Alaston malli karkuteillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alaston malli karkuteillä
Alaston malli karkuteillä elokuvajuliste.jpg
Ohjaaja Ville Salminen
Käsikirjoittaja Ville Salminen
Perustuu Kaarlo Nuorvalan alkuperäisaiheeseen
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä George de Godzinsky
Kuvaaja Unto Kumpulainen
Leikkaaja Nils Holm
Lavastaja Ville Salminen
Pääosat Sakari Jurkka
Raili Mäki
Rauni Luoma
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta 25. joulukuuta 1953
Kesto 77 min
Alkuperäiskieli Suomi
Budjetti 8 895 298 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Alaston malli karkuteillä on Ville Salmisen ohjaama ja käsikirjoittama suomalainen elokuva vuodelta 1953.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilija Olavi Metso (Sakari Jurkka) etsii mallia. Malli suuttuu, kun kuulee saavansa maksun vasta myöhemmin ja töhrii vasta valmistuneen teoksen Alaston totuus. Mallin karattua Olavi saa ystävältään lainaksi mallinuken. Olavin morsian luulee erehdyksessä nukkea oikeaksi naiseksi. Huomattuaan erehdyksensä morsian pyytää Olavia luopumaan taiteilijanurasta, ja Olavi suostuu, jos kukaan ei osta hänen teostaan Alaston totuus. Asiantuntija-arviota hakiessaan hän joutuukin erehdyksessä psykiatrin luokse, joka toteaa hänet mielenvikaiseksi.

Kreivi Valendsky (Leo Riuttu) ostaisi kyllä taideteoksen, mutta hänet viedään pois pakkopaidassa. Rahattomana ravintolassa istuttuaan hän joutuu jättämään taulunsa pantiksi laskusta. Hän päättää myydä mallinuken saadakseen rahaa taulunsa lunastamiseksi ravintoloitsijalta. Ollessaan kuljettamassa mallinukkea se putoaakin sillalta jokeen ja sivullinen käsittää hänen heittäneen sillalta ruumiin. Olavi saa kuitenkin nuken takaisin ja myy sen hämäräperäiselle miehelle.

Poliisi pidättää Olavin murhasta epäiltynä, onhan tapauksella lukuisia silminnäkijöitä. Olavi itse luulee, että hänen morsiamensa Sirkka on murhattu, koska poliisikin sitä väittää. Olavin onnistuttua pakenemaan poliiseilta saapuu Sirkka itse selvittämään asian. Väärinkäsitys selviää kun Sirkka ja Olavi törmäävät toisiinsa ja poliisi saapuu taidekauppiaan kera ateljeelle. Olavi saa myytyä Alastoman totuuden miljoonalla.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Raili Mäki  Sirkka  
 Sakari Jurkka  Taiteilija Olavi Metso  
 Rauni Luoma  Vuokraemäntä  
 Matti Lehtelä  Komisario Jyrä  
 Pentti Viljanen  Vankikarkuri  
 Heikki Savolainen  Kalle, kuvanveistäjä  
 Reino Valkama  kauppias  
 Pentti Irjala  reportteri  
 Arvo Lehesmaa  psykiatri  
 Sirkka Lindau  malli  
 Varma Lahtinen  topakka siivooja  
 Hannes Veivo  talonmies  
 Irja Kuusla  1. akka  
 Veikko Linna  Andersson  
 Aino Lehtimäki  Anderssonska  
 Ida Salmi  emäntä  
 Heimo Lepistö  1. kantavieras  
 Esko Mannermaa  murharyhmän päällikkö  
 Leo Riuttu  kreivi Valendsky  
 Irja Rannikko  tarjoilijatar  
 Martta Kontula  kuppilan tarjoilijatar  
 Laila Rihte  nainen sillalla  
 Leo Lähteenmäki  laborantti  
 Martti Seilo  taidekauppias  
 Ari Laine  hoitaja  
 Pentti Siimes  2. kantavieras  
 Kauko Vuorensola  poliisi  
 Leo Jokela  murharyhmän jäsen  
 Rosi Rinne  ravintolan johtajatar  
 Helmer Salmi  psykiatrin assistentti  
 Eino Noponen  vartija  
 Helvi Aunio  2. rouva poliisilaitoksella  
 Sylva Rossi  2. akka  
 Kullervo Kalske  poliiseja ulko-ovella  
 Paavo Hukkinen  poliiseja ulko-ovella  
 Mauno Hyvönen  poliisi käytävällä  
 Vilho Ruuskanen  bussinkuljettaja  
 Annikki Linnoila  myyjätär  
 Karl Ehder  valokuvaaja  
 Pirkko Karppi  piika  
 Ale Porkka  isäntä  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ville Salminen sekä ohjasi, käsikirjoitti että lavasti elokuvan. Kuvaukset tehtiin kahdessa viikossa.[1] Elokuvan ensi-ilta oli 25. joulukuuta 1953 Helsingissä Tenhossa ja Bio-Biossa.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarvioissa Ville Salmisen työ sai ristiriitaisen vastaanoton. Toisaalta häntä onniteltiin taitavasta huumorin käytöstä, toisaalta nähtiin, ettei aihe oikein sovi huumorityyliin käsiteltäväksi. Näyttelijöistä Sakari Jurkka sai yleisesti kiitosta.[2]

Myöhemmätkään kriitikot eivät ole yksimielisiä. Erään kriitikon mukaan elokuvan sekoiluhuumori tuskin puree enää nykyaikana[3], toinen taas pitää elokuvaa Salmiseen parhaimpiin kuuluvana komediana.[4]. Arto Pajukallio kehuu elokuvan kekseliäitä yksityiskohtia, esimerkiksi psykiatrikohtausta.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Muut tiedot. Elonet.fi. Viitattu 29.7.2013.
  2. Juonikuvaus ja lehdistöarvioita. Elonet.fi. Viitattu 29.7.2013.
  3. Päivän elokuvia. Tv-maailma 30/2011, s. 17.
  4. Päivän elokuvia. Tv-maailma 30/2013, s. 13.
  5. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 2.8.2011, s. B 11.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.