Jevgeni Nabokov
| Jevgeni Nabokov | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. heinäkuuta 1975 Ust-Kamenogorsk, Kazakstanin SNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus |
 Kazakstan /  Venäjä |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Nabby, Bilo, John |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 183 cm |
| Paino | 91 kg |
| Pelinumero | 20 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1995–2015 |
| Seurat |
Dynamo Moskova (RSL) San Jose Sharks (NHL) Metallurg Magnitogorsk (KHL) SKA Pietari (KHL) New York Islanders (NHL) Tampa Bay Lightning (NHL) |
| NHL-varaus |
219. varaus, 1994 San Jose Sharks |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Jevgeni Nabokov talviolympialaisissa 2010. | |||
| Maa: Venäjä
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Kanada 2008 | jääkiekko | |
Jevgeni Viktorovitš Nabokov (ven. Евгений Викторович Набоков, s. 25. heinäkuuta 1975 Ust-Kamenogorsk, Kazakstanin SNT, Neuvostoliitto) on venäläis-kazakstanilainen uransa päättänyt jääkiekkomaalivahti. Hänellä on Venäjän ja Kazakstanin kaksoiskansalaisuus. Nabokov muistetaan etenkin urastaan NHL-liigan San Jose Sharksissa, jossa hän pelasi kymmenen kautta. Hänellä on saavutuksena muun muassa tehty maali NHL:ssä ja MM kultaa vuodelta 2008.[1]
NHL-ura (1997–2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
San Jose varasi Nabokovin NHL:ään vuoden 1994 varaustilaisuudessa. Hänen varausnumeronsa oli 219. Nabokov siirtyi Pohjois-Amerikkaan kaudeksi 1997–1998, mutta pelasi ensimmäisen NHL-pelinsä vasta kaudella 1999–2000. Kaudeksi 2000–2001 hän nousi Steve Shieldsin ohi Sharksin ykkösvahdiksi. Kaudet 2001–2002 ja 2002–2003 Nabokov torjui Sharksin ykkösveskarina, suomalaisvahtien Vesa Toskalan ja Miikka Kiprusoffin kamppaillessa Sharksin kakkosmaalivahdin paikasta.
Kilpailu Toskalan ja Kiprusoffin välillä päättyi Kiprusoffin siirryttyä Calgary Flamesiin. Kaudella 2003–2004 Nabokov ja Toskala kilpailivat ykkösvahdin paikasta. Päävalmentaja Ron Wilson peluutti Nabokovia kauden aikana 59 ottelussa ja Toskalaa 28 ottelussa. Nabokov pelasi upean kauden, hänen torjuntaprosenttinsa oli 92,1% ja Sharks selvisi helposti pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä Nabokov pelasi vielä paremmin 17 ottelua, torjuntaprosentti 93,5% ja Sharksin liito jatkui. Lopulta Sharks taipui konferenssi-finaalissa Kiprusoffin edustamalla Flamesille, ja Stanley Cup jäi haaveeksi.
NHL:n työsulun aikaan kaudella 2004–2005 Nabokov pelasi Metallurg Magnitogorskin paidassa, mutta palasi jälleen Sharksin ykkösvahdiksi kaudelle 2005–2006. Kausi 2005–2006 meni Nabokovilta kuitenkin penkin alle. Runkosarjassa torjuntaprosentti oli vaatimaton 88,5% ja Pudotuspeleissä Nabokov sai pelata ainoastaan yhden ottelun, ennen kuin Toskala nousi hänen edelleen ykkösvahdiksi.
Seuraavalla kaudella 2006–2007 "Nabby" valtasi jälleen ykkösvahdin paikan takaisin itselleen, hienojen peliotteidensa ansiosta. Lopulta Nabokovin ja Toskalan kilpailu päättyi ennen kautta 2007–2008, kun Toskala myytiin Toronto Maple Leafsiin. Kaudella 2007–2008 Nabokov torjui Sharksin maalilla runkosarjassa peräti 77 ottelussa. Pudotuspeleissä Sharks putosi toisella kierroksella. Kauteen 2008–2009 Sharks lähti kovin tavoittein, ja runkosarja sujuikin jälleen hienosti, mutta pudotuspeleissä Sharks putosi katastrofaalisesti jo ensimmäisellä kierroksella, eikä Nabokov ollut pudotuspeleissä lähelläkään parasta tasoaan.
Kaudelle 2009–2010 Sharks lähti jälleen tavoittelemaan Stanley Cupia. Nabokov pelasi upean runkosarjan, ja häntä povattiin jopa Vezina Trophy -ehdokkaaksi. Pudospeleissä Nabokov pelasi kelvollisesti, muttei huipputasolla ja Sharks putosi konferenssifinaalissa.
Kauden jälkeen GM Doug Wilson päätti ettei Nabokovin kuuden miljoonan dollarin sopimusta jatketa, ja niin venäläisveteraani sai alkaa etsiä uutta seuraa.
Siirto SKA Pietariin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaudeksi 2010–2011 Nabokov siirtyi nelivuotisella sopimuksella KHL-liigassa pelaavaan SKA Pietariin. Nabokov ei onnistunut KHL:ssä odotetusti ja sopimus purettiin joulukuussa 2010.
