Smoolanninajokoira
| Smoolanninajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ruotsi |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 65[1] |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | jäniksen ja ketun ajo |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Smålandstövare, chien courant du Småland, sabueso de Småland |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #129 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 15–22 kglähde? |
| Säkäkorkeus |
uros 46–54 cm narttu 42–50 cm |
| Väritys | black & tan tai liver & tan |
Smoolanninajokoira (Smålandstövare) on Ruotsista kotoisin oleva koirarotu. Se kuuluu FCI:n ryhmään 6.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Smoolanninajokoira on vankkarakenteinen, voimakas ja jalo rotu. Rungon tulisi olla lähes neliömäinen. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja tummanruskeat; maksanruskeilla yksilöillä hieman vaaleammat (mieluiten hasselpähkinän sävyiset). Koiran ilme on rauhallinen. Korvat ovat riippuvat ja kärjistään pyöristyneet. Häntä voi olla joko pitkä tai synnynnäisesti töpö; pitkä häntä on asennoltaan joko sapelimaisesti kaartuva tai suora; myös puolipitkiä häntiä esiintyy. Smoolanninajokoiran liikkeet on vaivattomat ja yhdensuuntaiset. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 46–54 cm (ihanne 50 cm) ja narttujen 42–50 cm (ihanne 46 cm) välillä.[2]
Karvapeite on keskipitkä, tiiviisti rungonmyötäinen ja karhea. Pääväri on joko musta tai maksanruskea, jossa on tan-merkit (sävy vaihtelee kullanruskeasta punaruskeaan) silmien yläpuolella, kuonon sivuilla, kaulan alla, rinnassa, vatsassa, raajoissa, reisien sisäpuolella, käpälissä, hännän alla ja peräaukon ympärillä. Ainoastaan pienet valkoiset merkit rinnassa ja käpälissä hyväksytään.[2]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Smoolanninajokoira on luonteeltaan uskollinen, rauhallinen ja ystävällinen. Se on myös hyvin tarkkaavainen.[2]
Tätä rotua käytetään pääasiassa jänisten ja kettujen, mutta myös muun pienriistan (paitsi sorkkaeläinten), metsästykseen. Se on työssään monipuolinen ja kestävä, ja sille on tyypillistä sointuva haukku.[2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on nimensä mukaisesti peräisin Smoolannista, ja sitä pidetään ruotsalaisista ajokoirista vanhimpana.[3] Vielä 1800-luvulla Smoolannissa oli monia erilaisia ajavia koiria: osa oli saksalaisten, puolalaisten ja baltialaisten koirien jälkeläisiä, jotka sittemmin risteytyivät paikallisten pystykorvien ja englantilaisten ajokoirien kanssa. Tuloksena oli nykyinen smoolanninajokoira. Alkuvaiheessa yksilöiden koko ja väri kuitenkin vaihtelivat - vielä tuolloin tavattiin mm. yksivärisiä punaisia ja keltaisia koiria.[2]
1900-luvun alussa vanhan rotutyypin säilyttämisen eteen alettiin tehdä työtä, ja erityisesti töpöhäntäistä muunnosta arvostettiin. Ensimmäinen, vuonna 1921 kirjoitettu rotumääritelmä hyväksyi kuitenkin myös pitkähäntäiset yksilöt. Sittemmin rotumääritelmää muokattiin monta kertaa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Smoolanninajokoira. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 3.2.2019.
- ↑ a b c d e f Rotumääritelmä: Smoolanninajokoira. Suomen Kennelliitto, 5.4.2018. Haettu 14.1.2021.
- ↑ Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 172. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
| ||||||||||||||