Japaninsypressi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Japaninsypressi
Chamaecyparis obtusa 01.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Paljassiemeniset Pinophyta
Lahko: Cupressales
Heimo: Sypressikasvit Cupressaceae
Alaheimo: Cupressoideae
Suku: Valesypressit Chamaecyparis
Laji: obtusa
Kaksiosainen nimi

Chamaecyparis obtusa
(Siebold & Zucc.) Endl., 1847[2]

Synonyymit
  • Retinispora obtusa Sieb. & Zucc., 1844[2]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Japaninsypressi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Japaninsypressi Commonsissa

Japaninsypressi (Chamaecyparis obtusa) eli hinoki tai hinokisypressi on sypressikasvien heimon valesypressien sukuun kuuluva havupuulaji.[3][4] Se on itäisen Aasian Japanin ja Taiwanin vuoristoissa tavattava suuri ainavihanta puu. Lajin piirteitä ovat riippuvat litteät oksanhaarat, pienet suomumaiset ja tyypillisesti tylppäkärkiset lehdet sekä pienet lähes pallomaiset kävyt. Puun japanilainen kanta ja taiwanilainen kanta luokitellaan lajin kahdeksi eri muunnokseksi.[2]

Japaninsypressi on ollut perinteisesti merkittävä puu japanilaisessa kulttuurissa. Puuta on toisaalta arvostettu kestävänä erityisesti temppeleiden ja pyhäkköjen rakennuspuuna, mutta sitä on myös käytetty tulen tekemiseen.[5] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellut laajoista metsänhakkuista kärsineen lajin silmälläpidettäväksi.[1] Nykyisin puu tunnetaan yleisenä koristekasvina, josta kasvatetaan lukuisia nimettyjä koristemuotoja, mutta myös huomattavana siitepölyallergian aiheuttajana Japanissa.[2][6]

Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninsypressin tieteellisen nimen lajimääre obtusa tarkoittaa tylppää viitaten puun tylppäkärkisiin lehtiin.[2]

Puun kotiseudulla siitä voidaan käyttää japaninkielistä nimeä ヒノキ (hinoki, suom. tulipuu) sekä kiinankielisiä nimiä 黃檜 (huang kuai, suom. keltainen sypressi) ja 扁柏 (bian bai).[2][5][7]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninsypressi on suurikokoinen ainavihanta puu. Se voi kasvaa 40–50 metriä korkeaksi ja tulla rungon rinnankorkeusläpimitaltaan noin kaksi metriä paksuksi.[2]

Japaninsypressi eroaa useimmista muista valesypresseistä ulkoisesti tylppäkärkisten lehtiensä tai yli seitsemän ja alle 14 millimetriä pitkien käpyjensä puolesta. Samankaltaisesta formosansypressistä (Chamaecyparis formosensis) japaninsypressi eroaa pyöreämpien suunnilleen yhtä pitkien kuin leveiden käpyjensä ja siementen epäsymmetrisen erikokoisten lenninsiipien puolesta.[8]

Varsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puu on tavallisesti yksirunkoinen ja voi olla vanhemmiten tyvekäs.[2] Rungon kuori hilseilee kapeina liuskoina ja tulee vanhemmilla puilla uurteiseksi.[2][7] Kuoren väritys vaihtelee punaruskeasta harmaanruskeaan.[2] Puun latvus on aluksi tiheän kartiomainen ja tulee vanhemmiten pyöreämmäksi.[2] Rungosta haarautuvat oksat voivat olla kohenevia, siirottavia tai latvuksen alimmissa osissa alaspäin kaartuvia.[2] Oksien haarat ovat usein nuokkuvia tai riippuvia. Pienemmät oksanhaarat ovat litteän levymäisiä ja epäsäännöllisesti kohti kärkeään kaventuvia. Ne muodostuvat vuorottaisesti tai vain yhdeltä puolelta tasossa haarovista versoista.[2] Uloimmat haarat pysyvät puussa neljästä kuuteen vuotta ennen kuin karisevat.[2] Haararangat ovat limittäisten lehtien peittämiä.[2]

Lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehdet ovat enimmäkseen suomumaisia. Lehtiasento on ristikkäin vastakkainen.[2] Nuorten taimien varhaislehdet voivat olla äimämäisiä tai neulasmaisia, kun taas yleisemmät myöhäislehdet ovat suomumaisia.[9] Suomumaiset lehdet ovat tavallisesti sivuttaisissa versoissa 0,8–3 millimetriä pitkiä ja 0,5–1,5 millimetriä leveitä ja johtoversoissa suurempia, enimmillään noin 10 millimetriä pitkiä.[2] Lehdet ovat limittäisiä, kannaltaan johteisia, kärjestään tylppiä ja laidoiltaan ehyitä.[2] Lehdet ovat litteissä haaroissa kaksimuotoisia; litteän versorangan ylä- ja alapinnan keskilehdet ovat pienempiä kuin rangan laitojen laitalehdet.[2] Rangan myötäisesti kasvavien nystyttömien keskilehtien muoto vaihtelee vinoneliömäisestä pitkänpyöreään.[2] Laitalehdet ovat vastakkaintaittuneita, kärkipuoleltaan siirottavia ja tylpältä kärjeltään taakäänteisiä. Laitalehtien muoto vaihtelee sirppimäisestä suikeaan. Vastakkainen laitalehtipari on tyveltään yhdiskasvuinen.[2] Nahkeat lehdet ovat väritykseltään tumman tai harmahtavan vihreitä.[2][5] Ilmarakoja on lehtien kaikilla pinnoilla, mutta ilmarakojuovat näkyvät vihertävän valkeina kuvioina ainoastaan litteän verson alapinnan puoleisilla lehtien pinnoilla.[2]

Kukinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksikotinen puu tuottaa erillisiä hede- ja emikukintoja. Kukinnot kehittyvät yksittäin lyhyiden haarojen kärkiin.[2] Hedekukinto eli hedekäpy on lähes pallomainen tai luumunmuotoinen ja kahdesta kolmeen millimetriä pitkä.[2][7] Hedekäpy on väritykseltään aluksi oranssinruskea tai purppurainen ja lopulta tummanruskea.[2] Se koostuu 6–8 parista rangan ympärille ristikkäin vastakkaisesti asettuneita hedelehtiä.[2][7] Hedelehdet ovat muodoltaan kilpimäisiä ja laidoiltaan pyöristyneitä. Hedelehden rangasta poispäin suuntautuvan pinnan eli alapinnan tyvenpuoleisella laidalla on kolme siitepölyä tuottavaa keltaista tai punertavaa pölylokeroa.[2]

Emikukinto eli käpy on muodoltaan pallomainen tai lähes pallomainen ja kypsänä halkaisijaltaan yleisimmin 8–11 millimetriä leveä. Käpy koostuu 8–10 kilpimäisestä käpysuomusta, jotka ovat asettuneet rankaan ristikkäin vastakkaisiin pareihin.[2] Yksittäinen käpysuomu muodostuu yhdiskasvuisesta emisuomusta ja peitinsuomusta. Käpysuomut ovat muodoltaan kilpimäisiä ja lavaltaan neli- tai viisikulmaisia. Ne ovat tavallisesti 3–6 millimetriä leveitä.[2] Kävyn ulkopinnan muodostava käpysuomun rangasta poispäin suuntautuva pinta on litistynyt ja kurttupintainen. Käpysuomun ulkopinnan keskellä on yhdiskasvuisen peitinsuomun kärjestä muodostunut kyhmy. Kilpimäisen käpysuomun perä on kartiomainen ja ranganpuoleinen pinta uurteinen. Kävyt ovat kypsinä punaruskeita.[2] Yhden käpysuomun tyvelle kehittyy yleensä kaksi siementä, mutta niitä saattaa olla viisikin.[2][7] Käpy tuottaa yhteensä yleensä 15–20 siementä.[2] Kävyn kärjimmäinen vastakkainen käpysuomupari on yhdiskasvuinen ja tavallisesti steriili.[2]

Siemenet ovat litistyneen munanmuotoisia ja 2,5–5 millimetriä pitkiä.[2] Kiiltävän punaruskean siemenen pinnalla voi olla pitkittäisiä uurteita ja rakkuloita.[2] Siemenellä on kaksi keskenään erikokoista lenninsiipeä.[2][8]

