Sugi

Sugi
Jōmon sugi, suurin tunnettu sugi Yakushimassa, Japanissa.
Uhanalaisuusluokitus
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Kladi:	Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi:	Paljassiemeniset Pinophyta
Lahko:	Cupressales
Heimo:	Sypressikasvit Cupressaceae
Alaheimo:	Taxodioideae
Suku:	Sugit Cryptomeria
Laji:	japonica
Kaksiosainen nimi
Cryptomeria japonica (L.f.) D.Don, 1839
Synonyymit
Cryptomeria fortunei Cryptomeria kawaii Cryptomeria mairei Cupressus japonica Cupressus mairei Taxodium japonicum
Katso myös
Sugi Wikispeciesissä   Sugi Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Sugi eli sugipuu (Cryptomeria japonica) on sypressikasvien heimoon kuuluva havupuulaji. Se on suuri ainavihanta puu. Sugi on suvun Cryptomeria ainoa laji, joskin Kiinassa esiintyvää muunnosta var. sinensis on joskus pidetty omana lajinaan Cryptomeria fortunei.

Sugi kasvaa kotoperäisenä Japanissa ja on maan taloudellisesti ja kulttuurillisesti tärkein havupuu. Se on Japanissa myös hyvin yleinen siitepölyallergian aiheuttaja. Sugeja on kasvatettu pitkään Kiinassa, missä laji on myös levinnyt luontoon. Euroopassa sitä käytetään puistopuuna.

Kuvaus

Vasemmalla ja keskellä vanhemman puun versoja, oikealla nuoren puun versoja.

Sugi on suurikokoinen puu. Se voi kasvaa 50–65 metriä korkeaksi, mutta jää usein hieman pienemmäksi. Puun runko on yleensä hyvin suora ja saattaa kasvaa läpimitaltaan jopa kolme metriä leveäksi. Nuoren puun latvus on yleensä kapeahkon kartiomainen ja levenee vanhemmiten. Rungon alaosa on yleensä oksaton vanhemmilla puilla.

Oksat ovat yleensä vaakasuuntaisesti harittavat tai hieman riippuvat. Ne haarautuvat yleensä rungosta säteittäin. Pienemmät oksanhaarat ovat usein riippuvia. Versot ovat eriytyneet pysyviin pitkäversoihin ja käpyjä tuottaviin lyhytversoihin. Versot ovat yleensä vihreitä ja kaljuja. Pitkäversot ovat ensimmäisenä vuotenaan vihreitä ja muuttuvat sitten ruskeiksi. Talvehtivat silmut ovat pieniä ja silmusuomuttomia. Kaarna on punaruskeaa tai harmahtavan ruskeaa ja säikeistä. Se hilseilee pitkittäisinä suikaleina.

Lehdet ovat neulasmaisia, teräväkärkisiä, jäykkiä ja poikkileikkaukseltaan nelikulmaisia. Ne ovat tavallisesti 0,7–1,4 senttimetriä pitkiä, 0,8–1,2 millimetriä leveitä ja voivat olla suoria tai käyriä ja sisäänpäin versoa kohti kaartuneita. Niiden kaikilla pinnoilla on 2–8 ilmarakojuovaa. Lehtikanta on johteinen. Lehdet ovat asettuneet kierteisesti versoihin. Nuorten puiden lehdet ovat kapeampia ja pidempiä kuin vanhempien. Joillakin koristekasviksi jalostetuilla lajikkeilla on pysyvästi nuorille puille tyypilliset pitkät lehdet. Sugi on ainavihanta ja yksittäiset lehdet pysyvät puussa 4–5 vuotta ennen kuin varisevat pois. Lyhytversot varisevat kokonaisina lehtineen.

Sugi on yksikotinen ja erilliset hede- ja emikävyt kasvavat samassa puuyksilössä. Hedekävyt kasvavat 6–35 kävyn tertuissa lyhytversojen päädyissä ja niiden väri vaihtelee punaisesta keltaiseen. Ne ovat 2,5–5 millimetriä pitkiä ja 2–3 millimetriä leveitä. Siemeniä tuottavat emikävyt kasvavat lyhytversojen kärjissä 1–6 ryhmissä. Ne ovat pyöreähköjä, yleensä 0,9–1,6 senttimetriä pitkiä ja 1–2 senttimetriä leveitä. Käpysuomuja on 20–30 ja niiden päädyssä on 4–5 terävää uloketta. Käpysuomuissa on 2–5 siementä.

Pölytys tapahtuu helmi-huhtikuussa ja siemenet kypsyvät yleensä lokakuussa. Tummanruskeat siemenet ovat lenninsiivellisiä, 4–6,5 millimetriä pitkiä ja 2–3,5 millimetriä leveitä. Kypsät kävyt pysyvät usein puussa vielä 1–2 vuotta siementen varistua.

Sugi on sopivassa kasvuympäristössä nuorena nopeakasvuinen, mutta pitkäikäinen puu. Vanhin tunnettu vuosirenkaista laskettu ikä on 1 400 vuotta, mutta joidenkin puiden on arvioitu olevan huomattavasti vanhempia.

