Hotel Chelsea
Hotel Chelsea | |
---|---|
![]() |
|
Sijainti | Manhattan, Yhdysvallat |
Koordinaatit | |
Rakennustyyppi | Hotelli |
Käyttö | Hotelli |
Tyylisuunta | Uusgotiikka |
Suunnittelija | Hubert, Pirsson & Company (en) |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Hotel Chelsea on tunnettu taiteilijoiden, muusikoiden ja kirjailijoiden asuttama hotelli New Yorkissa. Se sijaitsee 23rd Streetillä Seventh ja Eight Avenuen välissä. Chelsea Hotel on yksi New Yorkin ikonisimmista paikoista, joka on ikuistettu lukemattomiin lauluihin, elokuviin ja kirjallisuuteen. Monet näistä tarinoista perustuvat kuitenkin todellisuuteen, sillä hotellista tuli 1900-luvulla kulttuurinen keskus, joka houkutteli maailman tunnetuimpia muusikoita, kirjailijoita ja taiteilijoita.[1]
Hotelli ottaa yhä vastaan uusia vieraita mutta on pääasiallisesti tunnettu pitkäaikaisista asukkaistaan, niin aikaisemmista kuin nykyisistä. Hotelli on aina toiminut taiteellisen ja boheemin toiminnan keskuksena, ja se sisältää myös paljon entisten asukkaittensa jälkeensä jättämiä taideteoksia. Chelsea kuuluu New Yorkin kulttuuriperinnöltään tärkeisiin rakennuksiin.
Hotellin historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chelsea Hotellin arkkitehti, Philip Hubert, kasvoi perheessä, joka omistautui ranskalaisen filosofin Charles Fourier’n teorioille, jotka ehdottivat itsenäisten yhteisöjen rakentamista, jotka täyttäisivät asukkaidensa kaikki mahdolliset ammatilliset ja henkilökohtaiset tarpeet. Vuoden 1873 pörssiromahduksen jälkeen Hubert laati suunnitelman rakentaa New Yorkiin osuusasunnoista koostuvia taloja. Asukkaat säästäisivät rahaa jakamalla polttoainetta ja palveluja. Hubertin luomat rakennukset – New Yorkin ensimmäiset osuusasunnot – olivat valtavan menestyneitä, ja Chelseasta tuli kaikkein tunnetuin.[2]
Itse rakennus valmistui vuonna 1883 yksityisasuntolaksi, joka avasi ovensa vuonna 1884.Tuolloin 12 kerroksisena Chelsea oli New Yorkin korkein rakennus.[2] Siihen aikaan Chelsea, kuten sen lähiympäristökin, oli aivan New Yorkin suositun teatterialueen sydämessä. Muutaman vuoden sisällä teatterit muuttivat kuitenkin muualle, ja asuntolan taloudelliset paineet alkoivat kasvaa. Rakennus myytiin uudelle omistajalle vuonna 1905 ja avattiin hotellina.[3]
Chelsea Hotelista tuli 1960-luvulla kukoistava ja vaikutusvaltainen luovan työn keskus, erityisesti koska taidetta voitiin vaihtaa huoneen vuokraan. Hotellin johtaja, Stanley Bard halusi auttaa köyhiä luovia ammattilaisia. Joten jonkin aikaa vuokra saattoi jäädä maksamatta tai maksaa myöhässä, kunhan Bard pystyi pitämään hallussaan portfolion tai maalauksen tai kaksi rahojen sijaan.[4] Kun taiteilijat muuttuivat osaksi hotellin elämää, edullinen vuokra mahdollisti heidän omistautumisensa taiteen luomiseen ja sen jälkeen lisää taiteilijoita tuli katsomaan, mistä "taiteilija hotellin" toiminnassa oli kyse. Vuosien varrella satoja maalauksia, jotka ovat koristaneet hotellin seiniä, on lukittu hotellin varastoihin.[2]
