Wilma Eho
| Wilma Helena Eho | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. heinäkuuta 1922 Lapinjärvi |
| Kuollut | 1. heinäkuuta 2012 (89 vuotta) Tuusula |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | Talousopettaja |
| Arvonimi | Opetusneuvos |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | Järvenpään kotitalousopettajaopisto |
Wilma Helena Eho (11. heinäkuuta 1922 Lapinjärvi – 1. heinäkuuta 2012 Tuusula) oli suomalainen opetusneuvos, lotta ja 4. luokan vapaudenristin ritari. Eho toimi aktiivisesti kunnallispolitiikassa ja eri yhdistysten ja järjestöjen päätöksentekoelimissä. Pitkäaikaisimmin Eho toimi Maa- ja kotitalousnaisissa muun muassa valtakunnallisen järjestön puheenjohtajana.[1][2][3]
Koulutukseltaan Eho oli talousopettaja. Wilma Eho korosti puheissaan ja kirjoituksissaan naisen merkitystä maatalouselämässä sekä tasa-arvoa. Eho menehtyi Alzheimerin taudin uuvuttamana Tuusulassa vain päiviä ennen 90-vuotissyntymäpäiväänsä.[1][4]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wilma Eho, omaa sukua Tikkala, syntyi Lapinjärvellä talonpoikaisperheeseen Väinö Rikhard Tikkalalle ja Ida Olivia Tikkalalle 11. heinäkuuta 1922. Tikkalan, eli entisen Silfvastin, suvun tiedetään asuneen Lapinjärvellä vuosisatoja. Ehon isoisän isoäiti Lisa Matintytär Silfvast oli Jean Sibeliuksen isoisän Johan Sibeliuksen serkku. 1920-luvulla Tikkalat muuttivat Hämeeseen. Wilma kasvoi ja kävi koulua ensin Rengossa, jonka jälkeen hän siirtyi keskikouluun Hämeenlinnan yhteiskouluun.[1][4][3]
Sotavuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1930-luvulla Eho liittyi pikkulottiin ja talvisodan aikana hän toimi muonituslottana Hämeenlinnassa. Eho kävi välirauhan aikana lääkintäkurssin ja palveli lottatehtävissä Lappeenrannan sotavankisairaalassa ja Äänislinnan sotasairaalassa.[2][1][4]
Perhe- ja työelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmistuttuaan Orimattilan emäntäkoulusta Eho opiskeli talousopettajaksi Järvenpään kotitalousopettajaopistossa. Hän valmistui koulusta vuonna 1945. Opiskeluaikana Eho tutustui tulevaan mieheensä Eero Ehoon, joka opiskeli samaan aikaan maamieskoulussa. Pari meni naimisiin kesällä 1947 ja he saivat viisi lasta. Lasten vartuttua Wilma Eho palasi työelämään ja toimi Sveitsinrinteen yhteiskoulun kotitalousopettajana vuosina 1962–1982. Myöhemmin Eho toimi myös Jokelan yhteiskoulun johtokunnassa ja naistoimikunnan puheenjohtajana. Wilma ja Eero Eho olivat mukana perustamassa Jokelan yhteiskoulua, joka aloitti toimintansa vuonna 1957. Vuonna 1962 maataloushallitus valitsi Ehon Järvenpään kotitalousopettajaopiston johtokuntaan, jossa Eho toimi vuoteen 1971.[1][2][3]
Wilma Eho osallistui myös aktiivisesti kunnallispolitiikkaan ja järjestötoimintaan. Hän oli Hyvinkään maalaiskunnan valtuustossa ja terveyslautakunnassa, Osuuspankin johtokunnassa ja Osuusliike Tehon hallintoneuvostossa. Alueliitosten jälkeen Eho toimi myös Tuusulan kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsenenä.[3][1][2]
