Catherine (videopeli)
| Catherine | |
|---|---|
 |
|
| Kehittäjä | Atlus |
| Julkaisija |
JP NA Atlus PAL Deep Silver WW Sega (Windows) |
| Jakelija | Deep Silver, PlayStation Now, Steam, Microsoft Store ja PlayStation Store |
| Ohjaaja | Katsura Hashino |
| Tuottaja | Katsura Hoshino |
| Suunnittelija | Kazuhisa Wada |
| Taiteilija | Shigenori Soejima |
| Säveltäjä | Shōji Meguro |
| Pelimoottori | Gamebryo |
| Julkaistu |
Catherine
|
| Lajityyppi | pulmapeli, tasohyppely, seikkailupeli |
| Pelimuoto | yksinpeli, moninpeli |
| Ikäluokitus | PEGI: 18 |
| Alusta | Nintendo Switch, PlayStation 3, PlayStation 4, PlayStation Vita, Windows, Xbox 360 |
| Jakelumuoto | Optinen levy, Blu-ray-levy, DVD, digitaalinen jakelu ja pelimoduuli |
 Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Catherine (jap. キャサリン, Kyasarin) on Atluksen kehittämä äly-, tasohyppely- ja seikkailupeli, joka julkaistiin PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle Japanissa ja Pohjois-Amerikassa vuonna 2011 ja Europassa sekä Australiassa vuonna 2012.
Catherinen on suunnitellut sama studio, joka suunnitteli myös Megami Tensei -pelisarjaan kuuluvat Persona-pelit. Ja pelin kehittäminen alkoi vuonna 2008 Shin Megami Tensei: Persona 4:n julkaisun jälkeen, tarkoituksena luoda jotain aikuisemmille pelaajille. Peli julkaistiin tammikuussa 2019 Microsoft Windowsille nimellä Catherine Classic.[1] Uusi versio nimeltä Catherine: Full Body, johon kuuluu uusia ominaisuuksia, uusia välinäytöksiä ja yksi uusi lisätarina, julkaistiin Japanissa helmikuussa 2019 PlayStation 4:lle ja PlayStation Vitalle ja vuonna 2020 Nintendo Switchille.[2][3]
Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Catherine on sekoitus älypeliä, tasohyppelyä ja seikkailupeliä.[4][5] Pelaaja ohjaa Vincent Brooksia, joka alkaa nähdä outoja painajaisia, kun hän ja hänen tyttöystävänsä Katherine McBride alkavat keskustella avioliitosta ja sitoutumisesta. Asiat muuttuvat entistä hankalammiksi, kun Vincent tapaa tytön nimeltä Catherine ja päätyy tahattomasti salasuhteeseen tämän kanssa, jolloin Vincentin painajaiset vain pahenevat.[6] Tarinatila, Golden Playhouse, seuraa tarinaa ilta-ajan ja painajaisten välillä. Illalla Vincent keskustelee ystäviensä ja yrittää myös selvittää suhteensa Catherineen ja Katherineen. Ilta-aika sijoittuu Stray Sheep -baariin, missä Vincent voi tallentaa pelin, lähettää tekstiviestejä, puhua muille asiakkaille, pelata minipeliä Rapunzel tai laittaa jukeboksin kautta soimaan muista Atluksen peleistä löytyvää musiikkia.[7]
Varsinainen pelattava osuus sijoittuu painajaismaailmaan, jossa muut miehet näkyvät antromorfisina lampaina. Siellä Vincentin on kiivettävä ylös palikoista koostuvia portaita pitkin ja päästävä huipulle mahdollisimman nopeasti. Onnistuakseen siinä Vincentin täytyy kiskoa, työntää palikoita sekä kiivetä niitä pitkin sekä välttää ansoja, kuten piikkejä ja jäätä. Nopea kiipeäminen nostaa myös pistekerrointa ja tason lopussa pelaajan saama palkinto riippuu pisteiden määrästä. Lähes jokainen taso jakautuu useampaan alueeseen ja huipentuu pomovastusvaiheeseen, jossa pitää kiivetä huipulle ennen kuin jokin painajaismainen olento saa Vincentin kiinni. Vincent pystyy liikkumaan nopeammin sitä mukaan, kuinka paljon alkoholia hän on ilta-aikaan juonut. Hän voi myös kerätä tyynyjä voidakseen yrittää tasoja uudelleen. Lisäksi pelaaja voi ostaa tiettyjä esineitä, kuten salamoita vihollisten poistamiseen, energiajuomia mahdollistamaan kiipeämisen useamman palikan verran kerralla.