Nils Schillmark

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nils Schillmarkin maalaus kadetti Johan Gustaf Olanderista (1757-1818), maalattu ehkä 1776.

Nils Schillmark (26. kesäkuuta 1745 Skellefteå1804 Loviisa) oli Ruotsista Norlannista Suomeen muuttanut kuningas Kustaa III:n aikainen taidemaalari.

Schillmarkin vanhempia ei tunneta. Hän oli Ruotsissa Per Fjellströmin oppilaana ja saapui Suomeen 1773 Viaporin eli Suomenlinnan rakennustyömaalle. Helsingissä hän maalasi muotokuvia upseereista ja porvareista, mutta muutti sieltä Loviisan kautta Heinolaan, jonne perustettiin 1776 Kymenkartanon läänin maaherran residenssi eli läänin hallintopaikka. Heinolassa Schillmark maalasi asetelmia sekä maisemia, etenkin jokimaisemia. Hänen töissään on nähtävissä Heinolan Jyrängönkoski ympäristöineen lähes luonnollisessa tilassa, ilman siltoja. Schillmark maalasi myös von Wright -veljesten töiden kaltaisia riista- ja kalasaalis-asetelmia. Hänen maalaamistaan muotokuvista huomattavimpia lienee Porvoon piispaa Gabriel Forteliusta esittävä teos vuodelta 1782, samoin kuin loviisalaista kauppias G. Borgströmiä ja tämän vaimoa esittävä maalaus.

Schillmarkin tuotantoa on ainakin Ateneumissa Helsingissä, Kansallismuseossa Helsingissä, Porvoon museossa Holmin talossa ja Heinolan kaupunginmuseossa, jossa on esillä runsaasti muutakin kustavilaisen ajan esineistöä ja tietoa. Schillmarkia pidetään Suomen ensimmäisenä maisemien kuvaajana ja Isak Wacklinin ohella yhtenä ensimmäisistä ammattimaisista taidemaalareista. Hänen töitään tunnetaan kaiken kaikkiaan noin 130 kappaletta.

Schillmarkin puoliso vuodesta 1787 oli Anna Catharina Söderström (k. 1831), joka oli tykistönkonstaapeli Henrik Wahlbeckin leski.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 668.