Shura Cherkassky
Shura Cherkassky (7. lokakuuta 1909 Odessa, Ukraina – 27. joulukuuta 1995 Lontoo, Englanti) oli ukrainalaissyntyinen pianisti.[1] Hän muutti lapsena Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisuuden sai ja piti, vaikka asui 1950-luvulla eteläisessä Ranskassa ja 1960-luvulta elämänsä loppuun saakka Lontoossa.[2]
Cherkassky oli yksi viimeisistä romanttisen kosketinsoittamisen tradition seuraajista. Hänen tulkintansa olivat individualistisia ja kokeilevia. Vuonna 1978 hän kertoi The New York Timesille soittavansa intuitiivisesti; hän katsoi erilaisten soittotyylien olevan eri pianisteille luontevia eikä hän siten automaattisesti pitänyt omia tulkintatapojaan muille suositeltavina. Hän itse ei ollut täysin tyytyväinen siihen, että häntä kuvattiin "viimeiseksi romantikoksi"; hän kertoi soittavansa tavalla, jolla haluaa, ja tapa saattoi vaihdella illasta toiseen. Cherkassky soitti romanttista ohjelmistoa, kuten Frédéric Chopinin, Sergei Rahmaninovin, Modest Mussorgskin ja Franz Lisztin musiikkia, mutta sisällytti ohjelmistoonsa myös uudenaikaisempaa musiikkia (mm. Charles Ives[1], Paul Hindemith[1], Pierre Boulez[1], György Ligeti[1], Alban Berg, Karlheinz Stockhausen, Olivier Messiaen, Aaron Copland, Leonard Bernstein), vaikkei tullut siitä yhtä tunnetuksi.[3] Hän kuitenkin liikkui sujuvasti romanttisten ja uudempien tyylien välimaastossa.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cherkasskyn isä oli lähtöisin Bila Tserkvasta ja työskenteli hammaslääkärinä Odessassa. Äiti Lydia Cherkassky[4] oli kotoisin Tultšynista, soitti pianoa ja opetti poikaa ennen perheen emigroitumista Yhdysvaltoihin vuonna 1922. Ensimmäinen ammattipianisti, jonka 3- tai 4-vuotias Cherkassky kuuli Odessassa esiintyvän, oli Simon Barere. Maastamuuton yhteydessä Cherkasskyn ikä ilmoitettiin markkinointisyistä kaksi vuotta todellista nuoremmaksi, minkä takia hänen syntymävuodekseen on useissa lähteissä mainittu 1911; poika oli lapsilahjakkuus, joka oli saavuttanut varhaista menestystä jo Ukrainassa[3]. Hänen syntymätodistuksessa ilmoitettu syntymävuotensa oli kuitenkin 1909.[2]
Cherkasskyn perhe asettui Yhdysvalloissa Baltimoreen, jossa sillä ennestään oli sukulainen. Paikallinen konservatorionjohtaja järjesti Cherkasskylle resitaalin. Poika piti myös kaksi muuta loppuunmyytyä resitaalia ja pääsi tämän jälkeen esittämään Frédéric Chopinin toisen pianokonserton Baltimoren sinfoniaorkesterin kanssa. Perheen lähdettyä New Yorkiin nuori Cherkassky pääsi soittamaan Sergei Rahmaninoville, joka kuitenkin halusi pojan lopettavan konsertoimisen pariksi vuodeksi Rahmaninovin opettaessa häntä. Tämän jälkeen Cherkassky soitti pianoa Josef Hofmannille, joka suositteli pojalle yleisön edessä esiintymisen jatkamista. Tämä näkemys myös miellytti hänen perhettään ja konserttimanagereitaan. Cherkassky pääsi stipendillä Curtis Institute of Musiciin, jossa opiskeli Hofmannin johdolla. New Yorkissa ensimmäisen konserttinsa pidettyään Cherkassky esiintyi kaupungissa käytännössä vuosittain. 