Ihmisyyden tunnustajat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ihmisyyden tunnustajat on Suomessa toimiva, vuonna 1978 perustettu uskonnollinen yhteisö, jonka taustalla ovat esoteeriset liikkeet.[1]

Yhteisö asuu yhdessä. Aluksi yhteisö perustettiin Ahosenniemeen Pohjois-Savon Kaaville, mutta tilojen käytyä ahtaaksi se muutti elokuvaohjaaja Mikko Niskasen Käpykoloon Konginkankaalle. Vuodesta 1985 yhteisö on asunut ja toiminut Mänttä-Vilppulassa.[2]

Yhteisö katsoo itse olevansa aatteellisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhteisö, jonka jäsenet eivät kuulu mihinkään kirkkoon tai uskonnolliseen yhteisöön. Aatteellisesti Ihmisyyden tunnustajat voidaan lukea teosofiseen liikkeeseen kuuluviksi. Liikkeen aate pohjautuu ennen muuta kristosofiaan, suomalaisen Pekka Ervastin tulkinnalle teosofiasta. Sekä teosofisen liikkeen perustajaa H. P. Blavatskya että Pekka Ervastia pidetään liikkeessä suuressa arvossa.

Yhteisö julkaisee Väinämöinen-nimistä lehteä. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä on julkaistu vuodesta 1980.[3]

Yhteisön historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisyyden tunnustajien liike syntyi 1970-luvun puolessavälissä kristosofiaan tutustuneen Marjatta "Martta" Horjanderin (11. helmikuuta 1930 – 16. joulukuuta 2009) ympärille. Horjander oli sairastunut vuonna 1968 ja toivuttuaan sairaudesta hän koki, että hänellä oli joitakin telepaattisia ja muita yliluonnollisia kokemuksia. Hän koki olleensa myös yhteydessä ylösnousseisiin Mestareihin (teosofinen käsite) esimerkiksi kreivi Saint-Germaineen.[1] Horjander ja joukko nuoria vuokrasivat 1978 Kaavin Ahosenniemellä sijainneen vanhan kansakoulun, jonne he perustivat liikkeen ensimmäisen asuinyhteisön. Liikkeen kannattajia asui myös Varkaudessa, Joensuussa ja Joroisissa. Kolme vuotta myöhemmin yhteisö muutti Konginkankaalle, elokuvaohjaaja Mikko Niskaselta vuokrattuun Käpykoloon. Vuodesta 1985 yhteisö on toiminut Mänttä-Vilppulassa, entisessä Vilppulan vanhainkodissa, joka sai nimekseen Väinölä. Liikkeellä on nykyään kaksi muutakin asuinyhteisöä, Sampola ja Toukola, jotka molemmat toimivat Mänttä-Vilppulan Mäntässä. Vuonna 2011 Väinölässä oli 34 asukasta, Sampolassa ja Toukolassa yhteensä 12. Asuinyhteisöjen perustana on asukkaiden omaisuuden yhteys sekä yhteistyö. Asuinyhteisöt toimivat osittain omavaraisesti ja ekologisten periaatteiden mukaisesti. Tarvittavat elintarvikkeet pyritään tuottamaan yhteisöjen pellolla ja puutarhassa. Yhteisöjen menot katetaan asukkaiden työtuloilla ja yritystoiminnalla. Yhteisöt ovat myös keino esittää Ihmisyyden tunnustajien ideologiaa ulkopuolisille.

Ihmisyyden tunnustajat ovat välittäneet teosofista ja pasifistista ideologiaansa ennen muuta taiteen keinoin. Jo Käpykolossa toimi kesäteatteri, jossa esitettiin liikkeen aatemaailmaa kuvaavia näytelmiä. Myöhemmin myös Väinölään rakennettiin kesäteatteri. Näytelmien aiheina ovat olleet esimerkiksi rauhanaate, ihmisen henkinen kehittyminen vuorisaarnan avulla, henkisten opettajien historia ja ihmisen kehittyminen kuoleman jälkeen.lähde? Sampolan kulttuurikeskuksessa (Mäntässä) järjestetään taidenäyttelyitä, konsertteja, runoiltoja sekä teatteriesityksiä talvisin. Siellä järjestetään myös Ihmisyyden tunnustajien kesäkursseja. Yhteisön edustajat tekevät myös kouluvierailuja.

Ihmisyyden tunnustajien ideologia pohjautuu teosofian ja kristosofian periaatteisiin. Tärkeitä periaatteita ovat esimerkiksi ihmisyyden rajaton arvo, ihmisen henkisyyden tunnustaminen ja karman, syyn ja seurauksen laki eli ajatus siitä, että ihmisen tekemä paha ja hyvä vaikuttaa hänen elämänkohtaloonsa. Liikkeen kannattajat tunnustavat jälleensyntymisopin. Liikkeen elämän kunnioituksen periaatteen mukaisesti jotkut sen jäsenistä ovat kasvissyöjiä. Liike on tullut tunnetuksi myös pasifismistaan. Sen jäsenet eivät suorita aseellista palvelusta, vaan he valitsevat yleensä totaalikieltäytymisen ja vankeuden. Liikkeellä on vuodesta 1979 ollut pasifismia edistävä taidenäyttely Aseeton Suomi, ja se tuo rauhantyötä esille myös teatterin, esitelmien ja kirjoitusten keinoin. Ideologiaansa liike ammentaa sekä Jeesuksen opetuksista, ennen muuta vuorisaarnasta, hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta että suomalaisten muinaisuskonnosta, ennen kaikkea Kalevalasta. Se tulkitsee Kalevalaa Pekka Ervastin oppien mukaan symbolisena teoksena, joka opettaa ”ikuisia totuuksia” luonnosta, ihmisen henkisestä kehittymisestä sekä kuolemanjälkeisestä elämästä. Ihmisyyden tunnustajien mukaan Suomen kansa on ollut ikivanha tietäjäkansa.

Ihmisyyden tunnustajat arvostelevat kristillisiä kirkkoja ennen muuta siitä, että ne ovat liittoutuneet valtion kanssa ja hylänneet Jeesuksen opettaman pasifismin. Liikkeen mielestä kristillinen teologia on turhentanut Jeesuksen opettaman korkean etiikan ajatuksella Jeesuksen kuoleman synnit sovittavasta voimasta. Ihmisyyden tunnustajien mukaan kristillisyys on myös hylännyt liikkeen näkemyksen mukaan kristinuskoon alun perin kuuluneen jälleensyntymisajatuksen. Ihmisyyden tunnustajat liittyvät siis teosofian perinteiseen kirkkokritiikkiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuulavuori, Seppo: Ihmisyyden tunnustajien historiaa [Vilppula], Ihmisyyden tunnustajat, 2003. ISBN 952-9834-32-2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]