Tanskalais-ruotsalainen pihakoira
| Tanskalais-ruotsalainen pihakoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Tanska ja  Ruotsi |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 2 184[1] |
| Rodun syntyaika | 1600-luku |
| Alkuperäinen käyttö | maatilan yleiskoira, rottakoira, karjanajo, metsästys, vahtikoira, seurakoira[2] |
| Nykyinen käyttö | vahti- ja seurakoira |
| Elinikä | keskimäärin 11 vuotta[3] |
| Muita nimityksiä | pihakoira, pihis, tarupi, dansk-svensk gårdshund, dansk-svensk gårdhund, Danish-Swedish Farmdog, chien de ferme dano-suedois, Dänisch-Schwedischer Farmhund, perro de granja danés y sueco, taani-rootsi õuekoer, skånsk terrier, skåneterrier, råttehund, kvik-hund |
| FCI-luokitus | ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 1.1 Pinserit ja snautserit: Pinserit #356 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | noin 8–10 kg |
| Säkäkorkeus | uros 34–37 cm narttu 32–35 cm - 2 cm poikkeama sallitaan |
| Väritys | valkokirjava (valkoinen väri hallitseva) |
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira (ruots. dansk-svensk gårdshund, tansk. dansk-svensk gårdhund) on Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa kehitetty vanha pienikokoinen koirarotu. Rotu oli häviämäisillään kaupungistumisen myötä, mutta valppaat koiraharrastajat kiinnostuivat rodusta, ja sen kanta on sittemmin vakiintunut.
Ensimmäinen pihakoira tuotiin Suomeen 1989, ja rekisteröityjä koiria oli 7. marraskuuta 2021 yhteensä 2 184 kappaletta.[1] Rotu oli vuonna 2025 Suomen 91. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 100–200 tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa.[4]
Rodusta huolehtii Ruotsissa Rasklubben för Dansk/Svensk Gårdshund[5] ja Suomessa Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat[6].
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pihakoira on pienikokoinen lyhytkarvainen rotu. Karva on kovaa, lyhyttä ja sileää. Valkoinen väri on vallitseva. Yksi- tai useanvärisiä läiskiä eri yhdistelminä: kellertävänruskea, punaruskea, ruskea tai musta. Koira on pienikokoinen ja tiivis, lähes neliömäinen. Pää on kolmiomainen ja kooltaan suhteellisen pieni. Silmät ovat pyöreähköt tai mantelinmuotoiset. Ruusukorvat tai eteenpäin taittuneet siten, että vähintään puolet korvasta on taittunut. Häntä ei saa olla liian korkealle kiinnittynyt. Se voi olla luonnostaan pitkä, lyhyeksi typistetty tai synnynnäinen töpöhäntä. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Typistämätön häntä ei ole asennoltaan kiertynyt eikä tiiviisti selän päällä. Säkäkorkeus uroksilla 34–37 cm, nartuilla 32–35 cm. Sallittu poikkeama on +/– 2 cm.[7]
Valko-kellertävänruskea
Valko-punaruskea
Valko-musta-kellertävänruskea
Valko-ruskea-kellertävänruskea
.png)
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on perusluonteeltaan seurallinen ja aktiivinen rotu, joka osallistuu mielellään aktiivisesti kaikkeen sen ympärillä tapahtuvaan toimintaan. Pihakoira on pohjimmiltaan työkoira, joka nauttii työskentelystä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja se vaatiikin verrattain paljon aktivointia voidakseen hyvin. Vaikka pihakoira on lempeäkatseinen pikkukoira, on se melko vaativa rotu eikä se välttämättä ole miellyttämishalultaan tai koulutettavuudeltaan helpoimmasta päästä. Pihakoiran on nopea oppimaan niin hyvässä kuin pahassa ja sen vilkas perusluonne edellyttää kouluttamiseen panostamista. Työskentelyn ja aktiivisen elämän vastapainona pihakoira kuitenkin rakastaa olla lähellä perhettään, istua sylissä ja ottaa rennosti.[8]
Rotumääritelmä kuvaa pihakoiraa eloisaksi, valppaaksi ja tarkkaavaiseksi. Nämä luonteenpiirteet mahdollistavat sen toimimisen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa pihapiirin vahti- ja rottakoirana ja näitä ominaisuuksia jalostuksessa halutaan edelleen vaalia. Pihakoira on reviirisidonnainen, mutta koiran määrittämän reviirin rajat eivät välttämättä ole samat kuin tontin rajat.[8]
