Astypalaia (Kykladit)
| Astypalaia | |
|---|---|
| Ἀστυπάλαια | |
 Kylíndran antiikin aikaisen hautausmaan kaivauksia. |
|
| Sijainti | |
  Astypalaia |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Chóra, Astypálaia, Etelä-Egean saaret |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Kykladit / Sporadit |
Astypalaia (m.kreik. Ἀστυπάλαια, lat. Astypalaea) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Astypalaian saarella Kreikassa. Sen kaupunkikeskus sijaitsi nykyisen Astypálaian kylän paikalla.[1][2][3][4]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Astypalaian poliksen kaupunkikeskus sijaitsi nykyisen Astypálaian kylän eli Chóran paikalla, saaren eteläisemmän lahden länsirannalla.[3] Sen akropoliina eli linnavuorena ja yläkaupunkina toimi sama niemessä sijaitseva kukkula, jolla sijaitsee nykyisen kylän vanhin osa ja venetsialaisaikainen linna. Akropoliilta avautui näköala idässä Kosille, Nisyrokselle ja Telokselle, ja etelässä kirkkaalla säällä Kasokselle, Karpathokselle ja Kreetalle saakka.[3]
Astypalaian kaupunkivaltion alaisuuteen kuului koko saari, eikä sillä ollut muita poliksia.[1] Saari sijaitsee antiikin nimistöllä Karpathoksenmeressä Anafen ja Kosin saarten välissä. Stefanos Byzantionlainen luki saaren kuuluvaksi Kykladeihin, Strabon puolestaan Sporadeihin.[2][3][5] Nykyään se luetaan osaksi Dodekanesiaa eli Eteläisiä Sporadeja. Plinius vanhempi kuvasi Astypalaian sijaitsevan 125 roomalaista mailia Kreetan Kadistoksen niemestä, ja Strabon 800 stadioninmittaa Khalkiasta. Saaren ympärysmitaksi Plinius kuvasi 88 mailia.[5][6]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Astypalaian historiasta tiedetään antiikin lähteiden kautta vain vähän. Stefanos Byzantionlaisen mukaan saari oli varhaishistoriassaan kaarialaisten hallussa, ja tuolloin sen varhainen nimi oli Pyrrha. Myöhemmin se tunnettiin myös nimillä Pylaia sekä Theon Trapeza (”Jumalten pöytä”) vehreytensä ansiosta. Ovidiuksen mukaan saari oli jossain vaiheessa Minoksen alaisuudessa, millä tarkoitetaan sen kuulumista Kreetan minolaisen kulttuurin alaisuuteen. Nimen Astypalaia sen kerrotaan saaneen Astypalaiasta, joka oli kreikkalaisessa mytologiassa Ankaioksen äiti.[2][3][7] Todellisuudessa saaren nimi on mitä ilmeisimmin peräisin sen keskuskaupungin nimestä,[2] joka tarkoittaa ”Vanhaa kaupunkia” (asty, 'kaupunki' + palaia, 'vanha'). Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Astypalaieus (Ἀστυπαλαιεύς) ja Astypalaiatēs (Ἀστυπαλαιάτης), myöhemmin latinaksi Astypalaeensis tai Astypalaensis.[3]
Antiikin aikana Astypalaia oli doorilaista aluetta. Pseudo-Skymnoksen mukaan kaupunki olisi ollut Megaran siirtokunta. Erään 300-luvulle eaa. ajoittuvan piirtokirjoituksen mukaan sen emäkaupunki olisi kuitenkin ollut Epidauros.[1][2][3] Kaupunki on luetteloitu polikseksi eli itsenäiseksi kaupunkivaltioksi sillä perusteella, että monet seikat tukevat tällaista tulkintaa, vaikka sitä ei suoraan kutsutakaan polikseksi missään antiikin aikaisessa lähteessä.[1] Klassisella kaudella 400-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla Astypalaia kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon, ja se esiintyy liiton verotusluetteloissa vuosina 454/453–428/427 eaa.[1][2] Astypalaia löi omaa hopearahaa 400-luvulta eaa. ja pronssirahaa 300-luvulta eaa. lähtien.[1][8] Astypalaiassa tiedetään olleen bule, gerusia ja demos eli kansankokous.[2]
Roomalaiset tekivät liiton Astypalaian kanssa vuonna 105 eaa. mahdollisesti saaren hyvien satamien vuoksi, sillä se sijaitsi keskeisellä paikalla Egeanmeren saarten hallinnan kannalta. Näin Astypalaia oli alun perin asemaltaan civitas foederata eli liittolaiskaupunki. Rooman keisarikaudella Astypalaialla oli vapaakaupungin (civitas libera) asema.[3][6]
