaskelmat tarkisti Herman Ossian Hannelius ja rautatiehallitus ilmoitti Contructorille elokuussa 1924 korjaussuunnitelmien hyväksymisestä.[5] Ennen korjausta sillasta otettiin koekappaleita,[5] joiden perusteella todettiin valetun betonin olevan kunnollista.[5] Murtunut kantanivel korjattiin uusimalla se metrin kaistoissa.[5] Muutkin murtuneet kohdat korjattiin piikkaamalla betoni pois, vahvistamalla raudoitus ja valamalla uusi betoni.[2] Halkeamakohdissa rakenne vahvistettiin teräksin, jotka painejuotettiin sementtilaastilla.[2] Kun rakenteelliset korjaukset oli tehty, holvi rapattiin ja sen pintoihin siveltiin ainetta, joka estää sadeveden tunkeutumisen rakenteeseen.[2] Tammikuun 1925 lopussa sillalle tehtiin koekuormitus ja se voitiin ottaa käyttöön.[2] Takuutarkastus tehtiin 18. tammikuuta 1927.[2] Silta oli kunnossa ja Constructor vapautui kaikesta vastuusta.[2]

Korian ratasilta korjattiin vuonna 2004, työlle myönnettiin Suomen Rakennusinsinöörien Liiton (RIL:in) Vuoden silta -palkinto.[6][7]

Korian kaksi rautatiesiltaa muodostavat kohteen, joka kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin Suomessa.[8] Kolmantena siltana siltapaikalla on vuonna 1985 valmistunut Korian uusi silta, jolle maantieliikenne siirtyi vuoden 1870 sillan muututtua kevyen liikenteen sillaksi.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aitta, Seppo (vast. toim.): Siltojemme historia. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Aitta, 2004, s. 305
  2. a b c d e f g Aitta, 2004, s. 308
  3. Aitta, 2004, s. 498–499
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Aitta, 2004, s. 306
  5. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Aitta, 2004, s. 307
  6. Huvila, Pirjo: Rautatie ja maisema. RAkennettu Ympäristö -lehti, 2007, nro 3, s. 60. Rakennustarkastusyhdistys RTY ry ja Rakennustietosäätiö RTS. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.8.2015.
  7. Vuoden silta Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry. Viitattu 28.8.2015.
  8. a b Korian sillat Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 26.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]