• 
  Hedekäpyjä.
• 
  Hedekäpyjä ja vihreitä emikäpyjä.
• 
  Avoimia käpyjä ja siemeniä.
• 
  Puun kaarnaa.
• 
  Puuainesta

Levinneisyys

Sugia esiintyy luonnonvaraisena Japanissa Honshūn pohjoisosista Kyūshūn saarelle merenpinnasta 400 metrin korkeudelle ja eteläisessä Kiinassa Fujianin, Jiangxin, Sichuanin, Yunnanin, ja Zhejiangin maakunnissa vuoristometsissä 1 100–2 500 metrin korkeudella. Sitä käytetään myös laajalti metsänviljelyssä Kiinan muissa maakunnissa ja muualla maailmassa.

Japanin kanta on luokiteltu muunnokseksi Cryptomeria japonica var. japonica, kun taas Kiinassa esiintyvä kanta on luokiteltu muunnokseksi Cryptomeria japonica var. sinensis. Kiinan kanta on luokiteltu joissakin lähteissä myös omaksi lajikseen Cryptomeria fortunei. Sugin uskotaan yleensä olevan kotoperäinen Japanissa ja kaikkien Kiinan sugipopulaatioiden uskotaan olevan alun perin lähtöisin ihmisten Japanista tuomista puista.

Elinympäristö ja ekologia

Sugi viihtyy syvissä, ravinteikkaissa ja hyvin vettä läpäisevissä maannoksissa. Laji sietää hyvin hapanta maaperää ja jonkin verran emäksistä maata, mutta sairastuu herkästi kloroosiin kasvaessaan ohuessa maaperässä kalkkipitoisella maalla. Sen luontaisella elinalueella sataa 1 500–2 500 millimetriä vuodessa ja vuoden keskilämpötila on 10–18 °C Sugi harvoin muodostaa lajipuhtaita metsiä luonnossa ja sen kanssa samoissa metsissä kasvaa usein muitakin havupuita, kuten momipihtaa (Abies firma) ja japaninsypressiä (Chamaecyparis obtusa).

Käyttö

Istutettua sugimetsää Réunionilla.

Sugi on Japanissa taloudellisesti tärkein puu. Sen puuaines on lahonkestävää, pehmeää ja helposti työstettävää. Pintapuu on vaaleaa ja sydänpuu punaruskeaa tai mustanruskeaa. Puuta käytetään monenlaiseen rakentamiseen, sisustukseen, huonekaluihin sekä paperin valmistukseen. Istutusmetsistä saatua sugin puutavaraa käytetään laajalti myös muualla maailmassa, varsinkin Kiinassa ja Intiassa.

Puun kaarnasta on saatu nahan parkitsemiseen käytettyjä tanniineja. Puusta on myös tislattu eteerisiä öljyjä, joita on käytetty hajusteina ja lääkitsemiseen. Lisäksi puun osia on käytetty suitsukkeena.

Nopeakasvuista ja hyvin tuulta kestävää sugia on käytetty laajalti maailmalla uudelleenmetsitysohjelmissa istutuspuuna, peltojen reunojen suojapuuna sekä koristepuuna. Joillakin alueilla sugimetsien istutus on havaittu osittain virheeksi. Azoreilla on todettu sugin valtaavan tilaa kotoperäisiltä kasvilajeilta ja lisäksi joidenkin paikallisten lintulajien menestyvän huonosti sugimetsissä.

Koristepuuna sugi on yleinen puistoissa ja puutarhoissa sekä itäisessä Aasiassa että muualla lauhkeilla vyöhykkeillä. Eurooppaan se tuotiin 1800-luvulla. Se kestää hyvin maaperän pakkautumista ja menestyy kaupunkioloissa. Lajista on jalostettu useita koristekäyttöön tarkoitettuja lajikkeita. Sitä kasvatetaan myös bonsaina.

Kulttuuri

Kayano ōsugi shimenawa-köysi ympärillään Kagassa, Japanissa.

Sugia on pitkään arvostettu Japanissa paitsi hyötypuuna, myös ulkonäkönsä ja pitkäikäisyytensä vuoksi. Sugeja on usein istutettu temppelien läheisyyteen. Lisäksi eräitä hyvin vanhoja, suuria yksilöitä on pidetty pyhinä. Kuuluisia vanhoja sugeja ovat mm. Kayano ōsugi sekä Jōmon sugi Yakushiman saarella, jossa kasvaa useita hyvin vanhoja yksilöitä.

Sugi on myös yleinen siitepölyallergian aiheuttaja Japanissa.

Lähteet

• Christopher J. Earle: Cryptomeria japonica The Gymnosperm Database. 2012. (englanniksi)
• Liguo Fu, Yong-fu Yu & Robert R. Mill: Cryptomeria japonica Flora of China. eFloras.org. (englanniksi)
• Alan Mitchell & John Wilkinson: Euroopan puuopas, s. 50. Suomentanut Arto Kurtto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6
• Cryptomeria japonica. AgroForestryTree Database. 2011. World Agroforestry Center. Arkistoitu 3.5.2013. (englanniksi)