Japaninpunamänty
| Japaninpunamänty | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Männyt Pinus |
| Alasuku: | Pinus |
| Sektio: | Pinus |
| Alasektio: | Pinus[2] |
| Laji: | densiflora |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Japaninpunamänty (Pinus densiflora) on mäntykasvien heimon mäntyjen sukuun kuuluva havupuulaji.[4][5] Se on itäisessä Aasiassa kasvava ainavihanta puu. Lajin piirteisiin kuuluvat usein tasalatvainen latvus, pareittain kasvavat neulaset ja pian avauduttuaan karisevat kävyt. Japaninpunamänty on taloudellisesti tärkeä puulaji koillisessa Aasiassa; sen puuta on käytetty niin rakentamisessa kuin paperinvalmistuksessakin. Puun neulasia ja siitepölyä puolestaan on käytetty perinnelääkintään, ruoanlaittoon ja aromaterapiaan.[3]
Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japaninpunamännyn tieteellisen nimen lajimääre densiflora tarkoittaa ”tiheäkukkaista”.[6] Puun kotiseudulla siitä käytetään japanin kielessä nimeä アカマツ (akamatsu), kiinan kielessä nimeä 赤松 (chi song) ja korean kielessä nimeä 소나무 (sonamu).[3][7][8]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japaninpunamänty on ainavihanta puu. Se tulee tavallisesti noin 30–35 metriä korkeaksi ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan noin 1–1,5 metriä leveäksi.[3][7] Rannikkoalueilla puu jää usein tätä pienemmäksi ja kasvaa enintään noin 20 metriä korkeaksi.[3]
Japaninpunamänty eroaa lähisukuisista pareittaisneulasisista männyistä suorien jäykkien neulastensa, varhain karisevien käpyjensä ja käpysuomujen kärkien matan pinnan puolesta.[9]
Varsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puun runko on tavallisesti suora ja pylväsmäinen.[3][7] Puun latvus on usein sateenvarjomainen tai tasalatvainen rungon ollessa korkealle oksaton.[3][7] Nuorella puulla ja vanhemman puun yläosassa ohut ja oranssinpunainen rungon kuori hilseilee paperimaisen ohuina liuskoina.[3] Suuremman puun rungon alaosan kuori on paksua harmaanruskeaa tai punaruskeaa kaarnaa, joka halkeilee epäsäännöllisinä levyinä.[3] Rungosta haarautuvat oksat ovat siirottavia, ja pienemmät oksanhaarat kohenevia.[3] Versot ovat kaljuja ja aluksi väritykseltään kellertäviä, mutta myöhemmin harmahtavia.[3] Aluksi sileää versorankaa peittävät myöhemmin puutuneiden lehtikantojen muodostamat kohoumat.[3] Hieman pihkaiset silmut ovat pitkänpyöreän munanmuotoisia, ja niitä peittävät tumman punaruskeat silmusuomut.[3][7]
Neulaset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neulasiksi kutsutut neulasmaiset lehdet kasvavat pareittain kääpiöversoissa.[3] Kaksilehtisen kääpiöverson tyveä suojaa lyhyt kalvomainen alalehti.[3] Neulanen on yleisimmin 6–12 senttimetriä pitkä ja noin yhden millimetrin leveä.[3] Poikkileikkaukseltaan puoliympyrämäinen neulanen on jäykkä ja suora, mutta usein hieman kiertynyt.[3][7] Neulanen on kärjestään terävän pitkäsuippuinen ja laidoiltaan kevyesti hienosahainen.[3] Neulasessa on kaksi johtojännettä ja kolmesta yhdeksään pihkatiehyttä.[7] Neulasen pinta saattaa olla sinertävähärmäinen.[3] Ilmarakoja on neulasen kaikilla pinnoilla.[3]
Kukinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji on yksikotinen, mikä tarkoittaa samaan puuhun kehittyvän sekä hede- että emikukintoja.[10] Hedekukinnot eli hedekävyt kasvavat pienissä ryppäissä kierteisesti nuorten pitkäversojen tyvellä.[3] Kierteisesti rankaan asettuneista hedelehdistä muodostuva hedekäpy on 1,5–2,5 senttimetriä pitkä, muodoltaan lyhyen lieriömäinen ja väritykseltään keltainen.[3][10]