[8] Vincent kuolee, jos hän putoaa tason pohjakerrokseen, jää ansaan tai pomovastus saa hänet kiinni. Peli päättyy, jos Vincentiltä loppuvat tyynyt. Tasojen välivaiheiden välissä hän voi kommunikoida lampaiden kanssa, tallentaa pelin, oppia uusia kiipeämistekniikoita tai käyttää kolikoita esineiden ostamiseen. Helpolla tai normaalilla vaikeusasteella pelatessaan pelaajat voivat Select/Back -painikkeella korjata yhden palikan siirron.[9][10]
Tietyt pelin aikana tehdyt valinnat vaikuttavat Vincentin luonteeseen sekä tiettyihin juonenkäänteisiin. Tätä edustaa moraalimittari, joka voi muuttua monella tapaa, kuten tekstiviesteillä, joita Vincent lähettää Catherinelle ja Katherinelle, vastauksillaan painajaismaailmassa hänelle esitettyihin kysymyksiin tai sillä miten hän keskustelee Stray Sheepin asiakkaiden kanssa. Pelissä on kahdeksan lopetusta.[11][12] Golden Playhouse -tilan lisäksi on toisena pelitilana Babel Mode, jossa enintään kaksi pelaaja voi kiivetä vapaasti neljä tasoa, sekä Vs Colosseum, jossa pelaajat voivat kilpailla toisiaan vastaan siitä kuka pääsee huipulle ensin.[13]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vincent Brooks on jo viisi vuotta ollut parisuhteessa Katherine McBriden kanssa. Vincent haluaisi asioiden pysyvän samana, mutta Katherine haluaisi jo harkita avioliittoa. Vincent viettää usein illalla aikansa lapsuudenystäviensä Orlando Haddickin ja Jonny Arigan sekä Jonnyn työtoverin Toby Nebbinsin kanssa Stray Sheep -nimisessä baarissa, jossa heidän ystävänsä Erica Anderson on tarjoilijana. Eräänä iltana Vincent tapaa Stray Sheepissä nuoren naisen nimeltä Catherine ja herää useimpina aamuina vuoteestaan tämä vierellään, saaden Vincentin uskomaan, että on pettänyt Katherinea. Samaan aikaan Vincent alkaa kokea surrealistisia painajaisia, jossa hänen muiden samassa kaupungissa asuvien miesten on kiivettävä palikoista koostuvia portaita pitkin ylös, paeten hirviömäisiä olentoja, jotka ovat hänen elämänsä senhetkisten ongelmien ruumiillistumia. Jokainen mies näkee toiset painajaisessa olevat miehet pelkkinä puhuvina lampaina ja jokaisen alueen välissä olevissa rippikopeissa vastata tuntematon äänen esittämiin filosofisiin kysymyksiin. Miehet, jotka putoavat painajaismaailmassa portaista alas, kuolevat oikeassa maailmassa.
Vincentin tilannetta hankaloittavat myös se, että Katherinen kuukautiset ovat myöhässä ja hän epäilee olevansa raskaana. Mies nimeltä Steve Delhomme soittaa Vincentille ja väittää olevansa Catherinen poikaystävä. Steven kuvailema Catherine näyttää kuitenkin erilaiselta kuin Vincentin kuvailema ja seuraavana yönä Steve kuolee yhtenä painajaismaailman uhreista. Näiden lisäksi myös Orlando ja Jonny alkavat nähdä painajaisia. Seitsemäntenä iltana Vincent yrittää lopettaa salasuhteensa Catherineen. Seuraavana aamuna Catherine on kuitenkin jälleen Vincentin asunnossa ja Katherine saa tietää tapahtuneesta. Tämä johtaa väkivaltaiseen selkkaukseen, jossa Catherine näyttää kuolevan. Mutta tapahtunut paljastuukin kahdeksannen yön painajaiseksi, jossa Vincent ja Katherine yrittävät yhdessä selvitä hengissä. Todellisena aamuna Katherine ei muista tapahtumista mitään, mutta oli epäillyt Vincentin pettäneen häntä ja tajunnut nyt niin todella tapahtuneen. Hän paljastaa myös saaneensa selville, ettei ollutkaan raskaana, ja päättää sopuisasti erota Vincentistä.
