Valkoinen ruotsinhirvikoira
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Valkoinen ruotsinhirvikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ruotsi |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 660[1] |
| Rodun syntyaika | 1900-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys |
| Elinikä | 10–14 vuottalähde? |
| Muita nimityksiä | valkoinen, valko, valkki, svensk vit älghund, White Swedish Elkhound, valge rootsi põdrakoer |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu SKL: ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 2 Pohjoiset metsästyskoirat #903[1] |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 17–30kglähde? |
| Säkäkorkeus |
uros 52-60 cm narttu 49-57 cm |
| Väritys | valkoinen |
Valkoinen ruotsinhirvikoira (ruots. svensk vit älghund) on ruotsalainen metsästyskoirarotu. Se on kotimaassaan hyvin yleinen metsästyskoirarotu. Suomessa syntyi ensimmäinen pentue vuonna 2000.lähde?
Rodusta huolehtii Ruotsissa Svenska Vita Älghundsklubben[2] ja Suomessa Suomen Harmaahirvikoirajärjestö[3].
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on keskikokoinen, suorakaiteen muotoinen, ryhdikäs ja jäntevä. Kuono on suunnilleen yhtä pitkä kuin kallo. Silmät ovat melko pienet ja soikeat; väriltään ruskeat ja ihanteellisesti tummanruskeat. Korva ovat pystyt, teräväkärkiset, melko korkealle kiinnittyneet ja jäykät. Häntä on keskipitkä, tasapaksu ja ylös kiinnittynyt; asennoltaan selän päälle kiertynyt tai lähes selkää koskettavasti kaartunut. Peitinkarva on suoraa ja tiheää; alusvilla on pehmeää ja tiheää. Väritys on valkoinen, joskin hieman kellertävä sävy sallitaan. Urosten säkäkorkeus on 52-60 cm (ihanne 56 cm) ja narttujen 49-57 cm (ihanne 53 cm).[4]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koira on luonteeltaan ystävällinen ja pyrkii miellyttämään omistajaansa. Kotona jotkut yksilöt ilmoittavat vieraiden tulon ja se on erinomainen seurakoira metsästysajan ulkopuolella. Valkoinen ruotsinhirvikoira sopii erinomaisesti metsästysajan ulkopuolella myös perhekoiraksi. Se pysyy kaukana tappeluista ja on lähes aina ystävällinen toisille koirille. Kotioloissa valkoinen ruotsinhirvikoira tulee aina rapsutettavaksi miellyttääkseen isäntäänsä. Se on nopea oppimaan ja se on melko helppo kouluttaa.lähde?
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodun alkuperä juontaa juurensa 1900-luvulle, ja siitä on olemassa useita teorioita. Niistä yhden mukaan 1930-luvulla Strömsundissa yhden jämtlanninpystykorvia kasvattaneen kennelin nartuista astui vahingossa samojedinkoira. Tästä yhdistelmästä syntyi narttu nimeltä Vira, jonka yksi jälkeläisistä oli puolestaan Ketty.[2] Kettyn sukulinja vuorostaan jatkui tunnetussa hirvikoirassa, vuonna 1942 syntyneessä[4] Ottsjö-Jimissä, jota pidettiin valkoisten hirvikoirien kantaisänä.[2]
Toisen teorian mukaan jämtlanninpystykorvaa muistuttanut Vira annettiin jalostuslainaan Valdemar Strömstedtille. Se pääsi kuitenkin vahingossa irti rautatieasemalla, jolloin samojedinkoira onnistui astumaan sen. Teorian mukaan nimenomaan tästä yhdistelmästä olisi syntynyt Ottsjö-Jimin isä. Kolmannen teorian mukaan Ottsjö-Jimin isoisä olikin legendaarinen jämtlanninpystykorva Björn-Jim, eikä siinä olisi ollut lainkaan samojedin perimää.[2]
Östersundilainen Lars Jönsson aloitti valkoisten hirvikoirien tavoitteellisen jalostuksen. Vuoden 1960 alussa hänelle syntyi täysin valkoinen pentue harmaista Brunflo-Jimistä ja Vanjasta. Nämä kaksi valkoista pentua sekä Ottsjö-Jimin valkoinen poika Tass, Snögubben ja Vita olivat nykyisen rodun kantavanhemmat. Rotua jalostivat eteenpäin mm. bergiläinen Jakobssonin perhe sekä piitimeläiset Torkel ja Ulla Lundkvist.[2]
Rotu tunnettiin aluksi nimellä vithund ("valkoinen koira") ja myöhemmin vit älghund. Vuonna 1986 perustettiin Svenska Vita Älghundsklubben. Yhdistys järjesti arviointitilaisuuksia, joissa arviotiin noin 300 yksilöä, minkä perusteella luotiin rotumääritelmä. Vuonna 1993 rotu lopulta tunnustettiin Ruotsin Kennelliitossa.[2]
Erään teorian mukaan valkoinen väri on peräisin valkoisesta laikasta, joka periytti värin jälkeläisilleen.lähde? Mistä tahansa väritys periytyikin, vaalea väritys on resessiivinen, joten pennun tulee periä sitä aiheuttava geeni molemmilta vanhemmiltaan. Täten kaksi valkoista yksilöä voi saada vain valkoisia jälkeläisiä, minkä ansiosta väri oli helppo jalostaa koko populaatioon. Metsästäjän on helpompi erottaa vaalea koira metsän keskeltä, ja myös hirvi seisoo paremmin loitolla vaalealla koiralla.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Valkoinen ruotsinhirvikoira. Koiranet-Jalostustietojärjestelmä, 2020. Haettu 6.6.2020.
- ↑ a b c d e f g Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 76-80, 83. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
- ↑ Suomen Harmaahirvikoirajärjestö. Viitattu 27.1.2023.
- ↑ a b Rotumääritelmä: Valkoinen ruotsinhirvikoira. Suomen Kennelliitto, 13.9.2021. Haettu 3.8.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Harmaahirvikoirajärjestö ry
- Kennelliiton rotumääritelmä
- Rotua esittelevä sivusto
- Pohjois-kalotin valkoisten koirien ystävät
| ||||||||||||||||||