Eric Vasström
Eric Wilhelm Vasström (myös Wasström; 27. marraskuuta 1887 Helsinki – 14. marraskuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen pilapiirtäjä, kuvittaja ja taidemaalari, jota pidetään suomalaisen animaatioelokuvan aloittajana vuonna 1914 tekemiensä ”päivänkuvien” perusteella.[1] Hän oli Suomen ensimmäisiä ammattimaisia pilapiirtäjiälähde?.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasströmin vanhemmat olivat suutarimestari, kenkäkauppias Eric Sewerin Vasström ja Alma Augusta o.s. Westerberg. Hänen puolisonsa oli ruotsalainen näyttelijä Carola (Lolan) Vasström, jonka kanssa hän avioitui 1913. Lolan Vasström opiskeli teatteria ja laulua Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja eri puolilla Keski-Eurooppaa ja näytteli 1909–1911 Helsingin Svenska Teaternissa. Lolan Vasström toimi aktiivisesti Lotta Svärd -järjestössä sen perustamisesta 1920 alkaen.[2]
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasström opiskeli Taideteollisen keskuskoulun iltakursseilla 1904–1907, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1907–1909 ja Helsingin yliopiston piirustussalilla 1907–1908. Opiskelun ohella hän toimi rautatievirkailijana 1906–1912.
Vuodesta 1917 Vasström opetti piirustusta ja kaunokirjoitusta Helsingin ruotsalaisessa lyseossa, ruotsinkielisessä työväenopistossa ja Helsingin ruotsinkielisessä kauppaopistossa.[2]
Lehtipiirtäjänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasström sai vuonna 1916 yhdessä päätoimittaja Rafael Lindqvistin kanssa kolmivuotisen oikeustaistelun jälkeen kolmen kuukauden vankeustuomion majesteettirikoksesta piirrettyään Fyren-lehteen pilakuvan keisariperheen kesäisestä illanvietosta Virolahdella[3][4] ja kieltäydyttyään virallisesta anteeksipyynnöstä.[5]
Riitaannuttuaan Fyreniä julkaisseen Rafael Lindqvistin kanssa Vasström perusti syksyllä 1917 oman pilalehden Hovnarrenin, johon hän teki keskeisen osan sekä teksteistä että kuvituksesta. Mukana oli kuitenkin myös muita tunnettuja kuvittajia ja kirjoittajia. Kahdesti kuukaudessa ilmestyneen lehden olemassaolo perustui lähinnä sen omaperäiseen kuvitukseen, jossa Vasström käytti runsaasti tuolloin Suomessa vielä melko tuntematon linoleumleikkaustekniikkaa. Hovnarren arvosteli sosialisteja ja suomenkielistä kielinationalismia sekä esiintyi suojeluskuntien puoluestapuhujana. Hovnarren lakkasi ilmestymästä taloudellisten vaikeuksien vuoksi vuoden 1924 lopulla.[6]
Uudessa Suomessa Vasströmin piirroksia ilmestyi 1921–1930 nimellä "Matti äijän" kuvia[7]. Hänen piirroksiaan julkaisivat myös ainakin Kurikka, Tuulispää, Ampiainen ja Garm. Kymmenvuotisen Uusi Suomi -uransa varrella hän toimi myös lehden reportaasipiirtäjänä – valokuvia ei vielä tuolloin juuri sanomalehdissä käytetty.[3]
Tuotannosta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasström suunnitteli Ilmari Kiannon Punaisen viivan ensimmäisen painoksen kansipaperin, mutta se hylättiin liian kantaa ottavana.[8] Hän piirsi kuvituksia Rafael Karstenin suullisen kuvauksen mukaan tämän kirjoihin.[9] Hän piirsi postikortteja ja teki kirjankuvituksia.
Vasström maalasi erityisesti muotokuvia ja hevosaiheisia maalauksia.[2] Hänen teoksiaan on muun muassa Ateneumin, Amos Andersonin taidemuseon, Hämeenlinnan taidemuseon, Kansallismuseon, Helsingin kaupunginmuseon sekä Turun, Porvoon ja Pietarsaaren museoissa. Suomen lisäksi Vasströmin töitä löytyy Tukholman Nationalmuseumista, Moskovan Puškin-museosta, Tanskan Skagenin museosta ja Västmanlandin läänin museosta Ruotsin Västeråsista. Elinaikanaan Vasström osallistui Suomen taiteen näyttelyihin Tukholmassa 1924 ja 1947, Kööpenhaminassa 1925 ja 1937, Košicessa Tšekkoslovakiassa 1933, Moskovassa 1934, Riiassa ja kolmessa Saksan kaupungissa 1935 sekä Budapestissä ja Wienissä 1937.[10]
Yhteiskunnallinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasström oli Suomen ruotsinkielisen partiojärjestön Finlands Svenska Scoutförbundin päällikkö 1929–1939.[7] Hän oli aktiivinen suojeluskuntalainen ja oli käynyt Vöyrin sotakoulun kurssin. Vuonna 1921 hän suunnitteli Lotta Svärdin hakaristimerkin.
Vasström sai Pro Finlandia -mitalin 1954.
Kirjalliset teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tuschgubbar och bläckhistorier, 1916
- Snitt och snack, 1922
- Gästfrihetens vådor och andra bagateller, 1923
- Matin matkoilta (julkaistu Uudessa Suomessa 1924–1929)
- Helsinki-näkymä, 1929
- Teknik, material och förvarningssätt inom konsten, 1931
- Stilskrivningssystem Salervo–Vasström, 1932
- Två pojkar (eripainos Scoutpostenista), 1937
- Piirustuskurssi, 1944
- Bland konstnärsfolk, 1951
- Konstnärsfolk 1946, suom. Taiteilijaväkeä, 1954
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Muutama metri piirrettyä elokuvaa Suomen elokuvakontakti ry. Viitattu 25.6.2013.
- ↑ a b c Kuka kukin on 1954, s. 952. Otava, 1954. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.11.2012).
- ↑ a b Järvi, Olavi: Parhaat pilapiirtäjämme, s. 151–152. Helsinki: Tammi, 1979. ISBN 951-30-4434-3
- ↑ Keisarillisia matkoja Kaakkois-Suomessa Etelä-Karjalan museo. Viitattu 10.11.2007.
- ↑ Junkkari, Marko: Ainoa kuva Tarton rauhasta. Helsingin Sanomat, 8.10.2017, s. C 10–11. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
- ↑ Uino, Ari: ”Pilalehtien monenkirjava sukupuu”, Suomen lehdistön historia 8: Yleisaikakauslehdet, s. 339, 341. Aikakauslehtien liitto – Kustannuskiila 1991.
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirjaosa 9, palsta 1080. Helsinki: Otava 1965
- ↑ Caros kolumbus.fi. Viitattu 10.11.2007.
- ↑ Salomaa, Ilona: Rafael Karsten oa.doria.fi. Viitattu 10.11.2007.[vanhentunut linkki]
- ↑ Tuominen, Leena-Maija: Taiteilija Eric Vasström Pitäjänmäki muistelee (Helsingin kaupungin Kansalaismuisti-sivustolla). Viitattu 11.11.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eric Vasström Kuvataiteilijamatrikkelissa.
- Vasström, Eric hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)