Ero sivun ”Raviurheilu Suomessa” versioiden välillä
Ak: Uusi sivu: thumb|[[Suomenhevonen|Suomenhevosen käyttö on Suomen raviurheilun ainutlaatuinen piirre.]] '''Suomen raviurheilua''' leimaa suomenhevosen... |
(ei mitään eroa)
|
Versio 28. tammikuuta 2012 kello 15.52
Suomen raviurheilua leimaa suomenhevosen käyttö modernien lämminveristen rotujen kuten amerikanravurin ohella. Laukkaurheilun puuttuessa Suomesta kokonaan on raviurheilu Suomen tärkein hevosurheilulaji. Peitsareita ei Suomessa käytetä lainkaan.
Ajaminen kilpaa kirkolta kotiin oli ollut perinne jo kauan ennen kuin Suomen ensimmäinen organisoitu ravikilpailu järjestettiin vuonna 1817. Nykyaikainen kilpa-ajo alkoi 1960-luvulla kun lämminveriset rodut saivat osallistumisluvan ja toto-vedonlyönti sai suosiota. Nykyisin raviurheilu on suosittu laji, ja tärkeimmissä tapahtumissa on jopa kymmeniä tuhansia katsojia.
Historia
Raviurheilu Suomessa alkoi tavasta ajaa kilpaa kotiin kirkossakäynnin jälkeen. Kilpa-ajo oli suosittu perinteinen hupi maanviljelijöiden keskuudessa. Ensimmäinen järjestetty kilpailu ajettiin Turussa vuonna 1817.[1][2] Maaseudun koneellistuessa 1900-luvulla työhevosten tarve väheni, ja myös raviurheilu alkoi taantua. 1950-luvulle tultaessa vuosittain järjestettiin vain puolet niin paljon paikallisraveja kuin lajin suosion huippukautena edellisinä vuosikymmeninä. Myös suomenhevosten määrä romahti, koska hevosilla ylipäätään ei vaikuttanut olevan sijaa modernissa yhteiskunnassa.[2]
Vuoteen 1959 asti Suomessa sai kilpailla raveissa vain suomenhevosilla. 1960-luvun alusta lähtien raveja ja totovedonlyöntiä alettiin tarjota kaupunkilaisille uutena huvittelun muotona. Uusia raviratoja rakennettiin ja vanhoja kunnostettiin, ja maahantuodut ravurirodut antoivat kilpailuihin uudenlaista tunnelmaa. Aiemmin lähinnä maanviljelijöiden harrastuksena olleesta raviurheilusta tuli ammattimaisempaa kun erityisesti juoksemaan jalostetut kevyet rodut kuten orlovravuri ja amerikanravuri ilmestyivät radoille.[3] Vuonna 1965 Suomen totovedonlyöntiä koskevia säännöksiä muutettiin siten, että pelin vaihdosta suurempi osa maksettiin voittoina. Tämä lisäsi entisestään kiinnostusta vedonlyöntiin, ja kasvava pelivaihto puolestaan mahdollisti useammat lähdöt ja korkeammat palkintosummat, mikä antoi ravurien kasvattajille uusia mahdollisuuksia ja kannustimia.[4] 1960-luvulta 1970-luvulle tultaessa ravien katsojamäärät olivat viisinkertaistuneet, ja suomenhevonen vakiinnuttti asemansa ravurina.[3]
Vuonna 1965 suomenhevoskantakirjan yleishevossuunta muutettiin ravurisuunnaksi. Vaikka suomenhevosten määrä väheni aina vuoteen 1987 asti, raviurheilun suosio käänsi rodun varsamäärät uuteen nousuun vuoden 1970 historiallisen alhaisista luvuista.[3]
Raviurheilu on nykyäänkin suosittu yleisölaji, ja Kuninkuusraveihin on 2000-luvun alussa osallistunut jopa yli 50 000 katsojaa.[5] 8000 hevosta osallistuu kilpailuihin vuosittain ja ravilähtöjä järjestetään vuoden jokaisena päivänä joulua lukuun ottamatta. Ravit ovat Suomen toiseksi seuratuin urheilulaji jääkiekon jälkeen noin 800 000 vuosittaisella katsojalla.[6]
Lämminveriset
Lämminveriravurit saivat osallistua Suomessa raveihin ensi kertaa vuonna 1960.[3] Ensimmäinen merkittävä lämminverirotu oli venäläinen orlovravuri.[7] Nopeampi risteytys venäjänravuri sai pian jalansijaa, ja myöhemmin sen tärkeä vaikute amerikanravuri. Alkuaikoina ulkomailta saatu hevosmateriaali oli alhaista tasoa, ja suomalainen lämminverikasvatus toimi tuontimaiden "roskakorina".[7] Tuontivaatimuksia kiristettiin, mutta jalostustyö oli jo ehditty alkaa huonolaatuisella hevoskannalla.[7] Noin vuosikymmenen ajan harjoitettiin risteytystä venäjän-, ranskan- ja amerikanravurirotujen välillä, kunnes 1980-luvulla puhdasveriset amerikanravurit valtasivat radat lopullisesti.
