Lars Levi Laestadius

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 30. huhtikuuta 2008 kello 12.16 käyttäjän Fodreyb (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lars Levi Laestadius
Osa artikkelisarjaa
Lestadiolaisuus
Lard Levi Laestadius

Lars Levi Laestadius (10. tammikuuta 1800, Arjeplog–21. helmikuuta 1861, Pajala) oli ruotsalainen pappi, jonka mukaan on nimetty evankelis-luterilaisen kirkon herätysliike lestadiolaisuus. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1819 ja papiksi 1825. Avioliiton hän solmi vuonna 1827. Papin töiden lisäksi Laestadius oli kasvitieteilijä ja saamelaistutkija.

Elämä

Lapsuus ja nuoruus

Lars Levi Laestadius syntyi Ruotsin Lapissa Jäckvikin kylässä. Hänen vanhempansa olivat Karl Laestadius ja Anna Magdalena Laestadius. Laestadiuksella oli myös saamelaista verta. Anna Magdalena näki unta, jossa kuuli nimen Lars. Näin hänen poikansa sai hätäkasteessa nimekseen Lars Levi Laestadius. Laestadius opiskeli lukion Härnösandissa veljensä Petruksen kanssa. He myös suorittivat yhdessä yliopiston Uppsalassa. Vuonna 1825 hän valmistui papiksi.

Papin virkaan

Laestadius nimitettiin Ruotsin pohjoisimman seurakunnan, Kaaresuvannon, papiksi vuonna 1826. Seurakuntalaisten määrä oli pieni ja seutu harvaanasuttua. Maisemat olivat karuja ja talvet kylmiä. Lisäksi Kaaresuvanto oli suomenkielistä aluetta, kun taas Laestadius puhui ruotsia ja äidinkieltänsä luulajansaamea. Oman haasteensa toi myös se, että seurakuntalaiset eivät olleet tulleet keskustelemaan papin kanssa hengellisistä asioista vuosikausiin. Työskennellen sinnikkäästi hän oppi kuitenkin muutamassa vuodessa suomen kielen. Laestadiuksen saarnatyyli oli alusta alkaen hyvin väkevää ja hänen käyttämät kielikuvansa rikkaita. Hän haki vertauksia Lapin luonnosta, kansasta ja uskomuksista. Jumalasta Laestadius käytti mm. nimityksiä "taivaallinen vanhin" ja "viinimäen isäntä", kun taas paholainen oli esim. "hirmuinen susi" ja "tämän maailman lasimestari". Vaikean isäsuhteensa vuoksi hän vierasti "Taivaan Isä" -nimityksen käyttöä.

Hengellinen herääminen

Vuonna 1842 Laestadius sairastui vakavasti. Hän pelkäsi kuolevansa, mutta oli varma, ettei elämällään olisi ansainnut muuta kuin helvetin tuskat. Hänen mieltään rupesi painamaan suunnaton syntitaakka, joka oli alkanut karttua jo aivan lapsuudesta ja nuoruudesta alkaen. Laestadius parantui taudistaan, mutta synnin taakka oli edelleen hänen edessään.

Työmatkallaan Åseleen 1844 Laestadiuksen elämässä tapahtui käänne. Maria-niminen lappalaisnainen tuli keskustelemaan hänen kanssaan ja kertoi omasta uskostaan. Vaikka Laestadius olikin eläessään tutkinut paljon Raamattua ja opiskellut teologiaa, vasta tämän yksinkertaisen ja vaatimattoman keskustelun jälkeen hän ymmärsi, minkälainen on elävä usko. Hän havaitsi, että pelkkään lukemiseen ja tietoon perustuva usko on kuollut usko.

Herätysliikkeen synty ja laajeneminen

Åselen tapahtumien jälkeen Laestadiuksen saarnat saivat uuden värin ja voiman. Hänen puheensa herättivät ihmisissä monenlaisia tunteita ja kirkkoon alkoi tulla uteliaita kuulijoita. Keväällä 1846 alkoivat hänen kuulijansa osoittaa hengellisen heräämisen merkkejä. Herätysliike rupesi leviämään yli valtakuntien rajojen. Nyt lestadiolaisuuden eri haarat muodostavat merkittävän herätysliikkeen kirkkomme sisällä. Lestadiolaisuus on levinnyt myös muun muassa Pohjois-Amerikkaan, Norjaan, Saksaan, Ruotsiin ja Venäjälle.