Pihakoira on suhteellisen herkkähaukkuinen, sillä sen työtä on ilmoittaa haukkumalla saapuvista vieraista tai muista sen havaitsemista tapahtumista reviirillä. Pihakoira ei siis hauku turhasta. Vahtitehtävistään ja haukunnasta huolimatta pihakoiran tulee ottaa vieraat lämpimästi vastaan ja toivottaa tervetulleiksi. Herkkähaukkuisuudestaan huolimatta pihakoira soveltuu myös kaupunkiin ja kerrostaloon, kunhan sen edelleen annetaan toimia tehtävässään, mutta koulutuksen kautta osoitetaan rajat haukunnalle.[8]
Harrastukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu sopii erittäin hyvin monenlaisiin koiraharrastuksiin, joiden avulla on helppo antaa koiralle virikettä ja täyttää luontainen aktivoinnin tarve. Suosituimpia harrastuslajeja ovat agility, rally-toko ja koiranäyttelyt. Muihin harrastuksiin kuuluvat monipuolisesti mm. toko ja nosework. Pihakoira on myös tehokas rotan pyytäjä, ja rodunedustajia tavataan myös monissa hyötykoiratehtävissä kuten hypokoirina, kuulokoirina, pelastuskoirina ja kaverikoirina. Pihakoira sopii ihmiselle, joka tiedostaa mahdolliset haasteet koulutettavuudessa ja etsii aktiivista harrastus- ja seurakoiraa ulkoiluun ja mieluusti erilaisiin koiraharrastuksiin.[8]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on nimensä mukaisesti kotoisin Tanskasta ja Etelä-Ruotsista, missä se polveutunee pinserin ja kettuterrierin välisistä risteytyksistä[2]. Joitain yksilöitä esiintyi kuitenkin jopa Saksan puolella. Osa kynologeista uskoo, että rotu on ollut olemassa jo 1600-luvulta lähtien, kun taas toisten mielestä se on vain muutaman sata vuotta vanha. Paikallinen pihakoira näkyy kuitenkin jo 1800-luvun varhaisimmissa valokuvissa eteläruotsalaisesta maaseudusta.[5]
Tällä pienellä koiralla oli monia tehtäviä maalaistalon pihapiirissä. Se piti pihapiirin puhtaana rotista ja muista pikkujyrsijöistä sekä ajoi ketut pois kanaloista. Se oli mukana lasten leikeissä ja aina valmis pieniin kepposiin. Pihakoirista kerrotaan tarinoita, kuinka ne ovat saattaneet lapsen kouluun, odotelleet koulun liepeillä ja kulkeneet sitten yhdessä illalla kotiin.
Maailmansotien välisenä aikana pihakoira oli kotiseudullaan yleinen, mutta toisen maailmansodan jälkeen sen kanta hupeni. 1950-luvun alussa Helsingborgin Mörarpista kotoisin ollut Wilhelm Nilsson päätti pitää kirjaa näkemistään "skoonelaisista terriereistä" (skånsk terrier), joista riittävän tyypilliset yksilöt hän lisäsi tilastoihinsa. Näistä vanhin eli peräti 22-vuotiaaksi asti. Vuonna 1971 Svenska Hundklubben tunnusti rodun ja lisäsi sen kantakirjaansa, käyttäen sukutaulujen pohjana Nilssonin keräämää tietoa.[5]
Vuonna 1984 Ruotsissa perustettiin rotujärjestö "skoonenterrierille", joka tunnettiin Skoonessa myös nimillä musahong, råttehong ja skrabba. Toukokuussa 1985 15-vuotias tyttö lähetti Ruotsin Kennelliitolle (SKK) kirjeen, jossa vetosi rodun viralliseen hyväksymiseen. SKK oli jo useita vuosia aiemmin pohtinut skoonelaisen pihakoiran tunnustamista, mutta sen mielestä kanta oli vielä liian heterogeeninen. Kuitenkin vuonna 1986 Malmön koiranäyttelyn yhteydessä järjestettiin arviointitilaisuus, johon osallistui 109 yksilöä - tällä kertaa SKK:n asiantuntijat mielsivät kannan yhtenäiseksi, erittäin homogeeniseksi roduksi. Samalla he myös panivat merkille, että rotu oli enemmän pinserin kuin terrierin tyyppinen.[5]
Ennen Malmön tapahtumaa yksi alueen suurimmista lehdistä pyysi lukijoita jakamaan valokuviaan ja muistojaan pihakoirasta - ilmoitus sai paljon vastauksia. Monia 1900-luvun alun valokuvia skoonelaisista terriereistä julkaistiin Sydsvenska Dagbladetssa. Tästä huolimatta rotu ei koskaan ollut Ruotsissa erityisen suosittu, ja Tanskassa se on silloin tällöin ollut selvästi arvostetummassa asemassa kuin Ruotsissa. Tähän on vaikuttanut se, että kuningatar Alexandrinella oli pihakoiria, ja vielä nykyisinkin hänen yksilöidensä jälkeläisiä sanotaan esiintyvän tanskalaisten kasvattajien jalostuslinjoissa.[5]
