Afrikan taistelut (ensimmäinen maailmansota)
| Afrikan taistelut | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa ensimmäistä maailmansotaa | |||||||||
 Tangan taistelu nykyisen Tansanian alueella marraskuussa 1914 oli brittien yritys ajaa saksalaiset Itä-Afrikasta ja sodan ensimmäinen suuri taistelu Afrikassa.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
Afrikan taistelut ensimmäisessä maailmansodassa käytiin Saksan siirtomaista Kamerunissa, Togossa, Lounais-Afrikassa ja Saksan Itä-Afrikassa. Britit pyrkivät valtaamaan Saksan siirtomaat, jotka olivat sodan alussa 3. elokuuta 1914 varautumattomia sodankäyntiin ja kärsivät varustepulasta. Ainoastaan Saksan Itä-Afrikan joukkojen komentaja, everstiluutnantti Paul von Lettow-Vorbeck kykeni jatkamaan sissisotaa sodan loppuun, vuoteen 1918 asti.
Saksan Itä-Afrikan taistelut ensimmäisessä maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suursodan alkaessa Saksan Itä-Afrikan kuvernööri Heinrich Schnee määräsi, ettei vihamielisiin toimiin ryhdyttäisi. Itä-Afrikan joukkojen komentaja von Lettow-Vorbeck kokosi kuitenkin joukkonsa taisteluun.
Sotatoimet alkoivat elokuussa 1914. 15. elokuuta Saksan joukot tulittivat Belgian Kongon kyliä. 22. elokuuta Saksan sota-alue Tanganjikajärvellä avasi tulen Albertvillen satamaan. Syyskuussa saksalaiset tekivät sotaretkiä brittiläiseen Itä-Afrikkaan Keniaan ja Ugandaan. Lettow-Vorbek kokosi myös pienen laivaston Victorianjärvelle. Britit lähettivät tykkiveneitä rautateitse järvelle ottamaan sen haltuunsa sekä kaksi prikaatia Intian armeijan joukkoja, joilla he yrittivät maihinnousua Tangaan 2. marraskuuta 1914, mutta saksalaiset pysäyttivät joukot tarkalla tykkitulella, ja ne joutuivat vetäytymään kolmen päivän kuluttua.
Vuonna 1915 brittiläiset tykkiveneet ja kaksi Belgian alusta upottivat Tanganjikajärvellä partioineen Hedwig von Wissmanin. Saksalainen Graf von Götzen jäi kuitenkin hallitsemaan järveä, kunnes se upotettiin hyökkäyksessä Ujijiin. Kevyt risteilijä SMS Königsberg operoi Intian valtameren rannikolla, kunnes se upotettiin Rufijin suistoon heinäkuussa 1915.
Horace Smith-Dorrien oli nimitetty brittien komentajaksi, mutta hän sai keuhkokuumeen Etelä-Afrikassa ja hänen tilalleen nimitettiin kenraali Jan Smuts. Smutsilla oli komennossaan noin 13 000 eteläafrikkalaista, mukaan lukien buureja, brittejä ja rhodesialaisia sekä 7 000 intialaista ja afrikkalaista sotilasta. Myös Lettow-Vorbeck oli saanut lisäjoukkoja ja hänellä oli 3 500 saksalaista ja 1 200 askaria. Smuts aloitti hyökkäyksen maaliskuussa 1916 ja eteni pääosin pohjoisesta Keniasta päin, samanaikaisesti merkittävä Force Publiquen joukko eteni Belgian Kongosta kahtena kolonnana Victoriajärven yli ja Itä-Afrikan hautavajoamaa pitkin. Toinen joukko eteni Nyasajärven yli lounaasta. Osastot eivät kohdanneet Lettow-Vorbeckia ja ne kärsivät hirvittävästi trooppisista taudeista. Saksalaiset perääntyivät suurempien joukkojen edeltä ja syyskuuhun 1916 mennessä Saksan rautatie Dar es Salaamista Ujijiin oli brittien hallinnassa. Belgian joukot kenraali Tombeurin komennossa valtasivat Saksan Itä-Afrikan pääkaupungin Taboran.
Kun Lettow-Vorbeck oli saarrettu siirtomaan eteläosaan, Smuts alkoi korvata joukkojaan afrikkalaisilla ja lähti tammikuussa 1917 Britanniaan liittyäkseen sotahallitukseen. Yritykset päättää Lettow-Vorbeckin vastarinta epäonnistuivat. Kenraali Reginald Hoskins hyökkäsi heinäkuussa 1917. Lettow-Vorbeckin joukot oli jaettu kolmeen ryhmään, joita kaksi pakeni, mutta Tafelin johtamat 5 000 miestä joutuivat antautumaan. Saksalaiset saivat sidottua suuria määriä brittijoukkoja. Mahiwan taistelussa lokakuussa 1917 he menettivät sata miestä ja britit 1 600.
Marraskuussa 1917 Lettow-Vorbeck päätti ylittää rajan Portugalin Mosambikiin, jossa yritettiin saada täydennyksiä valtaamalla varuskuntia. Joukot marssivat Mosambikissa yhdeksän kuukautta. Tämän jälkeen armeija ylitti rajan Pohjois-Rhodesiaan. Kaksi päivää rauhanteon jälkeen, 13. marraskuuta 1918, Saksan armeija poltti brittien evakuoiman Kasaman kaupungin. Seuraavana päivänä Lettow-Vorbeck sai sähkeen aselevon solmimisesta ja marssi Abercorniin, jossa antautui 23. marraskuuta.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Afrikan taistelut (ensimmäinen maailmansota) Wikimedia Commonsissa
- Eriksson, C. T.: Suomalainen brittiläisenä upseerina Lettow-Vorbeckia vastaan, Hakkapeliitta, 15.11.1932, nro 46, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||