Paatsamasinisiipi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paatsamasinisiipi
Naaras
Naaras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Celastrina
Laji: argiolus
Kaksiosainen nimi
Celastrina argiolus
(Linnaeus, 1758)
Synonyymit
  • Papilio argiolus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Paatsamasinisiipi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Paatsamasinisiipi Commonsissa

Paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus synonyymi Papilio argiolus) on holarktisella alueella esiintyvä vaaleansininen sinisiipilaji. Lentoaikansa puolesta se on Suomessa selvästi aikaisin sinisiipi.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiraan ylä- ja alapuoli ja naaras
Paatsamasinisiipi (♀)

Koiras on päältä kokonaan sininen ja siipiä reunustaa hyvin ohut musta juova. Naaraan siivet ovat yläpinnalta siniset, mutta etusiipien ulkoreunat ovat laajalti mustanruskeat, samoin takasiiven etureuna. Naaraalla takasiivissä erottuu lisäksi tummat reunatäplät. Siipiripset ovat molemmilla sukupuolilla valkoiset, siipisuonten kohdilta mustat. Siipien alapinta on hyvin vaalean sinertävänharmaa, tyvestä sinihärmäinen, eikä siipien alapintaa kirjovassa mustassa täplityksessä ole lainkaan punaista väriä. Mustilla täplillä ei ole valkoista reunusta. Toisen sukupolven yksilöillä siipien yläpinnan sinisen sävy on tummempi. Siipiväli 23–32 mm.[1][2][3][4][5]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paatsamasinisiipi on levinnyt lähes koko Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan, Aasian pohjois- ja keskiosien kautta Japaniin sekä läpi Pohjois- ja Keski-Amerikan aina Panamaan saakka.[4] Suomessa paatsamasinisiipi on lähes koko maassa yleinen sinisiipilaji, jonka esiintyminen noudattaa tarkoin toukan pääasiallisen ravintokasvin, korpipaatsaman, esiintymistä. KuusamonRovaniemen seudun pohjoispuolella esiintyminen on hajanaista, mutta perhosia on tavattu Utsjoelta saakka.[6][7]

Paatsamasinisiipi lentää useimmiten kahtena sukupolvena, mutta levinneisyysalueen pohjoisosissa toinen sukupolvi on osittainen tai voi puuttua.[3] Suomessa se on lentoaikansa puolesta selvästi varhaisin sinisiipilaji, joka esiintyy keväällä ja alkukesästä sekä joskus harvoin toisena sukupolvena loppukesällä. Ensimmäisen sukupolven lento alkaa jo huhti–toukokuun vaihteessa ja jatkuu kesäkuulle, mahdollinen toinen sukupolvi on lennossa heinäkuulta syyskuulle.[7][6]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia esiintyy eniten paatsamapensaiden läheisyydessä, mutta sen elinpiiriä voi olla myös esimerkiksi puutarhan herukkapensaiden ympäristö. Tyypillinen elinympäristö on metsä, pensaikko tai puutarha. Perhoset lentävät melko korkealla ja usein koiraat kerääntyvät yhteen jonkin tietyn pensaan luokse. Laji ei ole erityisen paikkauskollinen ja voi letää pitempiäkin matkoja.[4][8]

Naaras munii munat yksitellen. Toukat kuoriutuvat jo noin neljän päivän kuluttua ja toukkakehityskin kestää vain kolmisen viikkoa. Toukka on myrmekofiili, joka erittää muurahaisia kiinnostavaa eritettä ja saa ne näin suojelemaan ja hoitamaan toukkaa. Kotelo kiinnittyy kasvin lehteen silkkirihmalla. Jos kesän aikana syntyy toinen sukupolvi, koteovaihe kestää noin kaksi viikkoa, muutoin laji talvehtii kotelona.[4]

Ainakin keskisessä Euroopassa lajin esiintymismäärissä on viiden vuoden sykli, minkä aiheuttajaksi arvellaan hiukan eri vaiheella esiintyvää Listrodomus nycthemerus -loispistiäislajia.[2]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka käyttää ravinnokseen pääasiassa korpipaatsamaa (Rhamnus frangula) ja orapaatsamaa (Rhamnus cathartica). Sen on havaittu käyttävän myös ainakin kanervaa, musta- ja punaherukkaa, karviaista ja juolukkaa (Vaccinium uliginosum), etelämpänä myös muita puutarhakasveja.[9][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Captain's European Butterfly Guide (englanniksi)
  2. a b UK Butterflies (englanniksi)
  3. a b Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7. s. 281–282
  4. a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7. s. 195–196
  5. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  6. a b Pertti Pakkanen: Paatsamasinisiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
  7. a b Perhosviki
  8. Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. BugBook Publishing, 2014. 978-87-993512-9-9. s. 138
  9. Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]