Charles Lucien Bonaparte

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Charles Lucien Bonaparte

Charles Lucien (Carlo) Jules Laurent Bonaparte (24. toukokuuta 180329. heinäkuuta 1859, Pariisi) oli ranskalainen luonnontieteilijä ja ornitologi. Hän oli Caninon ja Musignanon prinssi.

Charles Bonaparten isä oli Lucien Bonaparte (1775–1840), Napoleon Bonaparten nuorempi veli. Hänen äitinsä oli Alexandrine de Bleschamp, Hippolyte Jouberthonin leski, tunnettu nimellä "Madame Jouberthon". Charlesilla oli 8 sisarusta sekä 4 sisarusta isän aikaisemmasta avioliitosta Christine Boyerin kanssa.

Charles Bonaparte sai koulutuksensa Italiassa. Hän avioitui Brysselissä 29. kesäkuuta 1822 serkkunsa Zénaïde Laetitia Julie Bonaparten kanssa. Perheeseen syntyi 12 lasta. He muuttivat Yhdysvaltoihin (1822–1826), missä Bonaparte päivitti Alexander Wilsonin (1766–1813) uraauurtaneen teoksen American Ornithology, ja jonka uudistettu versio julkaistiin vuosien 1825–1833 välillä. Vuonna 1824 Bonaparte yritti saada silloin vielä melko tuntemattoman maanmiehensä John James Audubonin hyväksytyksi Philadelphian Academy of Natural Sciences yhdistykseen, mutta hanke kariutui Wilsonin ystävän George Ordin jyrkkään vastustukseen.

Vuoden 1826 lopulla Bonaparten perhe palasi Eurooppaan. Charles vieraili Saksassa ja Englannissa, tavaten muun muassa John Edward Grayn British Museumissa ja uudistaen tuttavuutensa Englantiin muuttaneen Audubonin kanssa. 1828 perhe asettui Roomaan, missä Bonaparte kirjoitti ja julkaisi teoksensa Italian eläimistöstä Iconografia della Fauna Italica vuosien 1832–1841 välillä. Hän osallistui myös politiikkaan liittyen lyhytaikaisen Rooman tasavallan (Republica Romana) perustamiseen 1849. Hän osallistui Rooman puolustamiseen, kun hänen serkkunsa Louis Napoleonin 40 000 miehen vahvuinen armeija valtasi kaupungin heinäkuussa 1849. Hän lähti Roomasta ja rantautui Marseillesiin, mutta Louis Napoleon karkotti hänet sieltä, minkä jälkeen hän matkusti Englantiin.

Englannissa Charles Bonaparte aloitti suuren työnsä kaikkien maailman lintujen luokittelemiseksi. Työtään varten hän matkusti useissa museoissa Euroopassa tutustuen lintujen nahkoihin. Lopulta hänet päästettiin myös Pariisiin, jonne hän asettui asumaan loppuelämänsä ajaksi. Ensimmäisen osan laajasta teoksestaan Conspectus Generum Avium hän ehti julkaista ennen kuolemaansa, toisen osan julkaisi Hermann Schlegel.

Kuusi lintulajia on nimetty hänen kunniakseen: vuoritinami (Nothocercus bonapartei), kuusilokki (Larus philadelphia), keltahuppuaratti (Pionopsitta pyrilia), borneonkehrääjä (Caprimulgus concretus), kultavatsakolibri (Coeligena bonapartei) ja töyhtösukasseppä (Gymnobucco bonapartei).

Bonaparte kuvaili ja nimesi lukuisia lintulajeja, muun muassa pitkäkoipisirrin.