17-vuotiaana hän esitti Pjotr Tšaikovskin ensimmäisen pianokonserton Walter Damroschin johtamien New Yorkin filharmonikkojen kanssa. Vuosina 1928–1930 Cherkassky kiersi laajasti ulkomailla; hän esiintyi Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa. Eräänä vuonna (1935) hän soitti New Yorkissa, kiersi Neuvostoliitossa, kesällä työskenteli Hofmannin kanssa ja viimeiset viisi kuukautta kiersi Kaukoitää. 1930-luvun lopun Cherkassky kiersi Eurooppaa, mutta palattuaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana hän sai aiempaa epäsuotuisampaa kritiikkiä, sillä silloin suuressa suosiossa olivat Vladimir Horowitz ja hänen tyylinsä.[2]
Toisen maailmansodan ja Eurooppaan asettumisen jälkeen Cherkasskyn ura nousikin suurimpaan kukoistukseensa.[3][1] 1950–1960-luvuilla hän esiintyi yleisöille etenkin Saksassa ja Isossa-Britanniassa.[2] Tässä vaiheessa merkittäviä Josef Hofmannin kaltaisia 1800-luvun suuruuksilta (kuten Franz Lisztiltä ja Moritz Moszkowskilta) oppinsa saaneita pianisteja ei enää ollut, mutta Cherkasskya pidettiin heidän manttelinperijänään.[1] Vielä lähestyessään 80-vuotispäiväänsä Cherkassky piti noin kuusikymmentä konserttia vuosittain.[2] Vuonna 1976 Cherkassky esiintyi Neuvostoliitossa, johon palasi tekemään esiintymisiä vielä vuosina 1977 ja 1987. Hänen suosionsa kasvoi yhä romantiikan ajan musiikin suosion jälleen kasvettua 1980-luvulla.[1] Hän ei koskaan lopettanut esiintymistä ja kuoli ennen aiottuja esiintymisiä Japanissa.[3]
Vuonna 1986 New Yorkin 92nd Street Y aloitti vuosittaisen Shura Cherkassky Recital Awardin myöntämisen nuorille artisteille. Cherkassky oli pitänyt paikassa monia resitaaleja.[1]
Äänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cherkassky teki ensimmäiset levytyksensä jo 1920-luvulla ja jatkoi levyttämistä 1990-luvulle saakka. Kamarimusiikkia hän äänitti vain kerran: säestäessään sellisti Marcel Hubertia Rahmaninovin sellosonaatin levytyksellä 1930-luvun puolessavälissä. Esiintyessään usein Euroopassa Cherkassky pääsi 1950-luvulla tekemään levytyksiä HMV:lle.[2] Suurin osa kaikista levytyksistä on peräisin Cherkasskyn myöhäiseltä uralta. Ne kattavat suurimman osan hänen romanttisesta ohjelmistostaan. Levytyksiä on julkaistu muun muassa Decca- ja Nimbus-levymerkeillä.[1] Nimbukselle tehtyjen levytysten sarja edisti Cherkasskyn suosion kasvua 1980-luvulla. Yhtiö salli artisteille runsaan liikkumavaran. Cherkassky kuitenkin jätti Nimbuksen vuonna 1990, kun suurempi Decca aloitti hänen konserttiensa äänittämisen ja julkaisi BBC:n äänittämiä arkistoperformansseja. Decca julkaisi myös äänityksen Cherkasskyn 80-vuotisjuhlakonsertista Carnegie Hallista. Sen kautta julkaistiin lisäksi kahden Lontoossa järjestetyn resitaalin äänitykset vuodelta 1975.[3]
Radioasemat tekivät säännöllisesti lähetyksiä Cherkasskyn esiintymisistä hänen uransa neljän viimeisen vuosikymmenen aikana.[2]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cherkassky solmi vuonna 1946 kaksi vuotta kestäneen avioliiton, joka ei kuitenkaan ollut onnistunut.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