Vincent huomaa myöhemmin, että Catherinen yhteystiedot ja lähettämät viestit ovat kadonneet hänen kännykästään. Lisäksi kaikki Vincentin ystävät väittävät, etteivät lainkaan nähneet Catherinea silloin, kun Vincent lopetti salasuhteen tämän kanssa. Vincent muistaa, että Catherine puhui ensimmäisenä iltana myös Thomas Muttonin, Stray Sheepin omistajan, kanssa. Mutton paljastuu yhdeksi kauan sitten samoista painajaisista selvinneistä miehistä. Hänestä oli tullut jumalallinen olento nimeltä Duzumid, joka yhdessä toimeksiantajansa Astarothin (jolle tuntematon ääni kuului) kanssa yritti käyttää painajaisia karsia maailmasta miehet, jotka eivät kykenisi sitoutumaan avioliittoon ja perheen perustamiseen. Catherine puolestaan oli oikeasti succubus, jonka jokainen mies näkee ihannenaisensa olomuodossa, eikä kukaan muu silloin voi nähdä häntä. Vincent päättää kokea vielä yhden painajaisen kohdatakseen itse Duzumidin. Jos Vincent voittaa, hän pyytää tätä vapauttamaan kaikki miehet painajaisista lopullisesti ja järjestämään pelaajan valinnoista riippuen vielä yhden mahdollisuuden palata yhteen joko Katherinen tai Catherinen kanssa. Tai pelaaja voi myös olla valitsematta kumpaakaan ja pyytää Muttonilta lainaa vedonlyöntiä varten toteuttaakseen mahdollisilla voittorahoilla Vincentin lapsuudenhaaveen avaruusturismista.
Full Bodyn lisätarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muistinsa menettänyt pinkkitukkainen nainen Qatherine, kutsumanimeltään Rin, muuttaa Vincentin naapuriin ja saa pianistin paikan Stray Sheepistä. Vincentistä ja Rinistä tulee läheisiä, ja Rin näyttäytyy myös painajaisissa auttaen miehiä selviämään kiipeämisestä. Kuudentena päivänä, Rin saa muistonsa takaisin ja Vincent saa selville, että naisellisesta äänestä, kasvoista ja sääristä huolimatta Rin ei olekaan nainen, vaan mies, joka pukeutui naisen vaatteisiin. Jos Vincent päättää sekä lopettaa salasuhteensa Catherinen kanssa että erota Katherinesta, Vincent näkee kahdeksantena yönä painajaiseen, jossa Catherine ja Katherine näyttävät tappaneen Rinin, minkä paljastuttua painajaiseksi Vincentin on kiivettävä yhdessä oikean Rinin kanssa, joka oli yhä elossa. Rin joutuu lopulta Duzumidin vangiksi, mutta Vincent tunnistaa Muttonin äänen Duzumidiksi ja vaihtoehtoisella tavalla selville tämän olevan painajaisten takana. Vincent päättääkin kohdata tämän vielä kerran painajaisissa pelastaakseen Rinin.
Jos Rin hyväksyy Vincentin rakkaudentunnustuksen, Rin paljastuu ”enkeliksi”, jonka isoveli, Arkkienkeli, vaatii Vincentiä todistamaan arvonsa selviämällä vielä yhdestä painajaisesta, uhaten muuten tuhota koko ihmiskunnan. Jos Vincent selviää painajaisesta, Rinin isoveli ja muut ”enkelit” paljastuvat pienikokoisiksi pinkeiksi avaruusolennoiksi, jotka käyttivät enkelimäisiä olomuotoja näyttääkseen arvokkailta, ja heitä muinaisina aikoina luultiin enkeliksi. Rinin muistinmenetys puolestaan oli vain osa hänen tehtäväänsä tarkkailla ihmisiä ja hidastaa pianon avulla Duzumidin ja Astarothin luomia painajaisia.
Ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kōichi Yamadera | … | Vincent Brooks |
| Miyuki Sawashiro | … | Catherine |
| Kotono Mitsuishi | … | Katherine McBride |
| Aya Hirano | … | Qatherine / ”Rin” (Full Body) |
| Takehito Koyasu | … | Jonathan ”Jonny” Ariga |
| Hiroaki Hirata | … | Orlando Haddick |
| Kishō Taniyama | … | Tobias ”Toby” Nebbins |
| Junko Minagawa | … | Erica Anderson, Trisha, Astaroth |
| Norio Wakamoto | … | Thomas Mutton / Duzumid |
| Masaki Terasoma | … | Steve Delhomme, Nergal |
| Shinya Fukumatsu | … | Justin Bailey |
| Kenji Hamada | … | Todd Bozeman |
| Tarusuke Shingaki | … | Archibald ”Archie” Wallace |
| Saori Seto | … | Lindsay Uspenski |
| Kyōko Hikami | … | Martha Uspenski |
| Naomi Kusumi | … | Morgan Cortez |
| Atsushi Imaruoka | … | Daniel Kirsch |
| Mari Maeda | … | Anna Rosmont, sivuäänet |
| Kengo Kawanishi | … | Roderick Lockhart (Full Body) |
| Hidenori Takahashi | … | Abul Bahril (Full Body) |
| Shinya Takahashi | … | Paul Miller (Full Body) |
| Tarusuke Shingaki | … | Arkkienkeli Isoveli (Full Body) |
Englanninkieliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Troy Baker | … | Vincent Brooks |
| Laura Bailey | … | Catherine |
| Michelle Ruff | … | Katherine McBride |
| Brianna Knickerbocker | … | Qatherine / ”Rin” (Full Body) |
| Travis Willingham | … | Jonathan ”Jonny” Ariga |
| Liam O’Brien | … | Orlando Haddick |
| Yuri Lowenthal | … | Tobias ”Toby” Nebbins, Astaroth |
| Erin Fitzgerald | … | Erica Anderson, Trisha |
| Kirk Thornton | … | Thomas Mutton / Duzumid |
| Jamieson Price | … | miespuolinen kertojaääni, Nergal |
| Valerie Arem | … | naispuolinen kertojaääni |
| Russell Nash | … | Steve Delhomme (alkuperäinen) |
| Dave B. Mitchell | … | Steve Delhomme (Full Body) |
| Doug Erholtz | … | Justin Bailey |
| Andrew Bowen | … | Todd Bozeman |
| Johnny Yong Bosch | … | Archibald ”Archie” Wallace, sivuäänet |
| Peggy O’Neal | … | Lindsay ja Martha Uspenski, sivuäänet |
| Richard Epcar | … | Morgan Cortez, sivuäänet |
| Ari Rubin | … | Daniel Kirsch |
| Kirsten Potter | … | Anna Rosmont (alkuperäinen), sivuäänet |
| Eden Riegel | … | Anna Rosmont (Full Body) |
| Robbie Daymond | … | Roderick Lockhart (Full Body) |
| Derek Stephen Prince | … | Abul Bahril (Full Body) |
| Xander Mobus | … | Paul Miller (Full Body) |
| Sean Chiplock | … | Arkkienkeli Isoveli (Full Body) |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen peli on saanut IGN:n arvostelussa arvosanaksi 9/10.[14] Arvostelussa arvioitiin että pelin anime-tyyli ja vaikeustaso ei olisi huokutteleva joillekin pelaajille.[14]
Alkuperäinen peli on saanut GameSpotin arvostelussa arvosanaksi 8.5/10.[15]
Full Body -versio on saanut IGN:n arvostelussa arvosanaksi 8.8/10.[16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Brown, Fraser: Catherine Classic is out now on PC, and more Atlus games could follow PC Gamer. 10.1.2019. Viitattu 17.2.2019. (englanniksi)
- ↑ The original version of Catherine looks set for PC 4.1.2019. Eurogamer. Viitattu 4.1.2019.
- ↑ Catherine: Full Body Review nintendolife.com. 3.7.2020. Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Winterhalter, Ryan: New Catherine trailer shows gameplay for the first time GamesRadar. 5.1.2010. Viitattu March 7, 2011.
- ↑ Japanese Video Game Chart: Catherine Sexes Her Way to the Top SPOnG. 25.2.2011. Arkistoitu . Viitattu 26.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Garner, A.: Catherine Review: Learn your Love Here! vgamernews.com. 7.8.2011. Arkistoitu . (englanniksi)
- ↑ Winterhalter, Ryan: New mini-games revealed for Catherine GamesRadar. 2.2.2011. Viitattu 26.1.2018. (englanniksi)
- ↑ All About Catherine's Drinks Andriasang.com. Arkistoitu . (englanniksi)
- ↑ Fahey, Mike: Catherine Gameplay Is Quite Puzzling Kotaku. 5.1.2011. Arkistoitu . Viitattu 26.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Antista, Chris: Catherine video – Full Access Preview GamesRadar. 26.1.2011. Viitattu 26.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Romano, Sal: Catherine is twenty-hours long, has multiple endings Scrawl. 27.8.2010. Arkistoitu . Viitattu 26.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Catherine import review GamesRadar. 8.3.2011. Arkistoitu . Viitattu 26.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Jackson, Mike: Multiplayer detailed for Atlus' 'Catherine' ComputerAndVideoGames.com. 27.1.2011. Arkistoitu . Viitattu 26.1.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Colin Moriarty: Catherine Review ign.com. 26.7.2011. Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Kevin VanOrd: Catherine Review gamespot.com. 21.7.2011. Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Mitchell Saltzman: Catherine: Full Body - Review nordic.ign.com. 4.9.2019. Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virallinen sivusto (englanniksi)
- Catherine MobyGamesissa (englanniksi)