Vastustus voimistuu

Kapakanpitäjien taloudelliset tappiot laittoivat heidät kantelemaan Laestadiuksesta viranomaisille. Kun Laestadius puhui Pajalan kapakkavaltiosta, syntyi kanteluiden sarja. Kanteluista huolimatta Laestadius säilytti virkansa. Hänestä kirjoitettiin loukkaavia kirjoituksia Norbottens Posteniin, eikä hänen vastineitaan julkaistu lehdessä. Hän perusti oman lehden, jossa saattoi itse puolustautua vastustajia vastaan. Lehden nimeksi tuli Johannes Kastajaan viitaten: "Huutavan ääni korvessa". Lehti ilmestyi kerran kuussa, noin 16 sivuisena.

Vuonna 1852 tapahtui ns. Kautokeinon tragedia. Kautokeinoon syntyi tuolloin hurmoksellinen liikehdintä. Kylässä asuvat saamelaiset lukivat Laestadiuksen saarnakarttoja ja tulkitsivat niitä omin päin, sillä kylässä ei ollut pappia. Raamattu jäi syrjään ja väkivalta tuli sallituksi "perkeleen omia vastaan". Myös tiedetään kautokeinolaisten saaneen käsiin Lutherin kirkkopostillan, jossa eräässä saarnassa Luther sanoo "Minä olen Kristus", josta kautokeinolaiset keksivät olevansa Kristus ja siten oleva mahdollinen tuomitsemaan ihmisiä helvettiin. Myös samaan aikaan tapahtuneet ankarat takaiskut ainoaa elinkeinoa poronhoitoa vastaan lisäsivät turhautuneisuutta. Piispa Juell vieritti syyn tapahtuneesta Laestadiukselle, mutta kuningas antoi vapauttavan lausunnon.

Kasvitieteilijänä

Laestadius harrasti luonnon tutkimista jo lukioaikoina. Hän kiersi reppu selässä pitkin Lapin maita Norjaa myöten keräten harvinaisia kasveja. Hän myi niitä kasvitieteilijöille ja ansaitsi näin varoja opiskeluaan varten. Kouluaikoinaan hän solmi tuttavuuksia Uppsalan kasvitieteilijöihin. Hänen ensimmäinen luonnontieteellinen julkaisunsa oli "Lapin yleisistä viljelymahdollisuuksista ja eduista". Nuoruusvuosinaan hän jopa haaveili ryhtymistä luonnontieteilijäksi. Katkelma omaelämäkerrasta kertoo hänen haaveestaan: "- - sekä tulla kasvitieteen avulla tunnetuksi ja kasvitieteen harjoittajana korjatuksi iankaikkisiin majoihin". Vuonna 1841 hän sai Ranskan kunnialegioonan ritarimerkin, lähinnä ansioistaan ranskalaisten tukijoiden oppaana Lapissa, mutta oli arvostettu myös tutkimuksistaan ja pääsi jäseneksi sekä Uppsalan tiedeakatemiaan että Edinburghin kasvitieteelliseen seuraan. Hän kuvitti Tiedeakatemian julkaisemaa teosta "Svensk botanik", ja hänen taitavia piirustuksiaan näkee vieläkin useassa kasvitieteellisessä kirjassa. Laestadiuksen mukaan on nimetty seuraavat kasvit: Papaver radicatum ssp. laestadianum, Salix laestadiana, Arnica alpina laest ja Carex laestadii. Laestadiuksen omaan kasvikokoelmaan sisältyi noin 6500 kasvia. Nimenantajana eli auktorina hän on lukuisille kasvilajeille. Auktorilyhenteenä on tällöin Laest. tai (Laest.)

Saamelaistutkijana

Lars Levi Laestadius oli ennen hengellistä heräystään ranskalaisten tutkijoiden oppaana ja kasvitieteellisenä asiantuntijana Ruotsin ja Norjan Lapissa 1830-luvun lopulla. Tutkimusretkikunnan johtajat pyysivät Laestadiukselta tutkielman saamelaisten uskomuksista, ja Laestadius suostui siihen. Tutkielma valmistui vuonna 1845. Laestadius lähetti ruotsinkielisen tutkielman osina Ranskaan, mutta helmikuun vallankumouksen ja uuden hallitsijan takia teosta ei painettu, eikä ole varmaa, ehdittiinkö sitä edes kääntää ranskaksi. Laestadius sai kuitenkin mainetta saamelaisten uskomusten tuntijana.[1]

