Nikeforos II Fokas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nikeforos II Fokas
Nikiphoros Phokas.jpg
Bysantin keisari
16. elokuuta 96310./11. joulukuuta 969[1]
Edeltäjä Romanos II
Seuraaja Johannes I Tzimiskes
Tiedot
Syntynyt noin 912[1]
Kappadokia?[2]
Kuollut 10./11. joulukuuta 969[2][1] (noin 57 vuotta)
Konstantinopoli[1]
Puoliso Theofano

Nikeforos II Fokas (kreik. Νικηφόρος Β΄ Φωκᾶς; noin 91210./11. joulukuuta 969) oli Bysantin keisari vuosina 963–969. Hän oli yksi valtakunnan etevimmistä sotapäälliköistä ennen valtaannousuaan. Vuonna 961 Nikeforoksen johtama armeija valtasi Kreetan takaisin arabeilta ja seuraavana vuonna hänen joukkonsa ryöstivät Aleppon kaupungin Syyriassa. Kun keisari Romanos II kuoli äkillisesti maaliskuussa 963, Nikeforos julistautui armeijan tuella keisariksi ja kaappasi vallan Konstantinopolissa.[3] Nikeforos meni naimisiin Romanoksen lesken keisarinna Theofanon kanssa ja tunnusti Romanoksen nuorien poikien Basileios II:n ja Konstantinos VIII:n oikeudet kruunuun.[4]

Nikeforoksen valtakautta leimasivat jatkuvat offensiivit arabeja vastaan, jotka tekivät 800- ja 900-luvuilla toistuvia ryöstöretkiä Itä-Anatoliasta ja Pohjois-Syyriasta Bysantin keisarikunnan hallitsemaan Keski-Anatoliaan. Nikeforoksen vuosittaiset sotaretket onnistuivat kuitenkin työntämään keisarikunnan rajaa itään ja etelään, valloittaen Kilikian ja Kyproksen vuonna 965, ja huipentuen Antiokian valtaukseen vuonna 969.[3] Lännessä Nikeforoksen joukot tekivät epäonnistuneen sotaretken Sisiliaan ja Italian niemimaalla bysanttilaiset taistelivat Saksan keisari Otto I:ä vastaan.[5] Vuonna 966 Nikeforos lopetti verojen maksamisen Bulgarian tsaarille ja kutsui Kiovan Venäjän ruhtinaan Svjatoslavin hyökkäämään Bulgariaan, mikä Nikeforoksen seuraajan keisari Johannes I Tzimiskesin aikana johti sotaan rusien ja bysanttilaisten välille.[3]

Nikeforoksen säätämät lait suosivat armeijaa ja sotilasaristokratiaa. Armeijaa ja sotaretkiään tukeakseen hän kasvatti sotilaiden omistamien maiden vähimmäiskokoa ja rajoitti talonpoikien oikeuksia. Nikeforos oli myös hyvin uskonnollinen mies ja hänet tunnettiin askeettisesta elämäntavastaan. Tämän takia hän ei pitänyt kirkon tavasta haalia itselleen maita ja rikkauksia, vaan yritti rajoittaa tätä kieltämällä sekä maiden lahjoittamisen kirkolle että uusien luostareiden perustamisen. Toisaalta hän auttoi ystäväänsä Athanasios Athoslaista perustamaan Suuren Lavran luostarin Athosvuorelle vuonna 963. Nikeforos myös ehdotti Konstantinopolin patriarkalle Polyeuktokselle, että ei-kristittyjä vastaan taistelleita sotilaita tulisi kohdella marttyyreina, mutta patriarkka kieltäytyi jyrkästi ehdotuksesta, jolloin Nikeforoksen oli luovuttava ajatuksesta.[2][1]

Huolimatta menestyksestään arabeja vastaan Nikeforos ei ollut kovin suosittu pääkaupungissa Konstantinopolissa, osin korkeiden verojensa takia. Salaliitto, johon kuuluivat muun muassa hänen vaimonsa Theofano, sisarenpoikansa Johannes Tzimiskes, sekä monia muita, murhasi Nikeforoksen joulukuussa 969, jonka jälkeen Tzimiskes suostutteli patriarkan kruunaamaan itsensä keisariksi.[3][5]

Sisällysluettelo

Lähteet[muokkaa]

  • Kazhdan, Alexander P.: The Oxford dictionary of Byzantium. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-0-19-504652-6. (englanniksi)
  • Talbot, Alice-Mary & Sullivan, Denis F.: The History of Leo the Deacon: Byzantine Military Expansion in the Tenth Century. Dumbarton Oaks, 2005. ISBN 9780884023241. (englanniksi)
  • Treadgold, Warren: A history of the Byzantine state and society. Stanford University press, 1997. ISBN 0-8047-2630-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa]

  1. a b c d e Kazhdan, s. 1478–1479
  2. a b c Vlada, Stankovic: Nikephoros II Phokas Encyclopaedia of the Hellenic World, Asia Minor. 5.10.2003. Foundation of the Hellenic world. Viitattu 23.3.2012. (kreikaksi), (englanniksi)
  3. a b c d Talbot & Sullivan, s. 2–3
  4. Treadgold, s. 498–499
  5. a b Treadgold, s. 504–505

Kirjallisuutta[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Edeltäjä
Romanos II
Bysantin keisari
 
Seuraaja
Johannes I Tzimiskes