Tanskassa rotu tunnettiin perinteisesti nimillä dansk landterrier ("tanskanmaalaisterrieri") ja den lille plettede gårdhund ("pieni laikukas pihakoira"). Samaan aikaan kun SKK alkoi kiinnittää huomiota tähän perinteiseen rotuun, myös Tanskan Kennelliitto (DKK) aktivoitui sen suhteen. Tanskassa järjestettiin arviointitapahtumia, joihin osallistui melko paljon koiria. Tanskalaiset ottivat myös esiin sen asian, että Skoone kuului aiemmin Tanskalle, eikä heidän mielestään ollut oikein että rotua kutsuttaisiin skoonenterrieriksi.[5]
Koska maatilat Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa alkoivat vähentyä, ei rodulla ollut enää sijaa entisessä ympäristössään - sen ainoa mahdollisuus oli sopeutuminen yleiseksi lemmikiksi. Maaliskuussa 1987 Pohjoismainen Kennelunioni julkaisi ensimmäisen rotumääritelmän, josta tuli yhteinen kaikille sen jäsenmaille: rotu tunnustettiin aluksi nimellä tanskalais-skoonelainen pihakoira. Tämän myötä myös SKK tunnusti rodun, ja se osallistui ensimmäiseen SKK:n alaiseen näyttelyyn saman vuoden syyskuussa Sofierossa.[5]
Kesäkuussa 2006 yli 50 tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa esiteltiin Tukholman Ulriksdalin linnan pihamaalla, jotta FCI:n edustajat voisivat arvioida ne ja harkita rodun virallistamista.[5] Virallinen FCI-rotumääritelmä julkaistiin lopulta vuonna 2009, ja vuonna 2011 American Kennel Club lisäsi rodun Foundation Stock Service -ohjelmaansa.[2]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on tunnettu myös "tanskanpinserinä" (Danish Pinscher)[2] ja "skoonenterrierinä" (skånsk terrier/skåneterrier).
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa pidetään perusteenä koirarotuna. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä luuston ja nivelien sairaudet.[3] Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran merkittävimpiä terveysongelmia ovat patellaluksaatio, lonkkaniveldysplasia, atopia ja allergiat.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 6 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja tanskalais-ruotsalaisia pihakoiria.[9] Toinen seurattava luuston sairaus on lonkkaniveldysplasia. Noin 68 %:lla tanskalais-ruotsalaisista pihakoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 5 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[10] Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, polvilausunto ja silmälausunto.[11][12]
Yksi rodun merkittävimmistä terveysongelmista on atopia ja ruoka-aineyliherkkyys.[13] Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.[14]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ovat keskimääräistä rotukoiraa selvästi vähemmän sisäsiittoisia. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 8 %.[15][16]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
- KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
- Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä jalostus.kennelliitto.fi. Viitattu 31.5.2020.
- 1 2 3 4 American Kennel Club akc.org. Viitattu 31.5.2020.
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 39-47. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
- ↑ Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry. Viitattu 31.5.2026.
- ↑ Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
- 1 2 3 4 Tietoa rodusta Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry. Viitattu 2.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: patellaluksaatiotilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- ↑ Terveys Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry. Viitattu 2.3.2026.
- ↑ Mahlanen Nina: Koiran atopia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Raskklubben för Dansk/Svensk Gårdshund (Ruotsi)
- Dansk/svensk Gårdhundeklub (Arkistoitu – Internet Archive) (Tanska)