Erik Cainberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erik Cainberg, Jacob Rijf, 1799.

Erik Cainberg (alk. Kaino;[1] 9. huhtikuuta 1771 Alaveteli31. maaliskuuta 1816 Turku)[2] oli suomalainen kuvanveistäjä. Hänet tunnetaan ennen kaikkea Turun akatemiatalon juhlasalin reliefeistä, jotka kuvaavat Suomen sivistyshistorian käännekohtia. Häntä pidetään Suomen ensimmäisenä nykyaikaisena kuvanveistäjänä, vaikka useimmat Cainbergin työt ovat kadonneet vuosien saatossa.

Cainbergin vanhemmat olivat Erik Matinpoika ja Anna Eerikintytär Kaino-Wirkkala. Isän sukunimi on jäänyt tuntemattomaksi, mutta hänen tiedetään olleen Savosta.

Cainberg opiskeli Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa (Kungliga Akademien för de Fria Konsterna) Tukholmassa 1789–1816.[3] Hänen on oletettu saapuneen taideakatemiaan äitinsä sukulaisen, kirkonrakentaja Jacob Rijfin avulla.[2] Vuosina 1793–1797 Cainberg oli Tukholmassa kuvanveistäjä Johan Tobias Sergelin yksityisoppilaana ja avustajana veistäen marmoriin Sergelin muovaileman H. G. Porthanin patsaan, joka oli tilattu Turun akatemian kirjastoon.[2][3] Cainberg sai taideakatemian ensimmäisen mitalin vuosina 1796 ja 1797.[3] Hän kävi vuonna 1802 Roomassa, missä innostui uusklassismista.

Cainbergin päätyö on Turun akatemian juhlasaliin tehty kuuden kipsireliefin sarja. Veistosten aiheet oli suunniteltu jo vuosia etukäteen, kun Sergel lähetti hänet vuonna 1813 Turkuun toteuttamaan työtä. Kokonaisuuden nimeksi oli päätetty Upplysningens och vetenskapernas fortgång i Finland ("Valistuksen ja tieteiden edistys Suomessa") ja reliefit esittivät Suomen historian tapahtumia. Cainberg valmisti reliefit vuosina 1814–1816. Ne jäivät hänen viimeiseksi työkseen.[2]

Reliefien aiheet ovat seuraavat:

  • Väinämöinen soittaa kannelta
  • Pyhä Henrik kastaa suomalaisia Räntämäellä
  • Kustaa Vaasa ja prinssi Juhana vastaanottavat Agricolalta raamatun suomennoksen
  • Kristiina-kuningatar allekirjoittaa yliopiston perustamiskirjan
  • Yliopiston peruskiven laskeminen
  • Aleksanteri I käynnillä Keisarillisessa Turun Akatemiassa

Vuonna 1814 valmistunut Väinämöinen soittaa kannelta on ensimmäinen tunnettu Väinämöisen kuva. Se on samalla ensimmäinen Kalevala-aiheinen teos Suomen taiteen historiassa. Reliefi syntyi huomattavasti ennen Kalevala-eeposta, eikä kuvanveistäjällä ollut minkäänlaista Väinämöisen kuvaa mallinaan. [4]

Kalevala-teoksia lukuunottamatta jälkimaailman arviot Cainbergin tuotannon taiteellisesta arvosta ovat olleet pääosin vähätteleviä. Akatemiatalon reliefisarja on kuitenkin esimerkki aikansa taideihanteista. Kiinnostus Cainbergin työtä kohtaan oli suurimillaan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.[2] Nykyään hänen teoksiaan on Ateneumin taidemuseossa ja Ruotsissa Gripsholmin linnassa.[3]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Akatemian I mitali 1796, 1797,
  • Kuninkaallisen taideakatemian agré 1798.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilmari Wirkkala: Erik Cainbergin, "Suomen ensimmäisen kuvanveistäjän" sukutietoja Genos. 29/1958. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 8.3.2013.
  2. a b c d e Rolf Nummelin (suomentanut Heli Alanko): Cainberg, Erik (1771 - 1816) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. a b c d Erik Cainberg taiteilijamatrikkelissa
  4. Riitta Ojanperä (toim.) Kalevala kuvissa, Ateneumin taidemuseo/Valtion taidemuseo 2009 s. 11-12

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]