Emikukinnot eli kävyt kasvavat tavallisesti yksittäin.[3] Lyhytperäiset kävyt voivat olla pystyjä tai taakäänteisiä.[3] Käpy on tavallisesti kolmesta kuuteen senttimetriä pitkä, symmetrinen ja muodoltaan käpysuomujen ollessa kiinni kartiomaisen munanmuotoinen sekä suomujen avauduttua leveän munanmuotoinen.[3] Kierteisesti rankaan asettuneet käpysuomut ovat puutuneita, ohuita, jäykkiä ja muodoltaan pitkänpyöreitä.[3][10] Kypsyvän kävyn ulkopinnan muodostava käpysuomun kärki on muodoltaan vinoneliömäinen tai yläreunastaan pyöristynyt, ja sen pinta voi olla tasainen tai hieman koholla.[3] Käpysuomun kärjen napa saattaa olla hieman koholla tai sisäänpainunut.[3] Käpy kypsyy toisena vuonna hedelmöityksen jälkeen ja karisee pian käpysuomujen avauduttua.[3][7]
Siivelliset siemenet ovat vastapuikean munanmuotoisia tai luumunmuotoisia sekä hieman litistyneitä. Siemen on neljästä seitsemään millimetriä pitkä.[3] Väritykseltään siemen on mattapintaisen ruskehtava.[3] Siemenen lenninsiipi on tavallisesti 12–20 millimetriä pitkä ja viidestä seitsemään millimetriä leveä.[3]
-
Rungon kuori on puun yläosissa oranssinpunaista. -
Neulaset kasvavat kääpiöversoissa pareittain. -
Hedekävyt kasvavat pieninä ryppäinä. -
Kävyn kypsyminen kestää kaksi kasvukautta.
.jpg)
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japaninpunamänty on mäntykasvien heimon (Pinaceae) mäntyjen sukuun (Pinus) kuuluva havupuulaji. Mäntyjen suvun sisällä laji on luokiteltu nimialasukuun Pinus, sen sektioon Pinus ja tämän alasektioon Pinus.[2]
Jotkin kasvitieteilijät luokittelevat lajiin kuuluvaksi useita muunnoksia,[7] kuten Kiinan Heilongjiangissa ja Venäjällä kasvava Pinus densiflora var. ussuriensis[11] ja Kiinan Liaoningissa kasvava Pinus densiflora var. zhangwuensis.[12] Toiset kasvitieteilijät katsovat nämä lajin muodoiksi tai synonyymeiksi.[3][11]
Japaninpunamänty risteytyy luonnossa lähisukuisen japaninmustamännyn (Pinus thunbergii) kanssa. Lajiristeymän nimi on Pinus ×densithunbergii.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japaninpunamänty kasvaa luonnossa Aasian koillisosissa. Sitä esiintyy luonnonvaraisena Etelä-Koreassa, Pohjois-Koreassa, Japanin Honshūn, Kyūshūn ja Shikokun saarilla, Kiinan Anhuin, Heilongjiangin, Henanin, Jiangsun, Jilinin, Liaoningin ja Shandongin maakunnissa sekä Venäjän kaukoidässä Primorjen aluepiirissä.[1][3]
Elinympäristö ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japaninpunamänty on lauhkean ilmaston puu.[1] Sitä esiintyy lähes merenpinnan tasosta rannikolta vuoristoihin noin 2 300 metrin korkeuteen.[1][3] Puu menestyy monentyyppisillä happamilla mailla, ja sen kasvupaikat ovat usein kivikkoisia, hiekkaisia tai turpeisia.[1]
Japaninpunamänty muodostaa usein yksilajisia metsiköitä.[1][3] Lehtimetsävaltaisilla alueilla se kasvaa tyypillisesti ainoastaan karuilla paikoilla, kuten kallioilla tai nummien ja järvien laidoilla.[1]
Japaninpunamänty on ekologisessa sukkessiossa pioneerilaji, joka valtaa nopeasti häiriöiden, erityisesti metsäpalojen, raivaamia alueita.[1][13] Puu itse ei yleensä selviä elossa metsäpalosta.[13]
Japaninpunamänty on yksi yleisimpiä havupuita Japanissa ja Korean niemimaalla.[1][3] Laji on kuitenkin ollut palynologisten fossiilisten siitepölykerrostumien tutkimusten perusteella huomattavasti nykyistä harvinaisempi aiemmin ennen ihmisen vaikutusta.[13] Puu on yleistynyt noin 2 500 vuotta sitten sen jälkeen kun maanviljely alueella yleistyi, ja sen myötä yleistyivät myös palot ja muut metsän häiriöt.[13]
