Karamehin taistelu
| Karamehin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Kartta taistelujen kulusta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
28 kaatunutta |
| ||||||
|
¹Palestiinalaisten mukaan | |||||||
Karamehin tai Karaman taistelu oli Israelin, palestiinalaisen PLO:n ja Jordanian välillä käyty taistelu Karamehin kylässä Jordaniassa 21. maaliskuuta 1968. Taistelu alkoi israelilaisten tehdessä kostoiskun palestiinalaisten tukikohtana tunnettua Karamehia vastaan. Joukot kohtasivat kiivasta vastarintaa, ja lopulta taisteluun yhtyivät myös Jordanian asevoimat. Israelilaiset perääntyivät lopulta omalle puolelleen ja palestiinalaiset julistivat voittaneensa.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palestiinalaiset PLO:n ja Fatahin taistelijat olivat alkaneet tehdä hyökkäyksiä Jordaniasta Israeliin kiihtyvää tahtia kuuden päivän sodan päättymisen jälkeen vuonna 1967. PLO:n toimintaa johti Jasser Arafat, joka tuolloin oleskeli Jordaniassa. Karameh Jordaniassa oli Fatahin poliittinen ja sotilaallinen keskus.[1] Huomattava osa Jordanin laakson palestiinalaisista pakolaisista oli siirtynyt kuuden päivän sodan tieltä kauemmaksi pakolaisleireille Ammanissa. Karamehissa oli kuitenkin vielä arviolta 25 000–30 000 palestiinalaispakolaista.[2]
Israel oli alkanut tehdä kostoiskuja helmikuusta 1968 alkaen. Maaliskuun alussa 1968 PLO ja Jordanian tiedustelupalvelu saivat vihjeitä Israelin kaavailemasta kostoiskusta Karamehiin Jordanian puolelle.[1] Palestiinalaisten taistelijat ja Jordanian armeija valmistautuivat siihen, ja Egyptin Gamal Abdel Nasser tarjosi jopa ilmavoimiensa apua. Jordanian kuningas Hussein kieltäytyi avusta peläten vuoden 1967 tapaista laajempaa konfliktia.[2]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Israelilaisten hyökkäys alkoi 21. maaliskuuta. Operaatioon osallistui noin 15 000 sotilasta. Sotilaita tukivat M48 Patton-panssarivaunut. Hyökkäyksen pääsuunta oli Kuningas Abdullahin sillan suunnalla Kuolleenmeren pohjoispuolella. Pienempi harhautushyökkäys tehtiin al-Himman suunnalla, mutta Jordanian asevoimat arvelivat oikein hyökkäyksen pääsuunnan olevan Karamehissa. Jordanialainen tykistö pysäytti israelilaisten panssarit Allenbynsillan luona.[2] Alkuperäinen silta oli tuhoutunut vuonna 1967, mutta sen tilalla oli uusi väliaikainen silta.[1] Karamehissa palestiinalaisten taistelijoiden oli onnistunut tuhota useita kaupunkiin eteneviä israelilaisia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja. Suuri osa kaupungista tuhoutui taistelujen aikana.[2] Palestiinalaiset olivat alakynnessä lukumääräisesti ja tulivoimaltaan, mutta heidän onnistui silti jatkaa vastarintaa. Hussein empi Jordanian asevoimien täysimittaista väliintuloa, mutta lopulta lähetti armeijan panssarivaunut ja tykistön tukemaan Karamehin palestiinalaisia.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Israelilaiset katsoivat päässeensä tavoitteisiinsa, mutta kärsivät ennakoitua raskaammat tappiot.[1] Taistelun jälkeen palestiinalaistaistelijat siirtyivät rajalta kauemmas Jordaniaan, mutta tulivat lopulta karkotetuiksi maasta.
Israel menetti taistelun aikana 28 sotilasta kaatuneina ja 90 haavoittuneina. Useita panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja oli myös menetetty.[1] Palestiinalaislähteiden mukaan israelilaisten tappiot olivat lähes 200. Palestiinalaisten omat tappiot lienevät olleet noin 200–300 taistelijaa.[2] Jordanialaisten mukaan heidän omat tappionsa olivat 86 kaatunutta ja 108 haavoittunutta.[3]
Palestiinalaiset juhlivat taistelua suurena voittona Israelista[1], joskin jordanialaisissa sotilaslähteissä kuvaillaan Jordanian armeijan käyneen raskaimmat taistelut. Kuningas Hussein antoi kuitenkin julkisuudessa palestiinalaisten ottaa kunnian taistelun voitosta.[2] Voittoa käytettiin kasvattamaan taistelijoiden taistelutahtoa ja keräämään kansainvälistä tukea. Fatahin mukaan se sai riveihinsä jopa 5 000 uutta vapaaehtoista muutamaa päivää myöhemmin. Neuvostoliitto alkoi tukea PLO:ta ja Fatahia.[1]
Taistelu merkitsi muutosta palestiinalaisten strategiaan. Fatah lopetti rajan tuntumasta tehdyt hyökkäykset käytännössä kokonaan ja Arafat siirtyi joukkoineen kauemmas Jordanin laaksosta syvemmälle Jordaniaan. Hyökkäykset kuitenkin jatkuivat pidemmältä Jordaniasta, mikä lopulta alkoi kiristää palestiinalaisten ja Jordanian välejä. Jordania pelkäsi tilanteen johtavan uuteen sotaan Israelin kanssa. Tilanne johti lopulta mustan syyskuun taisteluihin ja PLO:n karkottamiseen Jordaniasta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Spencer C. Tucker: The Encyclopedia of The Arab-Israel Conflict : A Political, Social, and Military History, s. 569–570. ABC-CLIO, 2008. ISBN 978-1-85109-842-2. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Philip Mattar: Encyclopedia of the modern Middle East and North Africa, s. 1270–1271. 2. painos. Thomson Gale, 2004. 0-02-865987-2. (englanniksi)
- ↑ Suzanna Goussous: UJ celebrates 47th anniversary of Karameh Battle The Jordan Times. Viitattu 1.8.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karamehin taistelu Wikimedia Commonsissa
|
