Lehmähaikara
Sivulta puuttuu | Lehmähaikara | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Bubulcus ibis Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Lehmähaikara Wikispeciesissä |
Lehmähaikara (Bubulcus ibis) on haikaroiden heimoon kuuluva lintu, jonka levinneisyysalue ulottuu kaikille mantereille Etelämannerta lukuun ottamatta. Suomessa on tavattu kolme luonnonvaraiseksi tulkittua yksilöä. Lajin nimi tulee siitä, että se kuljeskelee lehmien jalkojen lomassa ja kyyhöttää niiden selässä ratsastaen.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Lehmähaikara on väriltään suurimmaksi osaksi valkoinen, mutta sillä on keltainen töyhtö ja pitkät keltaiset koristehöyhenet selässä ja rinnassa. Se on selvästi pienempi kuin jalohaikara ja silkkihaikara. Jalat ovat pesimäaikana oranssit, muulloin harmaat. Nokka on keltainen ja lyhyempi kuin monilla muilla haikaroilla.
- Pituus 46–56 cm
- Siipiväli 88–96 cm
- Paino 340–390 g
Levinneisyys [muokkaa]
Lehmähaikara on kotoisin Afrikasta, mutta se on levinnyt Etelä-Eurooppaan, Kaakkois-Aasiaan, Australiaan sekä Keski- ja Etelä-Amerikkaan. Se on levittäytynyt voimakkaasti kaikkialla viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana ja kolonisoinut jo eteläisen Pohjois-Amerikankin.
Ensimmäisen kerran luonnonvarainen lehmähaikara tavattiin Suomessa Eckerössä 15. toukokuuta 2002[2] ja toisen kerran Ylivieskassa 6. lokakuuta 2006[3]. Uusin havainto on Uudestakaupungista 5. heinäkuuta 2011[4] . Lieksassa 31. heinäkuuta 1994 havaittu yksilö määritettiin coromandus-alalajin edustajaksi ja tulkittiin siten tarhakarkulaiseksi.[5]
Elinympäristö [muokkaa]
Lehmähaikaran elinympäristöä ovat niityt, arot, suot, kosteat laitumet ja asutut seudut. Se ei ole yhtä sidoksissa kosteikkoihin kuin muut haikarat.
Lisääntyminen [muokkaa]
Emo munii 2–5 munaa, joita haudotaan 22–26 vrk. Yleensä lehmähaikarat kasvattavat yhden pesueen vuodessa, mutta silloin tällöin jopa kolme pesuetta.
Ravinto [muokkaa]
Lehmähaikaroiden pääasiallista ravintoa ovat hyönteiset, mutta myös äyriäiset, nilviäiset, sammakkoeläimet, kalat, matelijat, linnut ja jyrsijät.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Bubulcus ibis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Birdlife: Harvinaisuushavainnot 2002
- ↑ Keskipohjanmaa 9.10.2006
- ↑ Uudenkaupungin Sanomat 7.7.2011
- ↑ Birdlife: Suomen lintujen ensihavainnot
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Lehmähaikara Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