Kasvu ja elinkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninsypressi on pitkäikäinen puulaji. Sen tiedetään eläneen ainakin tuhat vuotta vanhaksi sekä Japanissa että Taiwanissa. Vanhin tunnettu kannon vuosilustoista laskettu japaninsypressin ikä on ollut 1 065 vuotta.[5]

Japaninsypressi lisääntyy yleensä suvullisesti siemenistä, toisin kuin lähisukuinen hernesypressi (Chamaecyparis pisifera), joka lisääntyy usein kasvullisesti taivukkaista.[10] Pölytys tapahtuu tavallisimmin huhtikuussa ja siemenet kypsyvät saman vuoden syksyllä lokakuusta marraskuuhun.[7]

Fytokemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninsypressin puussa ja lehdissä on runsaasti lignaaneihin ja terpeeneihin kuuluvia suojaavia yhdisteitä. Puun lehtien eteerinen öljy koostuu yli neljästäkymmenestä erilaisesta yhdisteestä, joista tärkeimpiä ovat alfaterpinyyliasetaatti, sabineeni, isobornyyliasetaatti ja limoneeni.[11] Japaninsypressin eli hinokin mukaan nimetty yhdiste hinokitioli eristettiin alun perin lajin taiwanilaisesta kannasta.[12]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muunnos C. obtusa var. formosana voi kasvaa erittäin suureksi puuksi.

Japaninsypressi on sypressikasvien heimon (Cupressaceae) valesypressien sukuun (Chamaecyparis) luokiteltu havupuu. Vuonna 2010 julkaistun geneettisen tutkimuksen mukaan sen lähin sukulaislaji on lawsoninsypressi (Chamaecyparis lawsoniana).[13]

Muunnokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajiin on luokiteltu kuuluvan kaksi muunnosta.[2]

C. obtusa var. obtusa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chamaecyparis obtusa var. obtusa on lajin japanilainen nimimuunnos.[2] Sen uloimpien oksanhaarojen lehdet ovat 1,5–3 millimetriä pitkiä ja 1–1,5 millimetriä leveitä. Kävyt ovat muodoltaan lähes pallomaisia ja halkaisijaltaan yleensä 9–12 millimetriä.[2] Muunnos on kotoperäinen Japanissa. Sitä esiintyy luonnossa Kyūshūn ja Shikokun saarilla sekä Honshūn saaren eteläosissa. Sitä tavataan noin 80 metrin korkeudelta noin 2 500 metrin korkeuteen. Se kasvaa usein suhteellisen kuivilla paikoilla rinteillä ja harjanteilla.[2] Muunnos on luokiteltu silmälläpidettäväksi.[14]

C. obtusa var. formosana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chamaecyparis obtusa var. formosana on lajin taiwanilainen muunnos. Se on toisinaan luokiteltu myös lajiksi Chamaecyparis taiwanensis tai japaninsypressin alalajiksi C. obtusa subsp. formosana.[2] Sen uloimpien oksanhaarojen lehdet ovat vain 0,8–1,5 millimetriä pitkiä ja 0,5–1 millimetriä leveitä. Kävyt ovat muodoltaan pallomaisia ja halkaisijaltaan yleensä 7–9 millimetriä.[2] Muunnos on kotoperäinen Taiwanissa. Sitä esiintyy luonnossa Taiwanin vuorilla 1 800 – 3 000 metrin korkeudessa. Se kasvaa nimimuunnosta kosteammassa ympäristössä vuoristosademetsissä, joiden vuosittainen sadanta on yli 4 000 millimetriä.[2] Muunnos on luokiteltu vaarantuneeksi.[15]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninsypressiä esiintyy luonnonvaraisena hajanaisella alueella Itä-Aasian Tyynenmeren rannikon saarilla. Lajia tavataan luonnossa Japanin saariston Honshūn, Kyūshūn ja Shikokun saarilta sekä etelämpää Kiinan rannikon Taiwanin saarelta.[1][2]

Elinympäristö ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninsypressimetsää Tanzawa-vuorilla.