Kylmäveriset
Suomessa on järjestetty erikseen suomenhevosille tarkoitettyja lähtöjä 1900-luvun keskivaiheilta lähtien, ja suomenhevosten virallisia suomenmestaruusajoja eli kuninkuusraveja on pidetty vuodesta 1924 lähtien. Raviurheilu on säilyttänyt suosionsa yleisölajina, ja 2000-luvun alussa Kuninkuusraveihin saapui yli 50.000 katsojaa.[5]
Suomenhevonen on ainoa Suomessa kasvatettava kylmäveriravurirotu.[8] Johtuen sen nopeudesta rotu ei yleensä saa osallistua muiden maiden kylmäverilähtöihin.[9] Suomen raviurheilusääntöjen suomenhevosia koskevat kohdat kattavat kuitenkin myös muut kylmäverirodut, ja ruotsalaiset ja norjalaiset kylmäveriset saavatkin osallistua suomalaisiin kylmäverilähtöihin, jos niitä ei ole erityisesti rajattu vain suomenhevosille.[8]
Nykyään noin 2 000:a suomenhevosta valmennetaan ja 3 000:a kilpailutetaan ravikäytössä. Hiljattain suomenhevosen ravikäyttö on kuitenkin vähentynyt hieman, ja kylmäverilähtöjä joudutaan peruuttamaan silloin tällöin osallistujapulan vuoksi. Raviurheilu sinänsä ei kärsi tällaisesta laskusuhdanteesta. Suomenhevosten suosion laskua voidaan selittää monilla tekijöillä. Hevosten ylläpitokulut esimerkiksi ovat Suomessa korkeat, joten aikaisemmin kilpailemaan kykenevät lämminveriset ovat taloudellisesti haluttavampia. Lämminverilähtöjen palkinnot ovat myös korkeammat, koska niissä on enemmän osallistujia ja täten enemmän osallistumismaksutuloja. Suomenhevosten kilpailuttaminen ei silti välttämättä ole vähemmän kannattavaa: rodun rakenne kestää kilpailujen rasitusta lämminverisiä paremmin ja voi siksi kilpailla kauemmin.[3] Menestys suomenhevosella saattaa myös olla helpommin saavutettavissa, koska monia suomenhevosia harjoitetaan ja kilpailutetaan lähinnä harrastuksenomaisesti, joten menestymiseen ei välttämättä tarvita täysimittaista ammattimaista paneutumista.[10]
Parhaat kylmäveriset
Toistaiseksi menestynein suomenhevosravuri on ori Viesker.[11] Se voitti ravikuninkuuden viidesti peräkkäin vuosina 1996-2000 ja oli vuoden 2002 ajallaan 1:19,9a ensimmäinen suomenhevonen, joka rikkoi 1:20,0 haamurajan.[12] Lopettaessaan kilpauransa 15 vuoden iässä Viesker oli ensimmäinen miljoonan euron voittosummarajan ylittänyt hevonen Suomessa.[12]
Toistaiseksi menestynein suomenhevosravuritamma on vuonna 1988 syntynyt I.P. Sukkula. Se oli ravikuningatar vuosina 1996, 1999, ja 2000, ja sen ennätys oli 1.23,2aly.[13][14]
Nykyinen suomenhevosten nopeusennätys on ori Siporin aika 1.19,4aly (laskettu kilometriä kohden, lyhyen matkan juoksu) vuodelta 2007. Koska kyseessä ei kuitenkaan ole voittotulos, tämä ei ole virallinen suomenennätys.[15] Virallinen ennäyts on vuonna 1999 syntyneen ori Erikassonin aika 1.21.2ake vuoden 2010 Olympia-ajoilta.[16][17]
Radat
Tunnetuimmat raviradat ovat Suomen päärata Vermo ja nopeana tunnettu Mikkelin rata[18], jolla järjestetään myös kansainvälisiä tapahtumia.
