Hyvät, pahat ja rumat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Hyvät, pahat ja rumat on myös suomalainen televisio-ohjelma.
Hyvät, pahat ja rumat
Il buono, il brutto, il cattivo
The Good, the Bad and the Ugly
Ohjaaja Sergio Leone
Käsikirjoittaja
Tuottaja Alberto Grimaldi
Säveltäjä Ennio Morricone
Kuvaaja Tonino Delli Colli
Leikkaaja Eugenio Alabiso
Nino Baragli
Tuotantosuunnittelija Carlo Simi
Pukusuunnittelija Carlo Simi
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Espanja
Tuotantoyhtiö United Artists
Levittäjä Mokép
Netflix
Ensi-ilta
Kesto 161 minuuttia
Alkuperäiskieli italia
Budjetti 1 300 000 dollaria
Tuotto 25 100 000 dollaria
Edeltäjä Vain muutaman dollarin tähden
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Hyvät, pahat ja rumat (The Good, the Bad and the Ugly) on vuonna 1966 ensi-iltaan tullut italialainen lännenelokuva, jonka on ohjannut Sergio Leone. Elokuvan pääosissa esiintyvät Clint Eastwood, Eli Wallach ja Lee Van Cleef. Hyvät, pahat ja rumat on Leonen niin sanotun dollaritrilogian viimeinen osa.[1]

Vaikka Hyvät, pahat ja rumat ei valmistuttuaan herättänytkään suurta huomiota, se kuuluu nykyisin tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin lännenelokuviin. Elokuva on innoittanut monia nykypäivän elokuvaohjaajia, ja vuonna 2005 Time-lehti valitsi sen sadan merkittävimmän elokuvan joukkoon.[2] Elokuvan saamasta suosiosta kertoo sekin, että se on Internet Movie Databasessa 250 parhaan elokuvan joukossa yhdeksäntenä ja se on tietokannan arvostetuin Yhdysvaltojen ulkopuolella tuotettu elokuva (tilanne lokakuussa 2019).[3]

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoden 1862 New Mexicoon, joka on joutunut Yhdysvaltain sisällissodan kouriin.[4] Elokuva seuraa kolmea päähenkilöä, jotka tavoittelevat Etelävaltioiden armeijalta varastettuja rahasäkkejä. Elokuva on miltei kolmituntinen eepos, jossa on hyvin monivaiheinen juoni.

Tarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan alussa esitellään kolme päähenkilöä. Ensimmäinen päähenkilö on meksikolainen lainsuojaton Tuco Benedicto Pacifico Juan Maria Ramirez eli ”Tuco” (”Ruma”), joka hädin tuskin selviytyy palkkionmetsästäjien hyökkäyksestä. Toinen hahmo on kylmäverinen palkkamurhaaja ”Enkelisilmä” (”Paha”), joka tiedustelee Etelävaltioiden armeijalta varastettujen rahasäkkien kohtaloa köyhältä maanviljelijältä Stevensiltä, mutta lopulta hän tappaa viljelijän ja tämän vanhemman pojan. ”Enkelisilmä” rahastaa Stevensin palkkamurhan Bakerilta ja tappaa hänetkin Stevensin antamaa maksua vastaan. Kolmas hahmo on nimillä ”Mies vailla nimeä” ja ”Blondi” ("Hyvä") tunnettu seikkailija.