Japaninsypressi on viileiden vuoristometsien puu. Sen kasvupaikat sijaitsevat noin 80 metrin korkeudesta suhteellisen läheltä merenpintaa Japanin Honshūlla noin 3 000 metriin Taiwanin vuorilla. Japaninsypressi kasvaa usein ympäröivää metsää korkeammaksi ylispuuksi. Sitä pidetään ekologisessa sukkessiossa kliimaksivaiheen lajina, joka menestyy parhaiten syvässä hiesuisessa maassa.[2]

Japaninsypressi kasvaa yleensä monilajisessa havumetsässä tai sekametsässä. Japanissa sitä usein esiintyy hernesypressin, japaninpunamännyn (Pinus densiflora), japaninvalkomännyn (Pinus parviflora), momipihdan (Abies firma), japanindouglaskuusen (Pseudotsuga japonica) sekä useiden vaahteroiden (Acer) ja tammien (Quercus) kanssa. Yakushiman saarella se kasvaa samoilla paikoilla sugin (Cryptomeria japonica) kanssa. Taiwanilla japaninsypressin kanssa samoissa metsissä kasvaa muiden muassa formosansypressi (Chamaecyparis formosensis), taiwaninkeihäskuusi (Cunninghamia konishii), Calocedrus formosana ja Taiwania cryptomerioides.[2]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninsypressin kanta on menneisyydessä jatkuvasti supistunut, kun erityisesti taloudellisesti arvokkaita vanhoja puita on kaadettu. Lajin elinympäristöä on tuhottu ja hakatut metsät ovat monin paikoin korvautuneet muilla puulajeilla. Tämän vuoksi Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on määritellyt japaninsypressin lajina silmälläpidettäväksi.[1] Lisäksi lajin kahdelle muunnokselle on annettu erilliset uhanalaisuusluokitukset, ja taiwanilainen muunnos on luokiteltu vaarantuneeksi.[14][15] Lajin luonnonmetsien kaataminen on kielletty sekä Japanissa että Taiwanissa.[1]

Merkitys ihmiselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninsypressi on ollut satojen vuosien ajan kulttuurillisesti ja taloudellisesti tärkeä puulaji ihmiselle.[2][5]

Kulttuurillinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin kestävänä ja korkealaatuisena pidettyä puuainesta on perinteisesti arvostettu japanilaisessa puurakentamisessa.[2] Arkeologisten kaivausten perusteella Nara-kaudella suuri osa rakennuksissa käytetystä puusta oli japaninsypressiä.[5] Myöhempinä aikoina sitä on käytetty erityisesti temppelien ja pyhäkköjen rakentamiseen.[5] Japanin kielessä ”tulipuuta” tarkoittavan hinoki-nimensä mukaisesti puuta on myös käytetty tulen tekemiseen erityisesti šintolaisissa pyhäköissä.[5] Edo-kaudella japaninsypressi oli yksi Kisojoen laakson Kison viidestä puusta (Kiso goboku), joita saatiin kaataa ainoastaan ylhäisön käyttöön.[5][16] Puun lehdistä saatua eteeristä öljyä on käytetty perinnelääkinnässä hoitamaan virtsatietulehdusta.[11]

Taloudellinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninsypressin lahonkestävää puuainesta on käytetty puurakentamiseen.[2] Japaninsypressiä on jonkin verran istutettu metsänkasvatuksessa,[7] mutta jäljellä olevien vanhojen, suurten ja taloudellisesti arvokkaiden luonnonpuiden ollessa nykyisin suojeltuja, lajilla ei ole enää laajamittaista merkitystä talouspuuna.[2][1]

Japaninsypressi on suosittu koristepuu lauhkean ilmastovyöhykkeen alueella. Se on yksi yleisimpiä koristekasvina käytettyjä havupuita.[2][1] Lajista on valikoitu lukemattomia mutaation aiheuttamista tuulenpesistä alkunsa saaneita kääpiömuotoja.[2] Tämäntyyppisiä lajikkeita kasvatetaan usein kivikkopuutarhoissa tai ulkoruukkukasveina. Nimettyjä lajikkeita on lukuisia.[2] Monet koristekäyttöön valikoiduista lajikkeista ovat erittäin tiheästi haarovia tai keltalehtisiä.[17]

Terveydellinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninsypressin lehtiä on käytetty perinnelääkinnässä.[11] Joitakin puusta eristettyjä yhdisteitä, kuten hinokitiolia, voidaan käyttää lääkevalmisteissa.[11][12] Puun siitepöly on yleinen siitepölyallergian aiheuttaja Japanissa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers: Revised and Updated Edition, s. 281, 285–286. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Farjon, A.: Chamaecyparis obtusa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.10.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 285–288
  3. Räty, Ella: Viljelykasvien nimistö, s. 42. (japaninsypressi, ”hinoki”). Helsinki: Puutarhaliitto, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  4. Junikka, Leo; Kurtto, Arto: Finto: Kassu: Chamaecyparis obtusa (Siebold & Zucc.) Endl. (hyväksytty suomenkielinen nimi: japaninsypressi; vaihtoehtoinen suomenkielinen nimi: hinoki, hinokisypressi) Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.10.2020.
  5. a b c d e f g h i Earle, Cristopher J.: Chamaecyparis obtusa The Gymnosperm Database. 5.12.2014. Viitattu 20.10.2020. (englanniksi)
  6. a b Ishibashi, Akira ja Sakai, Kenshi: Dispersal of allergenic pollen from Cryptomeria japonica and Chamaecyparis obtusa: characteristic annual fluctuation patterns caused by intermittent phase synchronisations. Scientific Reports, 2019, 9. vsk, nro 11479. Nature Research. doi:10.1038/s41598-019-47870-6. (englanniksi)
  7. a b c d e f g Fu, Liguo; Yu, Yong-fu; Adams, Robert P. ja Farjon, Aljos: Chamaecyparis obtusa Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 19.12.2020. (englanniksi)
  8. a b Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 281 (Key to the species of Chamaecyparis)
  9. Chamaecyparis obtusa Landscape Plants. Oregon State University. Viitattu 20.10.2020. (englanniksi)
  10. Yamamoto, Shin-Ichi ja Moriyama, Yasuko: A comparative analysis of sapling architecture of Chamaecyparis obtusa and C. pisifera under closed canopies and in canopy gaps.. Journal of the Japanese Forestry Society, 1995, 77. vsk, nro 3, s. 275–278. The Japanese Forestry Society. doi:10.11519/jjfs1953.77.3_275. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.12.2020. (englanniksi)
  11. a b c d Yang, Jae-Kyung; Choi, Myung-Suk; Seo, Weon-Taek; Rinker, Danny Lee; Han, Sang Woo ja Cheong, Gang-Won: Chemical composition and antimicrobial activity of Chamaecyparis obtusa leaf essential oil. Fitoterapia, maaliskuu 2007, 78. vsk, nro 2, s. 149–152. Amsterdam: Elsevier. doi:10.1016/j.fitote.2006.09.026. (englanniksi)
  12. a b Hinokitiol 4.9.2017. American Chemical Society. Viitattu 20.10.2020. (englanniksi)
  13. Mao, Kangshan; Hao, Gang; Liu, Jianquan; Adams, Robert P. ja Milne, Richard I.: Diversification and biogeography of Juniperus (Cupressaceae): variable diversification rates and multiple intercontinental dispersals. New Phytologist, 2010, 188. vsk, nro 1, s. 254–272. Wiley-Blackwell. doi:10.1111/j.1469-8137.2010.03351.x. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.10.2020. (englanniksi)
  14. a b Katsuki, T.; Farjon, A. ja Luscombe, D: Chamaecyparis obtusa var. obtusa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2.. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.10.2020. (englanniksi)
  15. a b Zhang, D ja Christian, T.: Chamaecyparis obtusa var. formosana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2.. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.10.2020. (englanniksi)
  16. Overview of Akasawa Natural Recreational Forest (The History of Kiso’s Natural Forests) Agematsu Town Tourism Association. Viitattu 20.10.2020. (englanniksi)
  17. Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas, s. 34. Suomentanut Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.