| Nimi | Rakennettu | Paikkakunta | Päätapahtumat | Verkkosivu |
|---|---|---|---|---|
| Pilvenmäki | 1927[19] | Forssa | pilvenmaki.fi | |
| Vermo | 1977[20] | Espoo (Helsinki) | vermo.fi | |
| Linnunlahti | 1980[21] | Joensuu | Joensuu-ajo Sanomalehti Karjalaisen -ajo Erkki I. Pesosen muistoajo Provincial championships[22] |
joensuunravirata.fi |
| Killeri | 1974[23] | Jyväskylä | Killerin Eliitti[24] | killeri.fi |
| Kajaani | Kajaani | kainuunravirata.com | ||
| Nikula | Kaustinen | kaustisenravit.fi | ||
| Kouvola | Kouvola | Kymi Grand Prix | kouvolanravirata.com | |
| Sorsasalo | 1980[26] | Kuopio | kuopionravirata.fi | |
| Jokimaa | Lahti | |||
| Lappee | Lappeenranta | |||
| Mikkeli | early 1960s[27] | Mikkeli | Suurmestaruusajot[28] | mikkelinravirata.fi |
| Äimärautio | Oulu | |||
| Pori | Pori | |||
| Mäntyvaara | Rovaniemi | |||
| Seinäjoki | Seinäjoki | |||
| Teivo | Ylöjärvi (Tampere) | teivonravit.fi | ||
| Laivakangas | Tornio | tornionravit.fi | ||
| Metsämäki | Turku | turunhippos.fi | ||
| Vaasa | Vaasa | |||
| Keskinen | Ylivieska |
Viitteet
- ↑ Saastamoinen (toim.), sivu 68
- ↑ a b Pesonen et. al., sivu 198"
- ↑ a b c d e Pesonen et. al., sivu 199"
- ↑ Pesonen et. al., sivu 161
- ↑ a b Finnhorse Suomen Hippos ry. Viitattu 18.12.2009.
- ↑ Raviurheilu kaustisenravit.fi. Viitattu 23.1.2011.
- ↑ a b c Korkala 1976, s. 12
- ↑ a b Raviurheilusäännöt: rekisteröinti ja kilpailurekisteri Suomen Hippos. Viitattu 6.4.2011.
- ↑ Korkala 1976, s. 9
- ↑ Pesonen et. al., sivu 200"
- ↑ Vieskerin tiedot Sukuposti.net-sukutietokannassa
- ↑ a b Saastamoinen (toim.), sivu 232
- ↑ Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti;viitettäEquuscollectionei löytynyt - ↑ I.P. Sukkula Sukuposti.net-sukutietokannassa
- ↑ Maailman nopein suomenhevonen plaza.fi. Viitattu 18.12.2009.
- ↑ Mäenpää-Wirtz, Leena: Erikasson popsi kukat ja vastustajansa. Helsingin Sanomat, 18.4.2010.
- ↑ Erikassonin tiedot Sukuposti.net-skutietokannassa
- ↑ Mikkeli race track main events vermo.fi. Viitattu 5.4.2011.
- ↑ Pilvenmäen ravirata pilvenmaki.fi. Viitattu 23.1.2011.
- ↑ Vermon raviradan historia vermo.fi. Viitattu 23.1.2011.
- ↑ Joensuun raviradan 100-vuotishistoriikki joensuunravirata.fi. Viitattu 23.1.2011.
- ↑ Joensuun raviradan päätapahtumat joensuunravirata.fi. Viitattu 23.1.2011.
- ↑ Killerjärven raviradan historia killeri.fi. Viitattu 23.1.2011.
- ↑ Killerin Eliitti (PDF) killeri.fi. Viitattu 23.1.2011.
- ↑ Killerjärven raviradan päätapahtumat killeri.fi. Viitattu 23.1.2011.
- ↑ Ahonen & Paananen: Tiivistelmä: Raviradan historia (PDF) kuopionravirata.fi. Viitattu 23.1.2011. (suomeksi)
- ↑ [1] accessed 2011-01-23
- ↑ Suurmestaruussäännöt mikkelinravirata.fi. Viitattu 23.1.2011.
- ↑ Mikkelin raviradan päätapahtumat mikkelinravirata.fi. Viitattu 23.1.2011.
Lähteet
- (2007) Suomenhevonen. Suomen Hippos. ISBN 978-951-95441-9-9.
- (2007) Liinaharja, Suomenhevosen taival. Otava. ISBN 978-951-1-21359-8.
- Korkala, Veikko (1976). Raviurheilu. Kirjayhtymä. ISBN 951-26-1229.