Merkitys ihmiselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japaninpunamänty on tärkeä talouspuu koillisessa Aasiassa.[1][3] Puun eri osia on myös perinteisesti käytetty puurakentamisessa, lääkinnässä ja ravinnoksi.[1]
Kulttuurillinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historiallisina aikoina japaninpunamänty on ollut yksi tärkeimmistä japanilaisessa puurakentamisessa käytetyistä lajeista.[13] Useimpien japanilaisten 1300–1800-luvuilta säilyneiden Muromachi- ja Edo-kausien rakennusten runkorakenteet on tehty japaninpunamännyn tai japaninmustamännyn puusta, vaikka rakennusten muita osia on usein valmistettu japaninsypressin (Chamaecyparis obtusa) puusta.[13]
Japaninpunamänty on perinteisesti ollut tärkeä puulaji Koreassa, ja se mainitaan Etelä-Korean kansallislaulun sanoissa.[14] Puun siitepölyä on käytetty sekä lääkintään että ravinnoksi.[1][3] Puun neulasia ja niistä tehtyjä uutteita on käytetty perinnelääkinnässä ja aromaterapiassa.[1][3]
Taloudellinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sen puuta on käytetty niin puurakentamisessa ja rautateiden ratapölkkyinä kuin myös paperiteollisuudessa, missä puuta nykyisin käytetään eniten.[1][3] Japaninpunamäntyä on käytetty laajalti talousmetsien istutuksessa erityisesti Japanissa.[1][3] Sitä on käytetty myös puiden jalostuksessa ja risteytetty usean muun mäntylajin kanssa.[1]
Japaninpunamänty on yleinen koristepuu.[1] Se on perinteinen puu Japanin puutarhoissa, erityisesti pyhäkköjen ja palatsien suurissa puutarhoissa.[1] Japaninpunamännystä tunnetaan kymmeniä koristekäyttöön valikoituja viljelylajikkeita, ja lajia käytetään yleisesti myös bonsaipuiden kasvatukseen.[1] Puuta on kasvatettu Euroopassa suhteellisen vähän, mikä saattaa johtua osittain siitä, että Euroopassa luonnonvaraisena kasvava lähisukuinen metsämänty (Pinus sylvestris) on sekä ulkoisesti että puuaineksen ominaisuuksiltaan hyvin samankaltainen.[1][3]
-
Siitepölyä korealaisessa myyntipakkauksessa. -
Puun neulasista valmistettua juomaa. -
Lajike Pinus densiflora ’Umbraculifera Compacta’.
_3.jpg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers: Revised and Updated Edition, s. 626–627, 631–632, 683–685. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Farjon, A.: Pinus densiflora IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 627
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 683–685
- ↑ Räty, Ella: Viljelykasvien nimistö, s. 109. Helsinki: Puutarhaliitto, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ Junikka, Leo; Kurtto, Arto: Finto: Kassu: Pinus densiflora Siebold & Zucc. Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.12.2020.
- ↑ Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas, s. 88. Suomentanut Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
- ↑ a b c d e f g h i Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Pinus densiflora Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Pinus densiflora / Japanese red pine American Conifer Society. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 631–632
- ↑ a b c Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 626
- ↑ a b Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Pinus densiflora var. ussuriensis Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Pinus densiflora var. zhangwuensis Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Earle, Cristopher J.: Pinus densiflora The Gymnosperm Database. 30.1.2020. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Jhoo, Dong-Chan: Korea's native plants to find new names The Korea Times. 11.8.2015. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)