Alussa Blondi ja Tuco hankkivat rahaa huijaamalla viranomaisia: koska Tuco on etsintäkuulutettu rikollinen, Blondi "pidättää" hänet ja toimittaa Tucon paikalliselle šeriffille ja saa samalla palkkiorahat pidätyksestä. Tuco päätetään hirttää, mutta Blondi ampuu hirttoköyden poikki, kaksikko pakenee ja jakaa rahat keskenään. Lopulta Blondi kuitenkin kyllästyy kumppaniinsa ja jättää Tucon keskelle autiomaata ilman vettä. Tuco selviytyy ja ryövää asekaupasta aseen ja varusteita, minkä jälkeen hän jäljittää Blondin käsiinsä ja vie hänet autiomaahan. Tuco yrittää pakottaa entisen ystävänsä kävelemään aavikon halki ilman vettä, mutta yhtäkkiä kaksikko törmää villinä laukkaavaan täynnä kuolleita ja kuolevia Etelävaltioiden sotilaita olevaan hevosvankkuriin. Yksi sotilaista, Bill Carsonin nimellä esiintyvä Jackson, kertoo heille 200 000 dollaria sisältävistä rahasäkeistä, jotka on kätketty eräälle hautausmaalle. Ennen kuolemaansa hän kertoo Tucolle hautausmaan nimen ja tämän hakiessa vesileiliä paljastaa Blondille haudan nimen, johon kulta on kätketty.

Bill Carsonin kuoltua Blondi ja Tuco tarvitsevat toisiaan, koska eivät pysty kumpikaan yksin löytämään rahasäkkejä. Auringonpaahteen ja vedenpuutteen seurauksena Blondi on lähellä kuolemaa, ja niin Tuco vie hänet papiksi ryhtyneen veljensä, Isä Pablo Ramirezin, johtamaan luostariin saamaan hoitoa. Blondin maatessa vuoteessa Tuco ja Pablo keskustelevat virheistä, joita he ovat tehneet elämänsä aikana. Blondin toivuttua kaksikko naamioituu Etelävaltioiden sotilaiksi, mutta he joutuvat Unionin vankileirille. Leirillä kersanttina toimiva Enkelisilmä saa selville, että Tuco tietää Bill Carsonista ja rahasäkeistä, ja hänen alaisensa Wallace kiduttaa Tucoa. Enkelisilmä kuulee Tucolta, että vain Blondi on tietoinen aarteen haudan nimestä, joten hän lähettää Tucon pois junalla korpraali Wallacen kanssa ja ehdottaa yhteistyötä Blondin kanssa. Blondin ja Enkelisilmän etsiessä rahasäkkejä Tuco onnistuu pakenemaan junasta ja samalla tappaa Wallacen ja ampuu myöhemmin hylätyssä kylässä kahdeksan kuukautta häntä jahdanneen yksikätisen palkkionmetsästäjän. Blondi kuulee aseen äänen, lähtee etsimään Tucoa, ampuu varjostajansa Enkelisilmän apurin ja löytää Tucon. Blondi ja Tuco solmivat ystävyyssuhteensa uudelleen ja tappavat Enkelisilmän värväämät loput neljä jengiläistä. Enkelisilmä pakenee heitä.

Hautausmaata lähestyessään Blondi ja Tuco näkevät Pohjois- ja Etelävaltioiden joukkojen välisen taistelun vanhasta sillasta. Koska he eivät pääse taistelun vuoksi hautausmaalle, he päättävät siirtää taistelun toisaalle tuhoamalla sillan. He ovat liittymässä Unionin joukkoihin ja tulitauon aikana tekeytyvät lääkintämiehiksi ja räjäyttävät sillan dynamiitilla. Sillan tuhouduttua Tuco kertoo hautausmaan olevan nimeltään "Sad Hill", ja Blondi puolestaan paljastaa rahasäkkien olevan Arch Stanton -nimisen sotilaan haudassa. Tuco hylkää Blondin heti tilanteen salliessa. Hän saapuu ensimmäisenä Sad Hilliin ja etsii Arch Stantonin haudan, ja alkaa kaivaa. Blondi saapuu pian myös paikalle ja viimeisenä Enkelisilmä ilmestyy ja vaatii rahasäkkejä itselleen. Blondi paljastaa heti Enkelisilmälle, ettei Arch Stantonin haudassa ole muuta kuin mädäntynyt ruumis. Blondi muka kirjoittaa oikean aarteen sisältävän haudan nimen irtokiveen, asettaa sen keskelle pyöreää aukiota ja vetäytyy kauemmas. Tämän jälkeen alkaa elokuvan loppuhuipennus, jossa kolmikko seisoo keskellä hautausmaan keskiaukioita aseet valmiina. Sekä Blondi että Tuco yrittävät ampua Enkelisilmää. Vain Blondi osuu sillä ilmenee, että hän oli poistanut Tucon revolverista luodit.

