Schillerinajokoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Schillerinajokoira
Schillerstövare bearbeitet.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ruotsi
Määrä 150 rekisteröityä (3.3.2008)
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö jäniksen ja ketun ajo, jäljestys
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Muita nimityksiä Schillerstövare, chien courant de Schiller, sabueso Schiller
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat;
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
Ulkonäkö
Säkäkorkeus ihannekorkeus: uros 57 cm, narttu 53 cm
Väritys ruskea, jossa musta mantteli

Schillerinajokoira (ruots. Schillerstövare) on Ruotsista kotoisin oleva koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 6.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkonäöltään schillerinajokoira on jalo ja sen runko on hieman suorakaiteen muotoinen. Rodun väri on ruskea, jossa on musta mantteli. Pää ja kuono ovat pitkät. Rodulle tyypillistä on pitkä kaula, joka liittyy runkoon kauniisti. Schillerinajokoiran peitinkarva on karheaa ja rungonmyötäistä.

Liike on yhdensuuntaista ja tehokasta.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan schillerinajokoira on ystävällinen, uskollinen[1], eloisa ja valpas. Rotua käytetään ketun ja jäniksen metsästykseen. Schillerinajokoira sopii myös hyvin perhekoiraksi hyvän luonteensa ansiosta.

Gończy schillera LM.jpg

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schillerinajokoira on saanut nimensä maanviljelijä Per Schillerin mukaan. Per Schiller asui Ruotsin länsirannikolla Bohuslänissa Stenungsundin pitäjässä. Hänen tiedetään käyttäneen rodun luomiseen eteläsaksalaisia, sveitsiläisiä ja itävaltalaisia ajokoiria.[1] Nykyiset tämän rodun edustajat ovat Per Schillerin kantakoirien Tamburini 1 ja Ralla 1 jälkeläisiä. Tukholmassa vuonna 1886, Ruotsin ensimmäisessä virallisessa koiranäyttelyssä nämä kyseiset koirat voittivat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 172. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.