Huuliharppukostaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Huuliharppukostaja
C'era una volta il West
Yhdysvaltalainen elokuvateatterijuliste
Yhdysvaltalainen elokuvateatterijuliste
Ohjaaja Sergio Leone
Käsikirjoittaja Sergio Leone
Sergio Donati
Tarina: Dario Argento
Bernardo Bertolucci
Sergio Leone
Tuottaja Fulvio Morsella
Säveltäjä Ennio Morricone
Kuvaaja Tonino Delli Colli
Leikkaaja Nino Baragli
Pääosat Charles Bronson
Claudia Cardinale
Henry Fonda
Jason Robards
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia, Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Finanzia San Marco
Rafran Cinematografica
Paramount Pictures
Ensi-ilta 21. joulukuuta 1968
Kesto 175 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Huuliharppukostaja (ital. C'era una volta il West) on Sergio Leonen ohjaama yhdysvaltalais-italialainen lännenelokuva vuodelta 1968. Pääosissa näyttelevät Charles Bronson, Claudia Cardinale ja yhdysvaltalaisen lännenelokuvan hyvän miehen ikoni Henry Fonda, joka poikkeuksellisesti näyttelee elokuvan konnaa, sadistista ja kylmäveristä murhaajaa.[1]

Dollaritrilogian menestyksen takia Paramount suostui rahoittamaan Leonen uuden elokuvan. Siitä ei kuitenkaan tullut suurta menestystä. Yhdysvalloissa elokuvasta oli lisäksi leikattu pois 25 minuuttia. Kaupallinen epäonnistuminen vaikutti myös Leonen ohjaajanuraan.[2] Hän ohjasi sen jälkeen vain kaksi elokuvaa, vähemmälle huomiolle jääneen italowesternin Maahan, senkin hölmö! (1971) ja mestariteoksena pidetyn gangsterielokuvan Suuri gangsterisota (1984).[3]

Huuliharppukostajaa on luonnehdittu oopperamaiseksi elokuvaksi, jonka teho on ennen muuta visuaalisesti erityisen vaikuttavassa laajakangaskuvauksessa, perinteiselle lännenelokuvalle epätavallisissa henkilöhahmoissa ja Ennio Morriconen ikimuistoisessa musiikissa.[2]

Kritiikissä arvioidaan pitkittyvän aloituskohtauksen yltävän absurdeihin ulottuvuuksiin ja itse elokuvan tutkivan lännen valloituksen sekä samalla myös kapitalismin historiaa. Bronsonin näyttelijäntyötä pidetään hillittynä ja Morriconen musiikkia unohtumattomana.[4]

Elokuvan juoni muistuttaa pitkälti Johnny Guitarin tarinaa.[5]

Suomen elokuvatarkastamon vaatimuksesta elokuvasta leikattiin Suomessa 4 minuuttia 12 sekuntia eli 115 metriä. Siitä poistettiin pojan ampuminen ja miehen kidutus mankelissa sekä lyhennettiin kuolevan johtajan ryömimistä savikuopassa ja huuliharppukostajan veljen hirttämistä.[6]

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päähenkilön (Charles Bronson) nimeä ei kerrota koko elokuvan aikana, vaan hänestä käytetään yksinkertaisesti nimitystä Harmonica (Huuliharppu), joka viittaa hänen mukanaan kantamaansa huuliharppuun.

Harmonica saapuu junalla pieneen kaupunkiin tapaamaan Frank-nimistä miestä (Henry Fonda). Frank on palkannut rosvojoukon järjestämään huuliharppumiehelle ansan. Huuliharppumies kuitenkin surmaa Frankin kätyrit. Samaan aikaan Frank ja hänen kumppaninsa surmaavat Sweetwater Ranch -nimisellä tilalla rauhallista elämää viettävän McBainin perheen. Kaupunkiin saapuu nuori Jill McBain (Claudia Cardinale), joka oli tulossa miehensä luokse. Päästyään Sweetwater Ranchille hän huomaa, mitä on tapahtunut. Sheriffi ilmoittaa epäilevänsä murhista Cheyenne-jengiläisiä, jotka pukeutuvat pitkiin ruskeisiin nahkatakkeihin. Motiivi on kuitenkin epäselvä. Jill päättää jäädä asumaan tilalle yksin.

