Stafford Cripps

Stafford Cripps
Stafford Cripps
Syntynyt	24. huhtikuuta 1889 Lontoo
Kuollut	21. huhtikuuta 1952 (62 vuotta)  Sveitsi
Kansallisuus	britti
Ammatti	valtiovarainministeri

Sir Richard Stafford Cripps eli Stafford Cripps (24. huhtikuuta 1889 – 21. huhtikuuta 1952) oli brittiläinen työväenpuolueen poliitikko ja Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeri toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina 1947–1950.

Lapsuus ja nuoruus

Cripps syntyi Lontoossa. Hänen isänsä oli parlamentin alahuoneen konservatiivipuolueen jäsen, lordi Parmour, joka myöhemmällä iällään liittyi työväenpuolueeseen. Cripps varttui varakkaassa perheessä ja sai aristokraattisen kasvatuksen. Hän opiskeli Winchester Collegessa ja sen jälkeen Lontoon yliopistossa kemistiksi. Hän jätti tiedeuran ja aloitti lakiopinnot ja vuonna 1912 hän oli asianajaja. Cripps palveli ensimmäisessä maailmansodassa ambulanssinkuljettajana Ranskassa ja teki tehdastyötä.

Liittyminen työväenpuolueeseen

1920-luvun loppupuolella Cripps siirtyi selvästi vasemmalle poliittisissa näkemyksissä ja vuonna 1930 hän siirtyi työväenpuolueeseen. Seuraavana vuonna Cripps valittiin oikeusministeriksi, joka oli yleisesti yhdistetty ritariluokkaan. Hänestä tuli Sir Stafford Cripps. Vaikka hän vielä ei ollut parlamentin jäsen, hänet oli valittu työväenpuolueen edustajana Itä-Bristolista. Cripps siirtyi radikaalisti vasemmalle, ja hänestä tuli vahva marxilaisen sosiaalisen ja taloudellisen politiikan kannattaja. Vuonna 1931 yleisissä vaaleissa Cripps oli yksi niistä kolmesta työväenpuolueen ministereistä, jotka säilyttivät paikkansa ja joista tuli parlamentin Labour-puolueen edustajia, johtajana George Lansbury ja Clement Attlee. Cripps oli yksi Sosialisti Liigan edustajista, jotka muodostivat enemmistön Itsenäisen Työväenpuolueen edustajista, jotka olivat vähemmistönä Labourissa. Vuonna 1936 Työväenpuolueen kansallinen komitea päätti pidättäytyä puheesta, jossa Cripps oli sanonut: ”Hän ei uskonut, että olisi huonoa asia brittiläiselle työväenluokalle, jos Saksa voittaisi meidät.”

Cripps oli aikaisemmin kehottanut Yhdistynyttä rintamaa nousemaan fasismia vastaan. Vuonna hän käynnisti Yhdistyneen kampanjan kokoamalla Sosialisti Liigan, ILP ja Ison-Britannian kommunistipuolueen, muodostamaan vaaliliiton oikeistoa vastaan. Labourin johtohenkilöt vastustivat kampanjaa. Cripps lakkautti Sosialisti Liigan vuonna 1937 työväenpuolueen painostuksesta. Cripps erotettiin Labour-puolueesta ja hän liittyi Kansanrintamaan kommunistien ja ei-myöntyväisyys politiikkaa kannattavien liberaalien ja konservatiivien kanssa.

Toinen maailmansota

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Kun Winston Churchill muodosti sodanaikaisen koalitiohallituksen vuonna 1940, hän valitsi Crippsin lähettilääksi Neuvostoliittoon. Crippsin näkemyksistä marxismia kohtaan Churchill ajatteli, että Cripps oli paras henkilö yrittämään neuvotteluja Josif Stalinin kanssa, joka oli liittoutunut natsi-Saksan kanssa tekemällä Molotov–Ribbentrop-sopimuksen. Cripps johti lähetystöä Moskovaan vuonna 1940 ja yritti epäonnistuneesti varoittaa Stalinia Saksan hyökkäyksen mahdollisuudesta Neuvostoliittoon. Kun Saksa hyökkäsi kesäkuussa 1941, Crippistä tuli avainhenkilö liittolaisuuden muodostamisessa länsivaltojen ja Neuvostoliiton välillä.

