Smoolanninajokoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Smoolanninajokoira
Smaland-Stövare.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ruotsi
Määrä Suomessa rekisteröity 65[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö jäniksen ja ketun ajo
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Muita nimityksiä Smålandstövare, chien courant du Småland, sabueso de Småland
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
#129
Ulkonäkö
Paino 15–22 kglähde?
Säkäkorkeus uros 46–54 cm
narttu 42–50 cm
Väritys black & tan tai liver & tan

Smoolanninajokoira (Smålandstövare) on Ruotsista kotoisin oleva koirarotu. Se kuuluu FCI:n ryhmään 6.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smoolanninajokoira on vankkarakenteinen, voimakas ja jalo rotu. Rungon tulisi olla lähes neliömäinen. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja tummanruskeat; maksanruskeilla yksilöillä hieman vaaleammat (mieluiten hasselpähkinän sävyiset). Koiran ilme on rauhallinen. Korvat ovat riippuvat ja kärjistään pyöristyneet. Häntä voi olla joko pitkä tai synnynnäisesti töpö; pitkä häntä on asennoltaan joko sapelimaisesti kaartuva tai suora; myös puolipitkiä häntiä esiintyy. Smoolanninajokoiran liikkeet on vaivattomat ja yhdensuuntaiset. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 46–54 cm (ihanne 50 cm) ja narttujen 42–50 cm (ihanne 46 cm) välillä.[2]

Karvapeite on keskipitkä, tiiviisti rungonmyötäinen ja karhea. Pääväri on joko musta tai maksanruskea, jossa on tan-merkit (sävy vaihtelee kullanruskeasta punaruskeaan) silmien yläpuolella, kuonon sivuilla, kaulan alla, rinnassa, vatsassa, raajoissa, reisien sisäpuolella, käpälissä, hännän alla ja peräaukon ympärillä. Ainoastaan pienet valkoiset merkit rinnassa ja käpälissä hyväksytään.[2]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smoolanninajokoira on luonteeltaan uskollinen, rauhallinen ja ystävällinen. Se on myös hyvin tarkkaavainen.[2]

Tätä rotua käytetään pääasiassa jänisten ja kettujen, mutta myös muun pienriistan (paitsi sorkkaeläinten), metsästykseen. Se on työssään monipuolinen ja kestävä, ja sille on tyypillistä sointuva haukku.[2]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on nimensä mukaisesti peräisin Smoolannista, ja sitä pidetään ruotsalaisista ajokoirista vanhimpana.[3] Vielä 1800-luvulla Smoolannissa oli monia erilaisia ajavia koiria: osa oli saksalaisten, puolalaisten ja baltialaisten koirien jälkeläisiä, jotka sittemmin risteytyivät paikallisten pystykorvien ja englantilaisten ajokoirien kanssa. Tuloksena oli nykyinen smoolanninajokoira. Alkuvaiheessa yksilöiden koko ja väri kuitenkin vaihtelivat - vielä tuolloin tavattiin mm. yksivärisiä punaisia ja keltaisia koiria.[2]

1900-luvun alussa vanhan rotutyypin säilyttämisen eteen alettiin tehdä työtä, ja erityisesti töpöhäntäistä muunnosta arvostettiin. Ensimmäinen, vuonna 1921 kirjoitettu rotumääritelmä hyväksyi kuitenkin myös pitkähäntäiset yksilöt. Sittemmin rotumääritelmää muokattiin monta kertaa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Smoolanninajokoira. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 3.2.2019.
  2. a b c d e f Rotumääritelmä: Smoolanninajokoira. Suomen Kennelliitto, 5.4.2018. Haettu 14.1.2021.
  3. Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 172. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.