NHL-paluu (2011–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nabokov teki vapaana-agenttina loppukauden kattavan sopimuksen NHL seura Detroit Red Wingsin kanssa alkuvuodesta 2011. Sopimuksen arvo oli 421 393€, mutta tullessaan KHL-liigasta joutui hän menemään ensin waiver-listan kautta, jolloin millä tahansa muullakin NHL joukkueella oli mahdollisuus tarjota hänelle sopimusta. New York Islanders nappasi Nabokovin suoraan Detroitin nokan edestä waiver-listalta omaan joukkueeseensa, mutta Nabokov ei suostunut pelaamaan Islandersin joukkueessa eikä näin ollen koskaan saapunut joukkueen vahvuuteen. Nabokov ei pelannut sen jälkeen missään, vaikka hän oli Islandersin listoilla.
Kaudella 2011–2012 Nabokov vihdoin suostui pelaamaan Islandersissa. Nabokov torjui hienon kauden heikon Islandersin maalilla, ja oli joukkueen selvä tukipilari koko kauden ajan. Nabokov pelasi kaudella 42 ottelua, torjuntaprosentilla 91,4%. Hienot otteet "Saarelaisten" maalilla takasivat Nabokoville vuoden jatkosopimuksen Islandersin.[2]
Nabokov pelasi jälleen hienon kauden Islandersin maalinsuulla 2012–2013 ja auttoi joukkueensa Islandersin NHL:n pudotuspeleihin ensi kertaa sitten kauden 2006–2007. Pudotuspeleissä Islanders kuitenkin putosi jo ensimmäisellä kierroksella. Kauden jälkeen kokenut Nabokov kirjoitti jatkosopimuksen Islandersiin.
Kesällä 2014 Nabokov siirtyi Tampa Bay Lightningiin yhden vuoden ja 1,55 miljoonan dollarin arvoisella sopimuksella.[3] Helmikuussa 2015 Nabokov siirtyi San Jose Sharksiin, mikä synnytti spekulaatioita hänen uran lopetuksesta. Nabokov ilmoittikin viikko siirron jälkeen lopettavansa pelaajauransa.[1]
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maajoukkueuransa Nabokov aloitti Kazakstanin maajoukkueessa, Jääkiekon C-tason MM-kisoissa 1994, missä hän torjui Kazakstanin maalilla kolmessa ottelussa.
Seuraavan kerran Nabokov sai pelata maajoukkueessa vasta vuonna 2006, Torinon talviolympialaisissa Venäjää edustaen, kansainvälisen jääkiekkoliiton estettyä maajoukkueen vaihdon siihen asti. Nabokov oli turnauksen toiseksi paras maalivahti tilastojen valossa, Suomen Antero Niittymäen jälkeen. Venäjä sijoittui turnauksessa neljänneksi.
Nabokov edusti Venäjää vuoden 2008 MM-kisoissa, missä joukkue voitti Vjatšeslav Bykovin alaisuudessa MM-kultaa. Nabokovista tuli Bykovin luottomies, ja Bykov valitsi Nabokovin Venäjän joukkueeseen vuoden 2010 Vancouverin talviolympialaisiin. Nabokov torjui Venäjän maalilla kaksi alkusarjan ottelua, Ilja Bryzgalovin pelatessa yhden. Venäjä oli turnauksen suursuosikki, mutta Kanada murskasi Venäjänpuolivälierissä, tulittaen Nabokovin vaihtoon, loppulukemin 7–3.
Vaikka Nabokov oli ollut pitkään pelaamatta, Bykov valitsi hänet Venäjän ykkösvahdiksi vuoden 2011 MM-kisoihin. Nabokov pelasi heikosti Venäjän ensimmäisessä ottelussa Saksaa vastaan, jonka Venäjä hävisi 2–0. Seuraavassa ottelussa Venäjä voitti piskuisen Slovenian niukasti 6–4, Nabokovin pahoista virheistä huolimatta, sillä kaksi maalia meni "Nabbyn" piikkiin. Pelattuaan kisoissa 4 ottelua, Nabokov loukkaantui kesken turnauksen ja näin Konstantin Barulinista tuli ykkösvahti, ja kakkosvahdiksi hälytettiin Vasili Košetškin.
Erikoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nabokov on loukkaantunut kahdesti pahoin, kiekon mentyä läpi hänen kypärästään. Ensi kerran silloin kun hän pelasi San Jose Sharksissa ja toisen kerran kaudella 2011–2012 pelatessaan New York Islandersin paidassa. Nabokov on myös tehnyt maalin NHL:ssä.
Palkinnot ja saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Venäjän superliigan mestaruus 1995
- Calder Memorial Trophy (NHL:n vuoden tulokas), 2001
- MM-kulta (2008)
- MM-kisojen paras maalivahti 2008
- MM-kisojen All Stars -valinta 2008
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Nabokov jättää jäät jatkoaika.com. Viitattu 13.2.2015.
- ↑ KHL-seura antoi potkut supertähdelleen 13.12.2010. Web Archive: Helsingin Sanomat. Viitattu 25.3.2015.
- ↑ Lisää syvyyttä Lightningiin Jatkoaika.com. 2.7.2014. Viitattu 7.7.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jevgeni Nabokov The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jevgeni Nabokov Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Scott Gomez |
Calder Memorial Trophyn voittaja 2001 |
Seuraaja: Dany Heatley |