MKULTRA

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tohtori Sidney Gottlieb hyväksyy MKULTRA:n LSD-kokeet.

Projekti MK-ULTRA eli MKULTRA oli koodinimi Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA:n salaiselle ohjelmalle, jonka tarkoituksena oli tutkia erilaisia hypnoosi- ja aivopesutekniikoita. Kokeita tehtiin muun muassa LSD:llä ja muilla psykoaktiivisilla huumeilla, usein koehenkilöiden tietämättä tai ilman heidän suostumustaan. Ohjelma sai alkunsa vuonna 1950[1] ja sille annettiin salaisilla järjestelyillä 6 % CIA:n budjetista vuonna 1953.[2] Se oli toiminnassa ainakin 60-luvun lopulle asti.[3] CIA:n kanssa yhteistyötä ohjelmassa tekivät ainakin 44 collegea ja yliopistoa, 15 tutkimussäätiötä tai lääkealan yritystä, 12 sairaalaa ja kolme vankilaa.[4][5]

MKULTRA sai laajaa julkisuutta kesällä 1975, kun Churchin komitea toi projektia koskevan selvityksensä julki Yhdysvaltain kongressissa. Tutkimukset perustuivat lähinnä todistajien haastatteluihin, sillä CIA:n johtaja Richard Helms oli määrännyt MKULTRA-asiakirjat tuhottavaksi vuonna 1973. Jäljelle jääneet dokumentit määrättiin julkisiksi.

Tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erään vuodelle 1955 päivätyn dokumentin mukaan[6] ohjelman tavoitteina oli löytää aineita, jotka

  • vaikeuttavat järkevää ajattelua ja aiheuttavat impulsiivisuutta, jolloin huumattu menettää uskottavuutensa julkisuudessa
  • tehostavat ajattelua ja havainnointia
  • estävät tai hillitsevät alkoholin juovuttavia vaikutuksia
  • lisäävät alkoholin vaikutuksia
  • aiheuttavat tunnettuihin sairauksiin liitettyjä väliaikaisia oireita
  • helpottavat hypnotisointia tai parantavat hypnoosin tehoa
  • parantavat kykyä sietää deprivaatiota, kidutusta, aivopesua ja manipulointia
  • aiheuttavat muistihäiriöitä
  • tuottavat fyysisiä vammoja kuten jalkojen halvaantumista, akuuttia anemiaa jne.
  • luovat täydellisen euforian tunteen ilman jälkiseurauksia
  • muokkaavat henkilön persoonallisuutta siten, että taipumus tulla riippuvaiseksi toisesta ihmisestä kasvaa
  • vaikeuttavat valehtelemista kuulusteltaessa
  • alentavat työtehokkuutta ja motivaatiota huomaamattomissa määrissä annosteltuna
  • haittaavat näkö- tai kuuloaistin toimintaa väliaikaisesti, mielellään ilman pysyviä vaikutuksia
  • ovat sopivia agenttien käyttöön muistinmenetyspillereinä juomissa, ruoissa, savukkeissa tai sumutteissa
  • samankaltaisella antotavalla toimivia aineita, jotka tekevät liikkumisesta mahdotonta.

Sama dokumentti ehdottaa tutkimusta myös paniikkia ja sekavuutta aiheuttaville fyysisille menetelmille, joita voitaisiin käyttää toistuvasti ja pitkällä aikavälillä.

Kokeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIA:n asiakirjojen mukaan projektin tehtävänä oli saada tietoa kemiallisia, biologisia ja radiologisia menetelmistä, joilla voidaan ohjata ihmisten käytöstä.[7]

Kokeilla tutkittiin aluksi erityisesti LSD:n vaikutusta ihmisiin, mutta sen vaikutuksia alettiin myöhemmin pitää liian ennalta arvaamattomina.[8] Muita kokeissa käytettyjä aineita olivat heroiini, morfiini, tematsepaami (MK-SEARCH-alaprojekti), meskaliini, psilosybiini, skopolamiini, kannabis, alkoholi ja tiopentaali.[9] Ohjelmassa tutkittiin myös hypnoosimenetelmiä, joilla pyrittiin muun muassa ahdistuksen aiheuttamiseen ja oppimiskyvyn sekä muistin parantamiseen.[10]

Kanada, Donald Ewen Cameron[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MKULTRA laajeni myös Kanadaan, kun CIA kiinnostui psykiatri Donald Ewen Cameronista. Cameron teki Allan Memorial Institute -sairaalassa CIA:n ja myöhemmin myös Kanadan hallituksen rahoittamia kokeita, joissa potilaille syötettiin huumausaineita ja annettiin voimakasta sähköhoitoa.[11][12][13] Kokeet tulivat laajasti ilmi vasta CBC-televisiokanavan tekemän ohjelman myötä vuonna 1984. Kanadan hallitus maksoi 1990-luvulla 100 000 dollaria joillekin kokeiden uhrille.[14]