Vaikka rakennus toivotti vuosien varrella tervetulleeksi uskomattomia lahjakkuuksia, kuten Arthur C. Clarken, joka kirjoitti huoneessaan teoksensa 2001: Avaruusseikkailu, ja kirjailija William S. Burroughsin, joka kirjoitti Naked Lunchin huoneessaan, se on myös saanut paljon negatiivista julkisuutta.[1] 1970- luvulla hotellissa asui paljon huumeidenkäyttäjiä ja huumekauppiaita.[5] Chelseassa Sex Pistols -yhtyeen basisti Sid Viciousin epäillään puukottaneen tyttöystävänsä Nancy Spungenin kuoliaaksi.[6]
Hotelli pantiin myyntiin lokakuussa vuonna 2010.[7] Omistajiin kuuluva ja sitä 50 vuotta johtanut Stanley Brad oli vielä helmikuussa vuonna 2011 halukas ostamaan hotellin[8], mutta hän on sittemmin luopunut ajatuksesta[9]. Heinäkuussa vuonna 2011 hotelli suljettiin korjaustöitä varten määrittelemättömäksi ajaksi.[10]
Chelsea avattiin uudelleen vuonna 2022 ja se toimii edelleen hotellina.[11]
Kummitusjutut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chelsea Hotelli on yksi Yhdysvaltojen tunnetuimpia kummitustarinoiden paikkoja. Hotellin asukkaat ovat vuosien varrella ilmoittaneet nähneensä kummituksia sekä kokeneensa erilaisia paranormaaleja ilmiöitä hotellin käytävillä. Tarinoiden todenperäisyyttä ei ole koskaan pystytty vahvistamaan, mutta hotelli houkuttelee vuosittain paranormaaleista ilmiöistä kiinnostuneita asiakkaita ja kummitusten etsijöitä.[12][13][14][15][16][17]
Hotel Chelsean tunnettuja asukkaita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjailijat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olemassaolonsa aikana Hotel Chelseassa on asunut tunnettua kirjailijoita ja runoilijoita, esimerkiksi Mark Twain, O. Henry, Dylan Thomas, Arthur C. Clarke, William S. Burroughs, Gregory Corso, Leonard Cohen, Arthur Miller, Quentin Crisp, Gore Vidal, Tennessee Williams, Allen Ginsberg, Brendan Behan, Robert Oppenheimerlähde?, Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir.
Näyttelijät ja elokuvaohjaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hotellissa on ollut myös useiden elokuva-alan ihmisten koti, kuten Stanley Kubrickin, Miloš Formanin, Lillie Langtryn, Ethan Hawken, Dennis Hopperin, Uma Thurmanin ja Jane Fondan.
Muusikot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hotellin historiaa ovat värittäneet myös monet siellä viihtyneet musiikki-ihmiset, kuten Patti Smith, Virgil Thomson, Dee Dee Ramone, Henri Chopin, John Cale, Édith Piaf, Bob Dylan, Janis Joplin, Jimi Hendrix, Sid Vicious, Alejandro Escovedo,Jobriath, Rufus Wainwright sekä Anthony Kiedis. Vuoden 2003 huhtikuussa The Libertines -yhtyeen jäsenet Pete Doherty ja Carl Barât nauhoittivat Chelseassa alkuperäiset "Babyshambles" -sessiot.
Taidemaalarit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hotellissa on myös esillä ja kokoelmissaan töitä useilta siellä asuneilta taiteilijoilta. Heidän joukossaan ovat muun muassa Brett Whiteley, Christo, Richard Bernstein, Robert Mapplethorpe, Frida Kahlo, Diego Rivera, Robert Crumb, Jasper Johns, Claes Oldenburg, Vali Myers ja Henri Cartier-Bresson.
Andy Warholin supertähdet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chelsea yhdistetään usein myös Warholin supertähtiin. Heistä Chelseassa ovat asuneet ainakin Viva, Ultra Violet, Holly Woodlawn, Brigid Berlin, Andrea Feldman, Nico, Paul America, ja Edie Sedgwick, joka kerran melkein sytytti koko hotellin palamaan nukahdettuaan huoneessaan savuke kädessä.
