Natalia Sedova

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Natalia Ivanovna Sedova (5. huhtikuuta 188223. tammikuuta 1962) oli venäläisen vallankumouksellisen Lev Trotskin toinen vaimo. Sedova oli myös itse vallankumouksellinen ja kirjoitti marxilaisuuteen liittyvistä kulttuurillisista aiheista. Hänen isänsä Ivan Sedov oli naparetkeilijä.

Sedova joutui puolisonsa kanssa maanpakoon. Heidän poikansa Lev Sedov oli aktiivi bolševikki, mutta joutui vanhempiensa kanssa maanpakoon ja kuoli Pariisissa. Toinen poika Sergei Sedov ei ollut poliittisesti aktiivi, mutta Stalinin agentit surmasivat hänet.

Lev Trotski oli paennut Siperiasta vuonna 1902 ja asettui asumaan Pariisiin, jossa hän tapasi Sedovan. Trotski ja Sedova palasivat takaisin Venäjälle vuoden 1917 vallankumouksen aikana. Trotski kohosi Neuvosto-Venäjällä ulkoministeriksi ja myöhemmin puna-armeijan komissaariksi. Neuvostoliitossa hän yleni nopeasti. Leninin kuoltua vuonna 1924 Trotskia pidettiin aluksi hänen vahvimpana seuraajaehdokkaanaan Neuvostoliiton johtoon. Stalinin ja keskuskomitean enemmistön onnistui kuitenkin vaivihkaa syrjäyttää Trotski puoluejohdosta, ja ennen pitkää hän menetti puoluekoneistossa virkansa yksi toisensa jälkeen.

Trotski erotettiin viimeisistäkin tehtävistään NKP:stä ja Kominternistä 1927 ja määrättiin ensin sisäiseen karkotukseen Alma-Ataan Kazakstaniin 1928.

Maastakarkotuksen jälkeen Trotskit elivät maanpaossa aluksi turkkilaisella Prinkipon saarella lähellä Istanbulia. 18. helmikuuta 1929 he anoivat poliittista turvapaikkaa Ranskasta ja Saksasta. Heidän Turkista saamansa oleskelulupa umpeutui 1. toukokuuta 1929.

21. helmikuuta Ranskan hallitus epäsi Trotskeilta maahantulon, ja 11. huhtikuuta Saksakin hylkäsi heidän turvapaikka-anomuksensa. Vasta 25. heinäkuuta 1933 Ranskan pääministeri Édouard Daladier myönsi heille turvapaikan, ja Trotskit saapuivat Marseilleen. He asuivat aluksi Royanissa ja Barbizonissa, eikä hänellä ollut lupaa matkustaa Pariisiin.

Vuonna 1935 en oleskelupa umpeutui taas. Norjan oikeusministeri Trygve Lie kutsui heidät Norjaan, jossa he asuivat taidemaalari Konrad Knudsenin kotona Oslon lähettyvillä, mutta 1937 Norja sulki Neuvostoliiton painostuksesta Trotskin kotiarestiin.

Norja ei kuitenkaan halunnut pitää Trotskeja, ja he saivat viisumit Meksikoon. Meksikon presidentti Lázaro Cárdenas otti Trotskit vastaan Tampicon satamakaupungissa, jossa heille oli järjestetty erikoisjuna Méxicoon. Meksikossa Trotskit asuivat ensin taidemaalari Diego Riveran luona Coyoacánin esikaupungissa. Lev koki lyhyen romanssin Frida Kahlon kanssa. Maanpakoaikanaan Trotski jatkoi kirjoittamistyötään suomien Neuvostoliiton tilaa ja Stalinin toimia, ja nimitti Neuvostoliittoa ”byrokraattisesti vääristyneeksi työläisvaltioksi” ja väitti, että Stalinin koneisto harjoittaa Neuvostoliitossa valtiokapitalismia.

Meksikossa ollessaan Trotskia vastaan tehtiin useita murhayrityksiä. 20. elokuuta 1940 Neuvostoliiton tiedustelupalvelun lähettämä espanjalaissyntyinen agentti Ramón Mercader löi Lev Trotskia jäähakulla päähän tämän asunnossa Coyoacánissa. Trotski kuoli saamiinsa vammoihin seuraavana päivänä sairaalassa.

Lev Trotskin salamurhan jälkeen Sedova jäi asumaan Méxicon kotiinsa, jossa hän kirjoitti miehensä elämänkerran loppuun. Sedova ei enää palannut kotimaahansa vaan kuoli Pariisissa 23. tammikuuta 1962 hänet haudattiin Meksikoon.