Jämtlanninpystykorva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jämtlanninpystykorva
Jamthlnd.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ruotsi
Määrä Suomessa rekisteröity 27 184[1]
Rodun syntyaika ikivanha
Alkuperäinen käyttö hirvenmetsästys
Nykyinen käyttö metsästys-, vahti-[2], reki-[2], armeija-[2] ja seurakoira[2]
Muita nimityksiä Swedish Elkhound[2], Schwedischer Elchhund[3], chien d'elan suedois[3], perro cazador de alces sueco[3], Greater Swedish Elkhound[2], jämtti, jämpti
FCI-luokitus ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
alaryhmä 2 Pohjoiset metsästyskoirat
#42
Ulkonäkö
Paino noin 30 kglähde?
Säkäkorkeus uros 57-65 cm
narttu 52-60 cm
Väritys tumman- tai vaaleanharmaa

Jämtlanninpystykorva (jämthund) on ruotsalainen koirarotu, jota pidetään Ruotsin kansallisrotuna.[2] Se kuuluu FCI:n roturyhmään 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat. Vuonna 2020 rotu oli Suomen toiseksi suosituin.[4]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jämtlanninpystykorva on suurikokoinen harmaa pystykorva. Korvat ovat pystyt, teräväkärkiset ja ylöskiinnittynet. Rakenne on voimakas, tiivis mutta joustava, kuiva ja ryhdikäs. Häntä on keskipitkä, löysästi selän ylle kiertynyt ja tasaisen paksu. Jämtlanninpystykorva liikkuu voimakkaasti ja vapaasti ravaten. Säkäkorkeus on uroksilla 57 – 65 cm (ihanne 61 cm) ja nartuilla 52 – 60 cm (ihanne 56 cm). Karvapeite on kaksinkertainen; lyhyt päässä ja raajojen etupuolella; pidempi kaulassa, rinnassa, raajojen ja reisien takaosassa sekä hännässä. Turkin väri vaihtelee tummanharmaasta vaaleanharmaaseen; kuonossa, poskissa ja kurkussa, rinnassa, vatsassa, raajoissa ja hännän alapuolella on yleensä kermanväriä tai vaaleanharmaata.[5]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan jämtlanninpystykorva on rohkea, tarmokas ja hieman itsepäinen. Se on kuitenkin ystävällinen ja rauhallinen. Jämtlanninpystykorva yleensä pitää ihmisistä ja muista koirista, mutta poikkeuksiakin esiintyy. Metsästysvietti on erittäin voimakas.

Jämtlanninpystykorva sopii erinomaisesti hirvenmetsästykseen, mutta sitä on käytetty myös suurpetojen - kuten suden, karhun ja ilveksen[2] - sekä metsäkanalintujen metsästykseen. Jämtlanninpystykorva kuuluu ns. pysäyttäviin metsästyskoiriin. Koira etsii hirven maastosta ja antaa metsästäjälle ilmoitushaukun. Tämän jälkeen koira pitää haukulla hirven paikallaan odottaen metsästäjän saapumista. Mikäli hirvi pakenee, koira seuraa sitä ja pysäyttää sen uudestaan haukulla ilmoittaen.

Koirien metsästysominaisuuksia arvioidaan hirvenhaukkukokeissa. Jämtlanninpystykorva voi saavuttaa tässä lajissa käyttövalion arvon.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norlanninkoira eli vanhanmallinen jämtlanninpystykorva vuodelta 1915. Ulkonäössä on jonkin verran yhtäläisyyksiä vanhanaikaisen saksanpaimenkoiran kanssa.

Nimensä mukaisesti jämtlanninpystykorva on kotoisin Jämtlandista Ruotsista. Kuten harmaa norjanhirvikoira, on sekin lähtöisin ikivanhoista skandinaavisista pystykorvista. Kun yhtenäistä Skandinavian hirvikoirarotua ryhdyttiin luomaan, oli se eräs tyyppimuunnos monien pystykorvien joukossa. Yhden koiratyypin valinnan jälkeen muiden tyyppien kasvatus jäi vähäiseksi, ja ne rupesivat vähitellen häviämään. Kuitenkin Härjedalenissa ja Jämtlandissa suosittiin jatkuvasti hyväksi käyttökoiraksi tunnettua, vanhan taalainmaankoiran tyyppistä suurta ja voimakasrakenteista pystykorvaa. Kun tyyppi epävirallisuudestaan huolimatta pysyi sitkeästi suosiossa, ryhdyttiin toimintaan sen saamiseksi vahvistetuksi omaksi rodukseen.lähde?

Vuonna 1915 Walter Esplin Mason kuvasi ruotsalaista hirvikoiraa kirjassaan nimellä norlanninkoira (Dog of Noorland)[6], Norlannin pääalueen mukaan, johon myös Jämtland kuuluu. Rotu hyväksyttiin vuonna 1946, alun perin nimellä harmaa pystykorva (gråhund). Aikaisemmin se kuului samaan rotuun harmaan norjanhirvikoiran kanssa, kunnes FCI erotti virallisesti nämä kaksi rotua toisistaan. Suomeen ensimmäiset jämtit tulivat Ruotsin Punaisen Ristin avustuksen vetokoirina sotien aikaan.lähde?

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jämtlanninpystykorvilla esiintyy jonkin verran lonkkaniveldysplasiaa. Rotu kuuluu PEVISAan, ja toisesta pentueesta lähtien vanhemmilta vaaditaan lonkkakuvaustulos. Lonkkavikojen lisäksi esiintyy jonkin verran polvivikoja, kuten myös toispuolista syntymäsokeutta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Kennelliitto. Jämtlanninpystykorva. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2016. Haettu 11.8.2016.
  2. a b c d e f g h Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 104. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  3. a b c Jämthund. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 14.1.2021.
  4. Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2020. Suomen Kennelliitto. Viitattu 3.2.2021.
  5. Rotumääritelmä: Jämtlanninpystykorva. Suomen Kennelliitto, 20.2.2020. Haettu 14.1.2021.
  6. Mason, W.E. Dogs of All Nations: s. 92. Haettu 4.2.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta jämtlanninpystykorva.