Aninkaistenkatu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Näkymä Aninkaistenkadulta
Aninkaistenkatu jakautuu taustalla näkyvän Aninkaistensillan jälkeen Yrjänänkaduksi, Satakunnantieksi ja Tampereentieksi

Aninkaistenkatu (ruots. Aningaisgatan) on yksi Turun keskustan ruutukaava-alueen muita katuja leveämmistä kaduista ja sisääntuloväylä kaupungin keskustaan. Se kulkee Aurajoelta Turun linja-autoasemalle. Tuomiokirkkosillan toisella puolella on Uudenmaankatu. Pituutta Aninkaistenkadulla on noin 850 metriä.

Aninkaistenkatu päättyy Aninkaistensiltaan, jonka jälkeen katulinja jakaantuu Yrjänänkaduksi, jota pitkin on viitoitus Naantaliin ja Poriin, Satakunnantieksi, jota pitkin pääsee Raisioon, sekä Tampereentieksi, jota pitkin pääsee Tampereelle.

Poikkikadut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aninkaistenkadun poikkikadut ovat Linnankatu, Eerikinkatu, Yliopistonkatu, Nahkurinkatu, Maariankatu, Sibeliuksenkatu, Tuureporinkatu, Läntinen Pitkäkatu ja Verkatehtaankatu.

Rakennuksia, puistoja ja toreja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katulinjaus on kauttaaltaan vähintään 2+2-kaistainen, ja lähes kaikissa risteyksissä on liikennevalot. Ennen nykyisen valtatie 1:n valmistumista Aninkaistenkatu oli yksi Suomen vilkkaimmista ja korkeiden talojen reunustamana myös yksi saasteisimmista kaduistalähde?. Kevyt liikenne on ohjattu Tuomiokirkkosillalta Multavierunkadun kautta Turun linja-autoasemalle.

Aninkaistenkatu on yksi Turun joukkoliikenteen pääkaduista, julkinen liikenne kulkee Kauppatorilta Eerikinkadun ja Maariankadun kautta Aninkaistenkadulle.

Historialliset perspektiivikadut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudenmaankatu ja Aninkaistenkatu muodostavat yhden kolmesta C. L. Engelin Turun palon jälkeen suunnitteleman ruutukaavan mukaisista, Turun muita katuja leveämmistä niin sanotuista perspektiivikadusta, joille oli määrä rakentaa myös Aurajoen ylittävät siltat. Muut vastaavanlaiset kadut olivat Kaskenkatu–Aurakatu sekä Puistokatu–Martinkatu.[7]

Aninkaistenkadun alkupäässä oleva Tuomiokirkkosilta valmistui nykyiseen muotoonsa vuonna 1956. Kadun loppupäässä oleva uusi Aninkaistensilta valmistui vuonna 2000.

Aninkaistenkatu kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aninkaistenkatu mainitaan Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä Laurin humalaisessa saarnassa hiidenkivellä: " – – tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun haaraan ja siellä kohtasin viisi nokkelata naaraa. – – "[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas. Helsinki: Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 9789525805352.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laaksonen & Nummelin 2013, s. 135.
  2. Laaksonen & Nummelin 2013, s. 138.
  3. Laaksonen & Nummelin 2013, s. 139.
  4. Tapana, Erja: Lääkärikeskuksen rakennus muuttaa Turun linja-autoaseman alueen maisemaa, Turun Sanomat 11.12.2006. Viitattu 3.4.2016.
  5. Laaksonen & Nummelin 2013, s. 143.
  6. Laaksonen & Nummelin 2013, s. 142.
  7. Iso tietosanakirja, 14. osa (Troopillinen–Wasenius), art. Turku, osio Pääkadut, puistot, torit, Otava 1938
  8. Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1870. Seitsemän veljestä: Kahdeksas luku Wikiaineistossa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]