Tadžikin kieli
| Tadžikki | |
|---|---|
| Oma nimi | тоҷикӣ, تاجیکی, tojikī |
| Tiedot | |
| Alue | Tadžikistan ja muut Keski-Aasian valtiot |
| Virallinen kieli |
 Tadžikistan |
| Puhujia | noin 4,5 miljoonaa |
| Kirjaimisto | kyrillinen, arabialainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä |
indoiranilaiset kielet – iranilaiset kielet – läntiset iranilaiset kielet – lounaisiranilaiset kielet – persialaiset kielet[1] |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | tg |
| ISO 639-2 | tgk |
| ISO 639-3 | tgk |
Tadžikin kieli eli tadžikki (tadžikiksi забони тоҷикӣ, zaboni todžikí) on Tadžikistanissa ja sen lähialueilla asuvien tadžikkien puhuma indoeurooppalaisten kielten iranilaiseen ryhmään kuuluva kieli. Sitä voi pitää myös yhtenä persian kielen standardisoiduista muodoista. Se on Tadžikistanin virallinen kieli.
Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tadžikistanin lisäksi tadžikkeja asuu Uzbekistanissa, Kirgisiassa, Kazakstanissa ja Turkmenistanissa sekä Afganistanissa ja Iranissa. Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Neuvostoliitossa oli 4,2 miljoonaa tadžikkia. Afganistanissa heitä on noin 3 miljoonaa ja Iranissa 50 000.[2] Venäjällä tadžikin puhujia on vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 131 500 henkeä.[3]
Suurin osa tadžikeista on kaksikielisiä. Tadžikistanin pohjoisosissa he puhuvat myös uzbekkia ja kaupungeissa venäjää. Monet tadžikit osaavat kirgiisiä, kazakkia tai turkmeenia. Jagnobit ja pamirilaiset kansat puhuvat tadžikkia toisena kielenään.[2]
Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tadžikki kuuluu iranilaisten kielten lounaisryhmään.[4] Tadžikkien esi-isiä ovat Keski-Aasian muinaiset iranilaiset kansat: baktrialaiset, sogdit, parthialaiset, margianalaiset, horezmilaiset, ferganalaiset ja sakat. 100-luvulla eaa. alueelle tunkeutuivat tokaarit, 500-luvulla turkkilaiset kansat ja 700-luvulla arabit. Tadžikkien kansa muodostui 800–900-luvuilla samanidien valtakunnassa, jolloin alueelle levisi yhteinen keskipersian kieli, josta nykyiset lähisukukielet persia, tadžikki ja dari ovat kehittyneet. Turkkilaisvaikutus voimistui 900-luvun lopulta lähtien. Tadžikkien kieli ja kulttuuri on kehittynyt läheisessä vuorovaikutuksessa varsinkin uzbekkien kanssa.[5]
Kieli jakautuu pohjoiseen, keskiseen, eteläiseen ja kaakkoiseen murreryhmään, joihin kuuluu useita paikallismurteita. Ryhmien välillä on myös sekamurteita.[6] Lainasanoja on omaksuttu arabiasta ja turkkilaisista kielistä, etenkin uzbekista.[7]
Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tadžikit käyttivät 800-luvulta lähtien kirjakielenään klassista persiaa (farsi, dari), jota kirjoitettiin arabialaisella kirjaimistolla. Arabian vaikutuksesta kirjakieli monimutkaistui ja etääntyi kansankielestä. 1800-luvun loppupuolelta lähtien se alkoi jälleen lähentyä kohti puhekieltä. Nykyinen tadžikin kirjakieli syntyi 1920–1930-luvuilla. Sen kehitykseen vaikuttivat voimakkaasti tadžikistanilaiset nykykirjailijat, varsinkin tadžikinkielisen proosakirjallisuuden perustanlaskija Sadriddin Aini.[8]
Vuonna 1930 Neuvostoliiton tadžikit siirtyivät latinalaiseen ja vuonna 1940 kyrilliseen kirjaimistoon,[2] jota on täydennetty lisämerkeillä ғ, қ, ҳ, ҷ, ӣ ja ӯ.[9]
Vuonna 1998 uudistettu tadžikin kirjaimisto
| А а | Б б | В в | Г г | Ғ ғ | Д д | Е е | Ё ё |
| Ж ж | З з | И и | Й й | Ӣ ӣ | К к | Қ қ | Л л |
| М м | Н н | О о | П п | Р р | С с | Т т | У у |
| Ӯ ӯ | Ф ф | Х х | Ҳ ҳ | Ч ч | Ҷ ҷ | Ш ш | Ъ ъ |
| Э э | Ю ю | Я я |
Tadžikistanin itsenäistymisen jälkeen maassa pyrittiin palaamaan arabialaiseen aakkostoon, mutta ainakin toistaiseksi ajatuksesta on luovuttu. Kannattajansa on myös latinalaiseen kirjaimistoon siirtymisellä. Buharanjuutalaiset ovat käyttäneet tadžikin kirjoittamiseen heprealaista aakkostoa.
Nykyään tadžikki on Tadžikistanin tasavallan virallinen kieli, jota käytetään kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla. Venäjä toimii sen rinnalla korkeakouluopetuksen, tieteen ja viranomaisten kielenä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eberhard, David M., Gary F. Simons, and Charles D. Fennig (toim.): Indo-European Ethnologue: Languages of the World. 2024. Dallas, Texas: SIL International. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 49. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 11.8.2009. (venäjäksi)
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 409. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 319. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 50–51. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 62. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 49–50. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Musajev, K.M.: Jazyki i pismennosti narodov Jevrazii (regiona byvšego SSSR), s. 60. Almaty: Gylym, 1993. ISBN 5-628-01418-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tajik. Systems of romanization (the BGN/PCGN 1994 System ja ISO 9:1995) (englanniksi) (eki.ee)
- Unicode test page and transliteration / transcription tables for writing systems (alphabets, abjads, syllabaries) of various languages: Tadžikki (englanniksi) (geonames.de)