Eho tunnetaan parhaiten hänen pitkäaikaisesta ja mittavasta urastaan Maa- ja kotitalousnaisissa, johon Eho liittyi vuonna 1947. Eho eteni järjestön sisällä ensin Uudenmaan Maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtajaksi ja lopuksi koko valtakunnallisen järjestön puheenjohtajaksi. Eho toimi Maa- ja kotitalousnaisten valtakunnallisen järjestön puheenjohtajana yhtäjaksoisesti vuodesta 1978 vuoteen 1987. Tuolloin tässä Suomen suurimmassa naisjärjestössä oli noin 135
000 jäsentä. Puheenjohtajuutensa aikana Eho toimi myös kaksivuotiskauden Pohjolan Maalaisnaisten johtokunnan puheenjohtajana. Kirjoituksissaan ja puheissaan Wilma Eho korosti naisten merkitystä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja erityisesti maatilojen töissä.[1][3][4][2]
Eho menehtyi Tuusulassa Alzheimerin taudin uuvuttamana 1. heinäkuuta 2012. Hänet haudattiin sukuhautaan Tuusulaan 11. heinäkuuta 2012, eli samana päivänä kun Eho olisi täyttänyt 90-vuotta.[4][1][2]
Muut luottamustehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lista Wilma Ehon luottamustehtävistä[1][2][4]:
- Uudenmaan Maatalouskeskuksen johtokunnan jäsen 1970-luvulla
- Maatalouskeskusten Liiton johtokunnan jäsen vuodesta 1979
- Uudenmaan Käsi- ja kotiteollisuusyhdistys r.y:n jäsen vuodesta 1959 ja puheenjohtaja vuosina 1980***1988. Ehon puheenjohtajakaudella toteutettiin Tuusulan kansallispuku yhteistyössä Kansallispukuneuvoston kanssa.
- Rintamanaisten Liiton varapuheenjohtaja
- Hyvinkään Rintamanaisten puheenjohtaja
- Järvenpään Seudun Sotainvalidien naisjaoston puheenjohtaja
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1987 Wilma Eholle myönnettiin Maatalouskeskusten Liiton korkein tunnustus; kultainen ansiomerkki. Eho kutsuttiin Uudenmaan Käsi- ja kotiteollisuusyhdistys r.y:n kunniajäseneksi vuonna 1990. Vuonna 1987 Suomen tasavallan presidentti myönsi Wilma Eholle opetusneuvoksen arvonimen palkkiona Ehon yhteiskunnallisista ansioista. Wilma ja Eero Eho valittiin Järvenpään Seudun Sotainvalidien kunniajäseniksi vuonna 2011 osoituksena puolisoiden aktiivisesta toiminnasta rintamamiesten ja lottien hyväksi.[2][1][4]
Wilma Eholle myönnettiin 4. luokan vapaudenristi vuonna 2003 hänen ansiokkaasta työstään maanpuolustuksen hyväksi. Jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin rahaston tunnustuspalkinto myönnettiin Eholle vuonna 2007 hänen ansiokkaasta toiminnastaan maanpuolustuksen ja veteraanien hyväksi.[1][2][4]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wilma Eho on julkaissut itsenäisen muistelmatyyppisen teoksen Jokaisella oma tiensä: komennuksella, kylillä ja kotona vuonna 2001. Hänen tekstejään on myös julkaistu Hyvinkään NVL:n antologioissa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Naisissa maaseudun voima-tunnus toteutui Wilma Ehon elämässä :: Naisten Ääni www.naistenaani.fi. Viitattu 8.2.2022.
- ↑ a b c d e f g h i Eho Wilma Lotta Svärd - Verkkomuseo. 7.3.2020. Viitattu 8.2.2022.
- ↑ a b c d e f Eho, Wilma Hyvinkään kaupunki. Viitattu 8.2.2022.
- ↑ a b c d e f g h Muistot | Wilma Eho Helsingin Sanomat. 5.8.2012. Viitattu 8.2.2022.
| ||||||||||