Enkelisilmän kuoltua Blondi kertoo, että rahasäkit on haudattu Arch Stantonin haudan vieressä olevaan nimettömään hautaan, ja tietäneensä ettei Tucoon voi luottaa. Rahasäkkien nostamisen jälkeen Blondi kuitenkin pakottaa aseettoman Tucon nousemaan ristin päälle seisomaan ja laittamaan puuhun sitomansa hirttoköyden kaulaansa. Blondi jättää neljä rahasäkkiä ristin juurelle ja ratsastaa hevosen selässä pois neljän muun rahasäkin kanssa. Jos Tuco yrittää päästä pois ristiltä, hän kuolee hirttoköyteen. Tuco huutaa ensin raivoissaan, sitten epätoivoisena apua, mutta Tucon huudoista välittämättä Blondi jatkaa kohti horisonttia. Kuitenkin lopulta Tuco näkee Blondin kaukana hevosensa selässä, kivääri kourassaan. Blondi tähtää, laukaisee ja osuu köyteen joka katkeaa. Hämmästynyt Tuco jää henkiin ja saa osuutensa rahoista ja lopuksi kiroaa Blondin.

Rooleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Clint Eastwood … ”Blondie”, hyvä  
 Lee Van Cleef … ”Enkelisilmä”, kersantti, paha  
 Eli Wallach … Tuco Benedicto Pacifico Juan Maria ”Rat” Ramirez, ruma  
 Luigi Pistilli … Isä Pablo Ramirez  
 Antonio Casale … Jackson alias ”Bill Carson”  
 Mario Brega … vanginvartija korpraali Wallace  
 Antonio Casas … John Stevens  
 Antonio Ruiz … nuorempi poika Stevens  
 Chelo Alonso … rouva Stevens  
 Rada Rassimov … Maria, huora  
 Al Mulock … Elam yksikätinen (Tucon) palkkionmetsästäjä  
 Aldo Giuffrè … Unionin kapteeni Clinton  
 Angelo Novi … munkki  
 Enzo Petito … kaupanpitäjä Milton  
 John Bartha … sheriffi  
 Livio Lorenzon … Baker  
 Antonio Molino Rojo … vankileirin kapteeni Harper  

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Hyvien, pahojen ja rumien kohtauksista kuvattiin Espanjassa 1 500 paikallisen sotilaan avustuksella. Kun loppupuolella nähtyä sillan räjäytystä kuvattiin, sillan räjäyttämisestä vastannut Espanjan armeijan kapteeni painoi laukaisupainiketta ennen kuin elokuvakamerat ehtivät käynnistyä. Leone oli hyvin masentunut tapauksen johdosta, joten armeija rakensi sillan uudelleen. Eräät kohtaukset kuvattiin italialaisessa elokuvastudiossa Roomassa.[5][6]

Hyvät, pahat ja rumat noudattelee Sergio Leonen tyyliä: vähäistä dialogia, pitkiä kameraottoja ja tarkkoja lähikuvia silmistä.[6] Käsikirjoittaja Luciano Vincenzoni on kertonut, että elokuvan lopun 20 minuuttia kestävä hautausmaakohtaus, jossa ei ole lainkaan dialogia, vie vain kuusi riviä käsikirjoituksessa.[7] Yksi arvostetuimmista nykyohjaajista Quentin Tarantino on sanonut pitävänsä Hyviä, pahoja ja rumia kaikkien aikojen parhaana elokuvaohjauksena.[8]