Yksi Cameronin kokeista selvinneistä, Gail Kastner, on kertonut kirjailija Naomi Kleinille antamassaan haastattelussa muun muassa menettäneensä kokeiden takia suurimman osan muistoistaan ja saavansa paniikkikohtauksia sähkölaitteista. Kastnerille ei koskaan kerrottu hänelle tehdyistä kokeista, vaan hän sai tietää asiasta nähtyään sattumalta uutisen Kanadan muille kokeiden uhreille maksamista korvauksista. Tämän jälkeen Kastner vaati saada itselleen potilaskertomuksensa Allan Memorial Institutelta, joka kuitenkin kielsi aluksi koko raportin olemassaolon. Kastner kuitenkin sai lopulta koko 138-sivuisen raportin, joka käsitteli hänen 18-vuotiaana aloittamiaan käyntejä tohtori Cameronin vastaanotolla ahdistuksen vuoksi. Ennen käyntejään Kastner opiskeli lääketiedettä McGillissä erinomaisin arvosanoin. Hänen kanssaan vastaanotolla tekemisissä olleet sairaanhoitajat keskustelivat hänen kanssaan sairaanhoidoista ja häntä pidettiin vastaanotolla iloisena ja seurallisena. Käytyään Cameronin vastaanotolla usean kuukauden ajan hänen persoonallisuutensa kuitenkin muuttui totaalisesti; pari viikkoa käyntien alkamisen jälkeen sairauskertomuksen mukaan Kastner "osoitti lapsellista käyttäytymistä, ilmaisi eriskummallisia ajatuksia ja ilmeisesti hallusinoi ja halusi särkeä paikkoja". Hänellä todettiin lopulta skitsofrenia. Sairauskertomuksessa todetaan, että Kastner vaivutettiin "hoitojen" aikana useita kertoja insuliinilla koomaan, hänelle annettiin suuria määriä rauhoittavia ja piristäviä lääkkeitä sekaisin sekä kuusinkertainen määrä sähköshokkeja normaaliin hoitoon verrattuna.[15]

Kuolemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden ihmisen kuolema MKULTRA-ohjelman kokeiden takia on varmistettu. Tennispelaaja Harold Blauer kuoli MDA:han liittyvissä kokeissa.

Yhdysvaltain maavoimissa palvellut biokemisti ja biologisten aseiden tutkija Frank Olson sai tietämättään annoksen LSD:tä osana MKULTRA-koetta ja kuoli psykoottisen jakson jälkeen viikkoa myöhemmin pudottuaan hotellin ikkunasta. CIA:n mukaan kyseessä oli itsemurha. Myöhemmissä tutkimuksissa Olsonin kallosta on löydetty viitteitä siitä, että hänet olisi lyöty tajuttomaksi ennen pudotusta, eikä hänen ihossaan ollut ikkunalasin tekemiä haavoja.[16]

Salaliittoteoriat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin salaliittoteorioiden mukaan, CIA ja eliitti on MKULTRA tekniikalla hypnoosin avulla aivopessyt henkilöitä tappamaan mm. tärkeitä poliittisia henkilöitä. Kuten 5. kesäkuuta 1968 tapahtuneessa salamurhassa, jonka uhrina oli presidenttiehdokas Robert F. Kennedy. Murhaajaksi paljastui palestiinalaissyntyinen Sirhan Bishara Sirhan, joka teon jälkeen sanoi oikeudessa, että ei muista mitään tapahtumasta. Aivopesun syynä on perusteltu esimerkiksi sitä, että Robert F. Kennedy halusi rahan luontioikeuden valtiolle ja oli näin uhka uudelle maailmanjärjestykselle.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisista tutkijoista MKULTRA-rahoitusta ovat saaneet Human Ecology Fund-peiteorganisaation kautta Juhani Hirvas ja Erik Allardt.[17]

Helsingin Sanomien mukaan suomalaisia lapsia tarkkailtiin ja näille annettiin "vieraita aineita" kesäleireillä Norjassa ja Itävallassa vuosina 1959 ja 1960.

