Dario Argento

Dario Argento
Dario Argento vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt	7. syyskuuta 1940 Rooma, Italia
Kansalaisuus	italialainen
Ammatti	elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja
Ohjaaja
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Dario Argento (s. 7. syyskuuta 1940 Rooma, Italia) on italialainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja. Parhaiten hänet tunnetaan kauhuelokuvista ja gialloista.

Argento korostaa elokuvissaan estetiikkaa logiikan ja johdonmukaisuuden kustannuksella. Hänen kauhuelokuvilleen ja mysteereilleen on tyypillistä tirkistelevä subjektiivinen näkökulmaotos, sokeeraavat lähikuvat sekä pitkät kohtaukset, jotka päättyvät äärimmäiseen väkivaltaan. Elokuvissa esiintyy myös yliluonnollisia, surrealistisia ja humoristisia elementtejä. Argentoa on kutsuttu ”Italian Hitchcockiksi”.

Argenton elokuvissa murhataan erityisesti naisia, joskin usein myös miehiä. Nahkahansikkaisiin puetut murhaajan kädet kuuluvat usein ohjaajalle itselleen.

Nuoruus

Argento syntyi Roomassa vuonna 1940. Hänen isänsä Salvatore oli menestyvä elokuvatuottaja, ja äitinsä Elda oli kuuluisa valokuvaaja. Argento varttui elokuvaväen ympäröimänä. Hän sairasteli lapsena ja luki vuoteenomana paljon kirjallisuutta. Yksi hänen suosikeistaan oli yhdysvaltalainen kauhukirjailija Edgar Allan Poe, jota Argento on kutsunut elokuviensa tärkeäksi vaikuttajaksi.

Ura

Valmistuttuaan lukiosta Argento työskenteli roomalaisen Paese Sera -lehden elokuvakriitikkona. Ennen ohjaajanuraansa Argento käsikirjoitti elokuvia. Hän esimerkiksi avusti Sergio Leonen spagettiwesternin Huuliharppukostaja (1968) tarinassa. Argento on myöhemminkin käsikirjoittanut useita toisten ohjaajien elokuvia sekä tuottanut niitä. Lisäksi hän on editoinut George A. Romeron elokuvien versioita Italian teattereihin.

Argenton ohjaajanura alkoi vuonna 1970 Kuoleman lintu -elokuvan myötä. Argenton ensimmäiset kolme elokuvaa on nimetty eläinten mukaan, joten niitä on kutsuttu Argenton ”eläintrilogiaksi”.

Argenton kultakauteen lasketaan usein kuuluvan kuusi elokuvaa: Verenpunainen kauhu (1975), Suspiria – tappavat huokaukset (1977), Inferno 80 (1980), Pelkoa ei voi paeta (1982), Phenomena (1985) ja Opera (1987). Johinkin niistä musiikin on tehnyt italialainen progeyhtye Goblin. Niitä seuranneilla Argenton ohjaustöillä on huonompi maine.

Argento kuvasi pitkään elokuvansa ilman ääntä ja jälkiäänitti äänet. Elokuvallaan Stendhal-syndrooma (1996) Argento oli ensimmäinen italialainen elokuvaohjaaja, joka käytti CGI-tekniikkaa.

Argenton mukaan hänen elokuvansa ovat maailman eniten sensuroituja, ja niitä on aina lyhennelty ja joskus kokonaan kielletty eri maissa. Esimerkiksi Suomessa Neljä kärpästä harmaalla sametilla (1971) kiellettiin kokonaan, koska maahantuoja ei suostunut lyhentämään sen useita murhakohtauksia. Elokuva sai teatteriensi-iltansa Suomessa vasta vuonna 2023, joskin se oli julkaistu DVD-tallenteena vuonna 2011.

Argento on ohjannut myös televisioelokuvia ja -sarjoja sekä televisiomainoksia esimerkiksi Fiatille.

Argentolla katsotaan olevan merkittävä vaikutus muihin elokuvantekijöihin. Esimerkiksi John Carpenterin kauhuklassikko Halloween – naamioiden yö (1978) perustuu monella tavalla Argenton elokuviin. Myös Quentin Tarantinon elokuvissa on nähty Argenton vaikutteita.

Perhe

Dario Argenton tytär on näyttelijä-ohjaaja Asia Argento, joka näytteli naispääosaa Dario Argenton elokuvissa Trauma (1993), Stendhal-syndrooma (1996), Oopperan kummitus (1998) ja Mother of Tears (2007). Myös Argenton pitkäaikainen kumppani Daria Nicolodi näytteli monessa Argenton elokuvassa.

Filmografia ohjaajana

• Kuoleman lintu (L’ Uccello dalle piume di cristallo, 1970)
• Hiipivä kauhu (Il Gatto a nove code, 1971)
• Neljä kärpästä harmaalla sametilla (4 mosche di velluto grigio, 1971)
• La porta sul buio, jaksot ”Testimone oculare” ja ”Il Tram” (televisiosarja, 1973)
• Le Cinque giornate (1973)
• Verenpunainen kauhu (Profondo rosso, 1975)
• Suspiria – tappavat huokaukset (Suspiria, 1977)
• Inferno 80 (Inferno, 1980)
• Pelkoa ei voi paeta (Tenebre, 1982)
• Phenomena – ilmiö (Phenomena, 1985)
• Opera (1987)
• Gli incubi di Dario Argento (1987) (tv-sarja, 9 jaksoa)
• Pahan silmät, jakso ”The Black Cat” (Due occhi diabolici, ”Il Gatto nero”, 1990)
• The King of Ads, jakso ”Fiat Croma commercial” (dokumentti, 1991)
• Trauma (1993)
• Stendhal-syndrooma (myös Stendhalin syndrooma; La Sindrome di Stendhal, 1996)
• Oopperan kummitus (Il Fantasma dell’opera, 1998)
• Sleepless (Non ho sonno, 2001)
• Peluri (Il Cartaio, 2004)
• Pidätkö Hitchcockista? (Ti piace Hitchcock?, televisioelokuva, 2005)
• Masters of Horror, jaksot ”Jenifer” (2005) ja ”Pelts” (2006), televisiosarja
• Mother of Tears (La Terza madre, 2007)
• Giallo (2009)
• Dracula 3D (2012)
• Dark Glasses – mustat lasit (Occhiali neri, 2022)

Lähteet

• Gracey, James: Dario Argento. Kamera Books, 2010. ISBN 978-1-84243-397-3

Kirjallisuutta

• Timonen, Lauri: ”'Ok, tuokaa pervot sisään!' – Dario Argenton veri kuohuu”. Filmihullu 2/2016.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dario Argento Wikimedia Commonsissa

• Pulling Focus: Deep Red (1975) Taste of Cinema. Viitattu 25.2.2019 (englanniksi).
• Bramesco, Charles: A Beginner’s Guide to Dario Argento Vulture. 12.9.2018. Viitattu 25.2.2019 (englanniksi).
• countelvis: Deep Red (1975) Review Bad Movies for Bad People -blogi. 21.5.2016. Viitattu 25.2.2019 (englanniksi).