Elokuva on tunnettu musiikistaan, jonka on säveltänyt Ennio Morricone. Elokuvan tunnuskappale on tunnistettava ja koostuu vähäeleisestä kitaransoitosta, huudoista, vihellyksistä ja muista oudoista äänitehosteista. Morriconen mukaan tunnusmusiikin oli tarkoitus kuulostaa kojoottien ulvonnalta.[9] Kaksi muuta kuuluisaa elokuvakappaletta ovat ”The Ecstasy of Gold” ja ”The Triple Duel”, jotka molemmat soivat elokuvan lopun hautausmaakohtauksen aikana.[10] Elokuvan musiikkiin liittyi myös yhdysvaltalainen säveltäjä Hugo Montenegro, joka sovitti Hyvien, pahojen ja rumien musiikista orkesteriversion ja levytti siitä singlen, joka osoittautui suureksi menestykseksi.[11]

Leone ei halunnut muovista luurankoa Arch Stantonin ruumisarkkuun, joten sinne laitettiin aito luuranko, joka kuului kuolleelle espanjalaiselle näyttelijättärelle.[12]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvien, pahojen ja rumien rönsyilevä ja väkivaltainen tyyli sai tuoreeltaan kielteisiä arvioita. Yleisön parissa elokuva oli kuitenkin alusta lähtien suosittu,[13] ja myös ammattikriitikoiden parissa sen arvostus on sittemmin noussut. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 97 % kriitikoista on antanut Hyville, pahoille ja rumille myönteisen arvostelun. 77 arvostelusta tehdyn yhteenvedon mukaan elokuva ”lienee kaikkien aikojen paras spagettiwestern; eepos, joka tarjoaa mukaansatempaavan tarinan, mieleenpainuvia roolisuorituksia, henkeäsalpaavia maisemia ja unohtumattoman ääniraidan”.[14] AllMovie-sivuston Lucia Bozzola kutsuu Hyviä, pahoja ja rumia dollaritrilogian parhaaksi osaksi ja antaa sille viisi tähteä viidestä.[13]

IMDb-sivustolla Hyvät, pahat ja rumat on käyttäjien antamien pisteytysten perusteella yksi kaikkien aikojen 10 parhaasta elokuvasta.[15] Leffatykki-sivustolla se on käyttäjäpisteytysten perusteella tietokannan paras elokuva.[16]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hyvät, pahat ja rumat AllMoviessa. (englanniksi)
  2. ↑ All-Time 100 Movies 2005. Time. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
  3. ↑ Top Rated Movies. Top 250 as rated by IMDb Users IMDb. Viitattu 16.10.2019.
  4. ↑ Battle of Glorieta Pass, NM, 1862 Sons of Confederate Veterans. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
  5. ↑ The Good, the Bad and the Ugly (1966) Silver Screen Spain. Arkistoitu 28.9.2015. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
  6. ↑ a b The Good, the Bad and the Ugly Turner Classic Movies. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Scene is believing: The Good, The Bad And The Ugly Cinetropolis. Arkistoitu 2.7.2014. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
  8. ↑ The Good, The Bad, And The Ugly Entertainment Weekly. Arkistoitu 30.9.2009. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
  9. ↑ A Few Words with Ennio Morricone NPR Music. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Great Sound Design in Cinema (arkistolinkki) Beyond Hollywood. Arkistoitu 14.4.2016. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Hugo Montenegro: The Good, the Bad, and the Ugly All Music Guide. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
  12. ↑ Pooley, Jack: 10 Movie Scenes More Real Than You Think: 4. Arch Stanton's Skeleton - The Good, The Bad & The Ugly. What Culture, 12.1.2021. Viitattu 29.10.2021. (englanniksi)
  13. ↑ a b Bozzola, Lucia The Good, the Bad and the Ugly (1966). AllMovie. Viitattu 29.8.2021. (englanniksi)
  14. ↑ The Good, the Bad and the Ugly. Rotten Tomatoes. Viitattu 29.8.2021. (englanniksi)
  15. ↑ IMDb Charts: Top Rated Movies. IMDb. Viitattu 29.8.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Parhaat elokuvat. Leffatykki. Viitattu 29.8.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hyvät, pahat ja rumat.
Sergio Leonen ohjaamat elokuvat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hyvät,_pahat_ja_rumat&oldid=22707977”