Siirry sisältöön

Dario Argento

Wikipediasta
Dario Argento
Dario Argento vuonna 2007.
Dario Argento vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt7. syyskuuta 1940 (ikä 86)
Rooma, Italia
Kansalaisuus italialainen
Ammatti elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja
Ohjaaja
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Dario Argento (s. 7. syyskuuta 1940 Rooma, Italia) on italialainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja. Parhaiten hänet tunnetaan kauhuelokuvista ja gialloista.[1]

Argento korostaa elokuvissaan estetiikkaa logiikan ja johdonmukaisuuden kustannuksella. Hänen kauhuelokuvilleen ja mysteereilleen on tyypillistä tirkistelevä subjektiivinen näkökulmaotos, sokeeraavat lähikuvat sekä pitkät kohtaukset, jotka päättyvät äärimmäiseen väkivaltaan. Elokuvissa esiintyy myös yliluonnollisia, surrealistisia ja humoristisia elementtejä.[2] Argentoa on kutsuttu ”Italian Hitchcockiksi”.[2]

Argenton elokuvissa murhataan erityisesti naisia, joskin usein myös miehiä. Nahkahansikkaisiin puetut murhaajan kädet kuuluvat usein ohjaajalle itselleen.[2]

Argento syntyi Roomassa vuonna 1940. Hänen isänsä Salvatore oli menestyvä elokuvatuottaja, ja äitinsä Elda oli kuuluisa valokuvaaja. Argento varttui elokuvaväen ympäröimänä. Hän sairasteli lapsena ja luki vuoteenomana paljon kirjallisuutta. Yksi hänen suosikeistaan oli yhdysvaltalainen kauhukirjailija Edgar Allan Poe, jota Argento on kutsunut elokuviensa tärkeäksi vaikuttajaksi.[3]

Valmistuttuaan lukiosta Argento työskenteli roomalaisen Paese Sera -lehden elokuvakriitikkona.[3] Ennen ohjaajanuraansa Argento käsikirjoitti elokuvia. Hän esimerkiksi avusti Sergio Leonen spagettiwesternin Huuliharppukostaja (1968) tarinassa. Argento on myöhemminkin käsikirjoittanut useita toisten ohjaajien elokuvia sekä tuottanut niitä. Lisäksi hän on editoinut George A. Romeron elokuvien versioita Italian teattereihin.[2]

Argenton ohjaajanura alkoi vuonna 1970 Kuoleman lintu -elokuvan myötä. Argenton ensimmäiset kolme elokuvaa on nimetty eläinten mukaan, joten niitä on kutsuttu Argenton ”eläintrilogiaksi”.[2]

Argenton kultakauteen lasketaan usein kuuluvan kuusi elokuvaa: Verenpunainen kauhu (1975), Suspiria – tappavat huokaukset (1977), Inferno 80 (1980), Pelkoa ei voi paeta (1982), Phenomena (1985) ja Opera (1987).[4] Johinkin niistä musiikin on tehnyt italialainen progeyhtye Goblin.[2] Niitä seuranneilla Argenton ohjaustöillä on huonompi maine.[2][5]

Argento kuvasi pitkään elokuvansa ilman ääntä ja jälkiäänitti äänet. Elokuvallaan Stendhal-syndrooma (1996) Argento oli ensimmäinen italialainen elokuvaohjaaja, joka käytti CGI-tekniikkaa.[3]

Argenton mukaan hänen elokuvansa ovat maailman eniten sensuroituja, ja niitä on aina lyhennelty ja joskus kokonaan kielletty eri maissa.[6] Esimerkiksi Suomessa Neljä kärpästä harmaalla sametilla (1971) kiellettiin kokonaan, koska maahantuoja ei suostunut lyhentämään sen useita murhakohtauksia. Elokuva sai teatteriensi-iltansa Suomessa vasta vuonna 2023, joskin se oli julkaistu DVD-tallenteena vuonna 2011.[7]

Argento on ohjannut myös televisioelokuvia ja -sarjoja sekä televisiomainoksia esimerkiksi Fiatille.[2]

Argentolla katsotaan olevan merkittävä vaikutus muihin elokuvantekijöihin. Esimerkiksi John Carpenterin kauhuklassikko Halloween – naamioiden yö (1978) perustuu monella tavalla Argenton elokuviin. Myös Quentin Tarantinon elokuvissa on nähty Argenton vaikutteita.[3]

Dario Argenton tytär on näyttelijä-ohjaaja Asia Argento, joka näytteli naispääosaa Dario Argenton elokuvissa Trauma (1993), Stendhal-syndrooma (1996), Oopperan kummitus (1998) ja Mother of Tears (2007).[1] Myös Argenton pitkäaikainen kumppani Daria Nicolodi näytteli monessa Argenton elokuvassa.[3]

Filmografia ohjaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Alanen, Antti: Elokuvantekijät, s. 37–38. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-20533-3
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 Martyn Conterio: Where to begin with Dario Argento 24.4.2023. British Film Institute. Viitattu 27.11.2025.
  3. 1 2 3 4 5 Gracey 2010, luku ”Introduction: Symphonies in Red”
  4. Nyt.fi: Suspiria-kauhuklassikko on restauroitu – ja syystä, sillä Dario Argenton houreinen ohjaustyö on edelleen vakuuttava Helsingin Sanomat. 3.11.2017. Viitattu 4.11.2017.
  5. Niko Ikonen: Dark Glasses – Mustat lasit Episodi. 21.10.2022. Viitattu 27.11.2025.
  6. Will Wright: Dario Argento, Maestro Auteur or Master Misogynist? Offscreen.com. 4/2006. Viitattu 27.11.2025.
  7. Niko Jutila: Dario Argenton Neljä kärpästä harmaalla sametilla tulee Suomen valkokankaille – sai ehdollisen esitysluvan yli 50 vuotta sitten Elokuvauutiset.fi. 7.7.2023. Viitattu 13.8.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Timonen, Lauri: ”'Ok, tuokaa pervot sisään!' – Dario Argenton veri kuohuu”. Filmihullu 2/2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dario Argento Wikimedia Commonsissa