Astypalaiasta oli kotoisin Kleomedes, joka voitti nyrkkeilyn Olympian kisoissa vuonna 492 eaa., mutta menetti voittonsa ja tuli hulluksi. Tästä huolimatta häntä kunnioitettiin saarella suuresti.[1][3][9] Cicero vaikuttaa sekoittavan Kleomedeen Akhilleukseen, koska sanoo astypalaialaisten kunnioittaneen erityisesti tätä.[3][10]
Historioitsija Hegesandros kertoo tarinan, jonka mukaan Anafen saarelta tuotiin muutamia jäniksiä Astypalaiaan, mutta ne lisääntyivät saarella ongelmaksi asti. Astypalaialaiset joutuivat pyytämään apua Delfoin oraakkelilta, joka neuvoi metsästämään jäniksiä koirien avulla. Näin saatiin saaliiksi 6 000 jänistä yhdessä vuodessa. Tarina vaikuttaa olevan vastine toiselle kertomukselle, jonka mukaan Astypalaiasta vietiin puolestaan Anafelle pari peltopyytä, jotka lisääntyivät siellä liiallisesti.[3] Pliniuksen mukaan Astypalaia tunnettiin antiikin aikana simpukoistaan.[3][11]
Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Astypalaian kaupungissa oli agora, teatteri ja prytaneion. Merkittävimmät pyhäköt oli omistettu Asklepiokselle, Apollonille, Artemis Lokhialle ja Heralle. Antiikin aikaisia rakennusosia, kuten pylväiden kapiteeleja, on eri puolella nykyistä kylää. Satamaa suojaavan aallonmurtajan perustukset ovat oletettavasti roomalaiselta kaudelta. Monet saaren vanhat kirkot on rakennettu antiikin aikaisten temppeleiden ja muiden rakennusten kivistä, ja niissä on lukuisia piirtokirjoituksia.[1][2][3]
Nykyisestä Kylíndrasta Chóran läheltä on löydetty antiikin aikainen hautausmaa, jossa on sadoittain pikkulasten hautoja. Näiden uskotaan olleen uhreja jumalille.[12] Lapset oli haudattu saviruukkuihin, ja yhteensä on löydetty yli 2 000 lapsen jäänteet.[13] Análipsistä eli vanhalta nimeltään Maltezánasta on löydetty roomalaiseksi kylpyläksi oletetun rakennuksen lattiamosaiikkeja, joiden koristelut esittävät muun muassa eläinrataa ja vuodenaikoja.[13] Armenochórista on löydetty pienen asutuksen, mahdollisesti maatilan, jäänteet.[1]
Astypalaian kaupungista ja muualta saarelta tehtyjä esinelöytöjä on esillä Astypálaian arkeologisessa museossa.[14]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”476 Astypalaia”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ a b c d e f g h Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”ASTYPALAIA (Chora) Dodecanese, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Smith, William: ”Astypalaea (2)”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Astypalaia Pleiades. Viitattu 1.2.2018.
- ↑ a b Strabon: Geografia 10.
- ↑ a b Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.12.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 7.4.1; Ovidius: Muodonmuutoksia 7.461.
- ↑ Hansen, Mogens Herman: Index of characteristics that indicate polis status of 541 communities not explicitly called polis in Archaic and/or Classical sources Copenhagen Polis Centre. Arkistoitu 24.7.2011. Viitattu 1.2.2018.
- ↑ Kleomedes of Astypalaia Ancient Olympics. Viitattu 13.5.2019.
- ↑ Cicero: Jumalten luonteesta (De natura deorum) 3.18.
- ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 8.59.
- ↑ Ανακαλύπτοντας την Αστυπάλαια Huffington Post. Viitattu 13.5.2019.
- ↑ a b Archaeological Places Astypalaia Island. Viitattu 13.5.2019.
- ↑ Archaeological Museum of Astypalaia Greek Travel Pages. Viitattu 22.9.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta antiikin Astypalaia Wikimedia Commonsissa