Leirit järjestänyt Lasten kansainvälinen kesäkylä CISV-järjestö, joka ei ilmeisesti tiennyt CIA:n toimista.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andrews, George: MKULTRA: The CIA's Top Secret Program in Human Experimentation and Behavior Modification. Healthnet Press, 2001. ISBN 0-9616475-8-2. (englanniksi)
  • Bowart, Walter H.: Operation Mind Control: Our Secret Governments's War Against Its Own People. New York: Dell, 1978. ISBN 0-440-16755-8. (englanniksi)
  • Camper, Frank: The Mk/Ultra Secret. Savannah, Georgia: Christopher Scott Publishing, 1997. ISBN 1-889149-02-0. (englanniksi)
  • Collins, Anne: In the Sleep Room: The Story of CIA Brainwashing Experiments in Canada. Toronto: Key Porter Books, 1988. ISBN 1-55013-932-0. (englanniksi)
  • Gordon, Thomas: Journey into Madness: The True Story of Secret CIA Mind Control and Medical Abuse. New York: Bantam, 1989. ISBN 0-553-28413-4. (englanniksi)
  • Lee, Martin; Shlain, Bruce: Acid Dreams: The Complete Social History of LSD: The CIA, the Sixties, and Beyond. New York: Grove Press, 1985. ISBN 0-8021-3062-3. (englanniksi)
  • Marks, John: The Search for the Manchurian Candidate. New York: Times Books, 1979. ISBN 0-8129-0773-6. (englanniksi)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain hallituksen dokumentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yhdysvaltain kongressi: The Select Committee to Study Governmental Operations with Respect to Intelligence Activities, Foreign and Military Intelligence (Church Committee report), report no. 94-755, 94th Cong., 2nd Sess.. Washington D.C.: United States Government Printing Office, 1976. Teoksen verkkoversio (html) (viitattu 8.7.2008). (englanniksi)
  • Yhdysvaltain senaatti: Joint Hearing before The Select Committee on Intelligence and The Subcommittee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resources, 95th Cong., 1st Sess.. Washington D.C.: United States Government Printing Office, 1977. Teoksen verkkoversio (html) (viitattu 8.7.2008). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Advisory Committee on Human Radiation Experiments: Chapter 3: Supreme Court Dissents Invoke the Nuremberg Code: CIA and DOD Human Subjects Research Scandals (html) (”The CIA program, known principally by the codename MKULTRA, began in 1950”) Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  2. CIA:n asiakirja (gif) CIA. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  3. Churchin komitean raportti (gif) (”According to the CIA, the project was decreased significantly each budget year until its complete termination in the late 1960s.”) United States Government Printing Office. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  4. Marks, John: The Search for the Manchurian Candidate. ”The program contracted out work to 80 institutions, which included 44 colleges or universities, 15 research facilities or private companies, 12 hospitals or clinics, and 3 penal institutions.”. New York: Times Books, 1979. ISBN 0-8129-0773-6. Teoksen verkkoversio (html). (englanniksi)
  5. Ami Chen Mills: CIA off campus: building the movement against agency recruitment and research, s. 38. South End Press, 1991. ISBN 0-8960-8403-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.7.2008). (englanniksi)
  6. Senate Select Committee on Intelligence and Committee on Human Resources: Senate MKULTRA Hearing: Appendix C--Documents Referring to Subprojects (pdf) (PDF-dokumentin sivu 167) 3.8.1977. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  7. CIA:n asiakirja (gif) (”The MKULTRA activity is concerned with the research and development of chemical, biological, and radiological materials capable of employment in clandestine operations to control human behavior.”) CIA. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  8. CIA:n asiakirja (gif) (”The experience of TSD to date indicates that both the research and the employment of the materials are expensive and often unpredictable in results.”) CIA. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  9. Marks, John: The Search for the Manchurian Candidate. Kappaleet 3 ja 7. New York: Times Books, 1979. ISBN 0-8129-0773-6. (englanniksi)
  10. CIA:n asiakirja (gif) CIA. (englanniksi)
  11. Howie, Craig: Dr Donald Ewen Cameron. The Scotsman, 6.1.2006. Johnston Press. Artikkelin verkkoversio (html) Viitattu 8.7.2008.
  12. Diane Turbide: Dr. Cameron’s Casualties (html) 21.4.1997. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  13. Spartacus Educational: Donald Ewen Cameron (html) Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  14. Woman awarded $100,000 for CIA-funded electroshock (html) 10.6.2004. CBC News. Viitattu 8.7.2008.
  15. Naomi Klein: Tuhokapitalismin nousu, s. 35-41
  16. Ronson, Jon: The Men Who Stare at Goats. Picador, 2004. ISBN 0-330-37548-2. (englanniksi)
  17. 2007 “Buying a Piece of Anthropology, Part One: Human Ecology and Unwitting Anthropological Research for the CIA” Anthropology Today 23(3):8-13. http://homepages.stmartin.edu/fac_staff/dprice/Price-AT-HEF1.pdf

18. Ilta-Sanomat Maanantai 17.6.2013 [1] [2]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]