Cheyenne-jengiläisten johtaja (Jason Robards) ei ilahdu saamastaan julkisuudesta. Häntä kiinnostaa, kuka on lavastanut hänet ja hänen kaverinsa syyllisiksi. Häntä myös arveluttaa huuliharppumiehen salaperäisyys, joten hän alkaa selvitellä miehen taustoja.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Claudia Cardinale  … Jill McBain  
 Charles Bronson  … Harmonica (”huuliharppu”)  
 Jason Robards  … Cheyenne  
 Henry Fonda  … Frank  
 Gabriele Ferzetti  … Morton  
 Paolo Stoppa  … Sam  
 Woody Strode  … Stony  
 Jack Elam  … Snaky  
 Keenan Wynn  … sheriffi  
 Frank Wolff  … Brett McBain  
 Lionel Stander  … baarimikko  
 Al Mulock  … Knuckles  

Roolitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henry Fonda ei aluksi hyväksynyt Leonen pyyntöä tulla esittämään Frankia, joten Leone lensi New Yorkiin taivuttelemaan häntä sanoen hänelle: "Kuvittele tämä: kamera kuvaa asemiestä vyötäisistä alaspäin, kun hän vetää aseensa ja ampuu juoksevan lapsen. Kamera kuvaa ylöspäin ampujan kasvoihin ja ... se on Henry Fonda." Tapaamisen jälkeen Fonda soitti ystävälleen Eli Wallachille, joka neuvoi hyväksymään "elämäsi tarjouksen".

Fonda tuli kuvauspaikalle parrakkaana ja ruskeissa piilolinsseissä. Näiden hän oli arvellut sopivan hyvin roolihahmon pahuuteen ja auttaisi yleisöä hyväksymään hänet "uutena Fondana" näyttelemässä pahaa henkilöä. Leone määräsi hänet heti poistamaan piilolasit ja ajamaan partansa. Leonen mielestä juuri Fondan siniset silmät kuvastavat parhaiten tappajan jäänkylmää luonnetta. Rooli oli ensimmäisiä, joissa yksi tärkeimmistä näyttelijöistä esittää elokuvan antagonistia.

Huuliharppukostajan roolia tarjottiin aluksi Clint Eastwoodille; hänen kieltäydyttyään Leone palkkasi Charles Bronsonin, joka taas oli aikaisemmin kieltäytynyt Nimettömän miehen roolista Kourallinen dollareita -elokuvassa. James Coburn oli ehdolla rooliin, mutta pyysi liian suurta palkkiota.

Robert Ryan hyväksyi aluksi sheriffin roolin, mutta vetäytyi pois saatuaan isomman roolin Sam Peckinpah'n Hurjaan joukkoon.

Mortonin rooliin pyydettiin Enrico Maria Salernoa ja Robert Hosseinta; jälkimmäinen hyväksyi tarjouksen, mutta joutui vetäytymään teatteriproduktioiden takia. Rooliin valittu Gabriele Ferzetti pitää sitä yhtenä parhaimmistaan sanoen sitä "kohtalokseen ('Fate, Destiny')" haastattelussa DVD:llä.

Näyttelijä Al Mulock (joka esiintyy myös Leonen elokuvassa Hyvät, pahat ja rumat) teki itsemurhan kuvausten aikana hypäten hotellin ikkunasta rooliasussaan. McBaina esittanyt Frank Wolff teki myös itsemurhan Roomassa 1971.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Matt Cale: Once Upon a Time in the West Ruthlessreviews.com. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  2. a b Lucia Bozzola: Once Upon a Time in the West Allmovie.com. Viitattu 18.7.2010. (englanniksi)
  3. Yuri German: Once Upon a Time in America Allmovie.com. Viitattu 18.7.2010. (englanniksi)
  4. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 21.4.2012, sivu D 11
  5. Leonard Maltin: Leonard Maltin's Movie and Video Guide 1993, s. 903. Penguin Books, 1992. ISBN 0-45-117579-4.
  6. Tarkastustiedot, Elonet.fi, 21.4.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]