Vuonna 1942 Cripps palasi Isoon-Britanniaan ja teki radio-ohjelman Neuvostoliiton sodan tapahtumista. Crippsistä tuli yksi suosituimmista poliitikoista, vaikka hänellä ei ollut mitään puoluetta tukena. Hänet valittiin sotakabinetin jäseneksi. Cripps työskenteli Lord Privy Seal-jäsenenä ja parlamentin alahuoneen johtajana. Churchill lähetti Crippsin Intiaan neuvottelemaan sopimuksen kansallisten johtajien Mahatma Gandhin ja Jinnahin kanssa, pitämään Intia uskollisena Britannialle lupaamalla vastapalveluksena Intialle täydellisen itsehallinnon sodan jälkeen. Vaikka mitään muodollista sopimusta ei saavutettu, hän onnistui tilanteen rauhoittamisessa Intiassa. Hänet valittiin Lentokonetuotannon ministeriksi, Cripps liittyi uudelleen työväenpuolueeseen vuonna 1945.

Sodan jälkeen

Kun Työväenpuolue voitti yleiset vaalit 1945, Clement Attlee valitsi Crippsin kauppaministeriksi, toiseksi tärkeimpään talouden virkaan. Ison-Britannian sodan jälkeinen talous oli huonossa kunnossa. Cripps tuli tunnetuksi ”säästö”politiikasta.

Vuonna 1946, Neuvostoliiton lentokonesuunnittelija keskustelivat Stalinin kanssa lentokonesuunnittelusta ja vaativat hankkimaan uusinta tietoa läntistä lähteistä. Stalin oli sanonut: ”Kuka hullu tulisi meille myymään salaisuuksiaan.” Kuitenkin hän antoi apulaisilleen luvan, sitten neuvostotiedemiehet ja suunnittelijat matkustivat Isoon-Britanniaan tapaamaan Crippsiä ja uudistamaan koneita. Stalinin hämmästykseksi, Cripps ja työväenpuolueen hallituksen jäsenet antoivat täydellistä tietoa uusimmasta tekniikasta, Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien upseerin Frank Whittlen suunnittelemasta Rolls-Royce Nene lentokoneen moottorista ja keskustelivat valmistuslisenssin myöntämisestä heille. Nene moottori uudelleen suunniteltiin ja valmistettiin Neuvostoliiton Klimov VK-1 -hävittäjäkoneeseen, myöhemmin MIG-15-koneeseen, joka lensi YK:n sotavoimia vastaan Pohjois-Koreassa vuonna 1950, aiheuttaen lukuisia B-29-pommittajien putoamisia ja keskeytyksiä heidän päivittäisiin pommituksiin Pohjois-Korean yllä.

Vuonna 1946 Cripps palasi Intiaan osana kabinettilähetystöä, jonka tarkoituksena, oli keskustella itsenäisyydestä Intian johtajille. Kaksi muuta lähetystön jäsentä olivat lordi Pethick-Lawrence, Intian valtiosihteeri ja A.V Alexander laivaston ensimmäinen komentaja. Kuitenkin kabinettilähetystön suunnitelma oli epätyydyttävä Intian kansalliskongressissa.

Vuonna 1947 Cripps suostutteli Attleeta vetäytymään pääministerin paikalta, kun taas ulkoministeri Ernest Bevinin pyysi Attleeta pysymään virassa. Cripps valittiin talousasioiden ministeriksi. Kuusi viikkoa myöhemmin Hugh Dalton erosi valtiovarainministerin paikalta vuonna ja Cripps seurasi häntä valtiovarainministerinä. Valtiovarainministerinä Cripps lisäsi verotusta ja vähensi kulutusta. Cripps suosi voimakkaasti strategisesti tärkeiden teollisuuden alojen hiilen ja teräksen tuotannon kansallistamista. Cripps oli kärsinyt useita vuosia kolitiksesta. Hänen terveytensä pakotti hänet eroamaan valtiovarainministerin virasta lokakuussa 1950. Cripps erosi parlamentista samana kuukautena. Hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin Sveitsissä vuonna 1952.