Laestadiuksen tutkielma oli ollut unohduksissa melkein sata vuotta, kun osa siitä löydettiin ranskalaisesta kirjastosta vuonna 1933 ja loppuosa vuonna 1946 Yalen yliopiston kokoelmista. Käsikirjoitus julkaistiin alkuperäiskielellä lyhennettynä nimellä Fragmentter i lappska mythologien vuonna 1959. Koko teos ilmestyi ruotsiksi 1997. Suomeksi käsikirjoituksen käänsi ja julkaisi Nilla Outakoski 1994.[1]

Tutkielma käsittelee saamelaisten jumalia, uhrimenoja ja ennustuksia, ja lisäksi siinä on joitakin saamelaissatuja ja -taruja. Teoksessaan Laestadius myös kommentoi muiden saamelaistutkijoiden kirjoituksia. Käsikirjoituksen suomentajan Nilla Outakosken mukaan Laestadius oli kansanuskomusten tutkijana vuosikymmeniä aikaansa edellä. Laestadiuksen tutkijatausta näkyy myös hänen saarnoissaan, sillä hän käytti paljon saamelaisten uskomuksiin liittyviä vertauksia. Laestadius puhuu esimerkiksi jatunin eli jättiläisen hurtista.[1]

Viimeiset hetket

Viimeisessä kirjeessä Laestadius kuvailee oloaan: "Tässä minä makaan tuskien vuoteella odotellen, että kuoleman enkeli pian kirvoittaisi minut. Ja rakkaan veljeni, joka jää vielä minun jälkeeni eloon, ei pitäisi jättää rukoilematta esirukouksia minun puolestani, sillä minun uskoni on usein heikko ja toivo usein kaukana. Kuitenkin minä uskon, että suuri Sovittaja ja orjantappuroilla kruunattu kuningas ei ole hylkäävä minua".[2]

Juhani Raattamaan käydessä viimeistä kertaa hän lausui omista opetuksistaan: "En ole opetuksistani löytänyt Raamatun vastaista, niitä en voi muuttaa. Vaan kyllä itseni tunnen suureksi syntiseksi, vaikka olenkin uskossa".[3] Laestadius kiitti Jumalaa onnellisesta avioliitosta ja he siunasivat toisiaan Jeesuksen nimessä ja veressä. Kolme päivää ennen kuolemaa Laestadius hyvästeli perheensä ja pyysi vaimoltaan kärsimättömyyttään anteeksi. Sen jälkeen hän ei enää pystynyt puhumaan.

Laestadiuksen tytär Sofia kirjoittaa viimeisistä hetkistä: "Tyytyväisenä hän siinä makasi kaiken sen ajan katsellen ympärillä seisovia hymyhuulin iloisena ja onnellisena. Hän olisi halunnut ääneen puhua läsnä oleville, mutta ei ollut siihen voimaa. Loppuhetkensä oli keveä. Ainoastaan muutamia kertoja puhalsi hän syvempään henkeänsä ja niin siirtyi kuolematon osa tästä kuolevaisuudesta kuoleman portin sisäpuolelle".[4]

Hautajaisiin tuli ihmisiä yhdeksästä pitäjästä, kolmesta valtakunnasta ja neljästä eri kielikunnasta jättämään viimeisiä jäähyväisiä. Hautaansiunauksen toimitti Laestadiuksen vävy Pehr Stenborg.

Laestadiuksen tuotantoa

  • Saarnoja, osat 1–3 (ISBN 951-97455-3-X). Kokoelma Laestadiuksen saarnoja.
  • Dårhusjonet (Hulluinhuonelainen). Laestadiuksen uskonnonfilosofinen pääteos.
  • Huutavan ääni erämaassa.
  • Katso, jumalan karitsa. Katkelmia Laestadiuksen saarnoista.
  • Olemme matkamiehiä. Katkelmia Laestadiuksen saarnoista.
  • Loca parallela plantarum.
  • Fragmenter i lappska mythologien.
  • Crapula Mundi Se on Maailman kohmelo eli tarttuvainen sielun tauti. Digitoituna Oulun Arkki -sivuilla

Lähteet

  1. ↑ a b c Teemu Tast: Pohjolan herättäjä oli kansanuskomusten tutkija. Kaleva, 30.7.2000. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.4.2008.
  2. ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, Sivu 414
  3. ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, Sivu 414
  4. ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, Sivu 418

Aiheesta muualla

suomeksi

englanniksi (in English)

hollanniksi

norjaksi

ruotsiksi (på svenska)

saksaksi (auf Deutsch)

unkariksi

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lars_Levi_Laestadius&oldid=4712422”