Kulttuuriset viittaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hotellissa on kuvattu muun muassa elokuvat
- Andy Warholin Chelsea Girls (1966), jossa esiintyy hänen supertähtiään
- Alex Coxin Sid & Nancy (1986)
- Jon Bon Jovin musiikkivideo Midnight in Chelsea
- Hotellin nykyisen asukkaan Ethan Hawken elokuva Chelsea Hotel (2001)
- Pie in the Sky: the Brigid Berlin Story (2002)
- The Interpreter (2005)
- Danny Garcian dokumenttielokuva Ghosts of Chelsea Hotel and Other Rock N Roll Stories (2023)[18]
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leonard Cohenin laulu "Chelsea hotel #2" vuodelta 1974 albumilta New Skin for the Old Ceremony
- Joni Mitchellin laulu "Chelsea Morning"
- Nicon laulu "Chelsea Girls"
- Alejandro Escovedon laulu "Chelsea Hotel ’78"
- Jefferson Airplanen laulu "‘Third Week In The Chelsea"
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ferrier, Aimee: The pop culture icons who lived at the Chelsea Hotel faroutmagazine.co.uk. 9.8.2023. Viitattu 17.3.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c Nathaniel Rich: An Oral History of the Chelsea Hotel: Where the Walls Still Talk Vanity Fair. 8.10.2013. Viitattu 17.3.2025. (englanniksi)
- ↑ History Hotel Chelsea. Arkistoitu 5.4.2009. Viitattu 3.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Harbron, Lucy: The best songs written at or about The Chelsea Hotel faroutmagazine.co.uk. 25.4.2024. Viitattu 17.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Sherill Tippins: The rebirth of New York’s legendary Hotel Chelsea CN Traveller. 4.11.2022. Viitattu 17.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Sinimaaria Kangas: Jännittävä yö vanhalla veripaikalla. Helsingin Sanomat, 1.4.2011, s. D2. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kulttihotelli Chelsea myydään Yle.fi. Viitattu 20.10.2010.
- ↑ Chelsea hero New York Post. Arkistoitu 26.3.2011. Viitattu 3.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Aleks Segal: Hotel Chelsea May Soon See a Condo Conversion newyork.nearsay.com. Viitattu 3.4.2011. (englanniksi)
- ↑ A Last Night Among the Spirits at the Chelsea Hotel 31.7.2011. NY Times. Viitattu 19.7.2014.
- ↑ Charlotte Collins: The Hotel Chelsea Has Hosted These Legendary Guests, from Mark Twain to Madonna Architectural Digest. 9.11.2023. Viitattu 17.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Contributer: The Haunted Hotel Chelsea US Ghost Adventures. 12.12.2022. Viitattu 19.3.2025. (englanniksi)
- ↑ scott: Hotel Chelsea NY Ghosts. 17.11.2019. Viitattu 19.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Ghostly Guests of the Chelsea Hotel - Chelsea Community News chelseacommunitynews.com. 23.10.2020. Viitattu 19.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Nancy Snyder: The Ghostly Residents of the Famed Literary Hotel Chelsea BOOK RIOT. 28.10.2018. Viitattu 19.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Matt Reigle: Here's Why People Think The Chelsea Hotel Is Haunted Grunge. 22.7.2022. Viitattu 19.3.2025. (englanniksi)
- ↑ 5 terrifying tales of Chelsea Hotel ghosts in NYC - Ghost Vacations ghostvacations.com. 3.6.2024. Viitattu 20.3.2025. (englanniksi)
- ↑ ”Ghosts of the Chelsea Hotel (and Other Rock & Roll Stories)”. Richard Barone, William Benton, Dan Courtenay (käsikirjoitus). Chip Baker Films. 2023-10-04.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hotel Chelsea Wikimedia Commonsissa