Vladimir Horowitz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vladimir Horowitz vuonna 1931.

Vladimir Horowitz (ven. Владимир Самойлович Горовиц, Vladimir Samoilovitš Gorovits, ukr. Володимир Самійлович Горовиць, Volodymyr Samijlovytš Horovyts; 1. lokakuuta (J: 18. syyskuuta) 1903 Kiova t. Berdytšiv5. marraskuuta 1989 New York City) oli ukrainalaissyntyinen pianisti. Hänen tekniikkansa sekä sointinsa väri ja jännitteisyys ovat monien mielestä yhä ylittämättömiä. Hänen laaja ohjelmistonsa sisälsi niinkin erilaisten säveltäjien kuin Domenico Scarlattin ja Aleksandr Skrjabinin teoksia. Kritisoijat taas ovat antaneet hänen maneereilleen määreen horowitziaaninen ja väittäneet hänen usein etääntyneen tulkinnoissaan säveltäjien tarkoitusperistä. Joka tapauksessa Vladimir Horowitz yleisesti luetaan 1900-luvun suurten pianistien joukkoon.

Horowitz itse on kertonut syntyneensä Kiovassa, Ukrainassa, tuolloisessa Venäjän keisarikunnassa. Jotkin lähteet mainitsevat kuitenkin, että synnyinpaikka olisi Berdytšiv. Hänen serkkunsa Natasha Saitzoff sanoi haastattelussa 1991, että kaikki perheen neljä lasta olisivat syntyneet Kiovassa. Horowitzin vaimo Wanda Toscanini taas on ollut Berdytšiv-mahdollisuuden kannalla.

Isä väärensi 1903 syntyneen Vladimirin iän vuotta nuoremmaksi, jotta poika välttäisi asepalveluksen: tämä syntymävuosi 1904 esiintyy yhä eräissä lähteissä.

Pianotunteja hän alkoi ottaa jo varhain. Ensimmäinen opettaja oli oma äiti Sofija Bodik, pianisti itsekin. 1912 nuori Vladimir pääsi Kiovan konservatorioon, jossa hänen opettajiaan olivat Vladimir Puhalski, Sergei Tarnovski ja Felix Blumenfeld. Hän valmistui konservatoriosta 1919 ja soitti Sergei Rahmaninovin 3. pianokonserton lopputyönään. Ensikonserttinsa Horowitz piti vuonna 1920. Hän kierteli Venäjällä konsertoimassa ja loikkasi länteen vuonna 1925 eikä aikonut enää palata kotimaahansa. Hän esiintyi Berliinissä, Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa. Hänestä tuli Yhdysvalloissa yleisön suosikki. Olin Downes luonnehti häntä vuonna 1928 konserttiarvostelussaan "arojen tornadoksi".

Suuresta suosiosta huolimatta Horowitz itse epäili pianistinkykyjään, ja hän vetäytyi konserttilavoilta useita kertoja: 1936–1938, 1953–1965, 1969–1974 ja 1983–1985.

Presidentti Ronald Reagan myönsi Horowitzille vapaudenmitalin vuonna 1986.

Horowitz aloitti levytysten teon vuonna 1928. Sitä ennen hän oli jo tallentanut soittoaan pianorullille. Levytystoiminta jatkui yli 60 vuotta. Viimeisen äänitteensä hän sai valmiiksi neljä päivää ennen kuolemaansa.

Horowitz avioitui Arturo Toscaninin tyttären Wandan kanssa vuonna 1933. Hän asettui Yhdysvaltoihin asumaan vuonna 1939 ja sai kansalaisuuden vuonna 1944. Hän kuoli sydänkohtaukseen New Yorkissa vuonna 1989.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dubal, David: Keskusteluja Horowitzin kanssa. (Alkuteos: Evenings with Horowitz, 1991.) Suomentanut Seppo Heikinheimo. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18428-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vladimir Horowitz.


Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.