Kangasvuokko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kangasvuokko
Pulsatilla vernalis, Seiser Alm.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Kylmänkukat Pulsatilla
Laji: vernalis
Kaksiosainen nimi
Pulsatilla vernalis
(L.) P. Mill.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kangasvuokko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kangasvuokko Commonsissa

Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis, aikaisemmin Anemone vernalis)[1] on ainoastaan Euroopassa tavattava kylmänkukka. Suomessa laji on suuresti harvinaistunut ja se on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasvuokon kukkia.

Kangasvuokko on heikosti mätästävä, kukkimisaikana 6–20 senttimetriä korkea kasvi. Varsi on pitkäkarvainen. Paksut ja nahkeat aluslehdet talvehtivat vihreinä ja kasvavat matalana ruusukkeena. Ruoti on 2–10 cm pitkä. Lehtilapa on 5–7 cm leveä ja parilehdykkäinen. Lehdyköitä on 3–5 kappaletta ja ne ovat vinosti vastapuikeita ja halkoisia. 1–3 cm pitkät varsilehdet kasvavat varren tyvestä yhdyskasvuisena suojuskiehkurana. Lehtilavan liuskat ovat ehyitä, mutkaisia, väriltään ruskeita ja keltakarvaisia. Kangasvuokon suurikokoinen kukka sijaitsee yksittäin varren päässä. Kukkaperä on kukkimisaikana 3–10 cm pitkä, hedelmävaiheessa jopa yli 30 cm pitkä. Kukan kehä on teriömäinen. 2–3 cm pitkiä kehälehtiä on kuusi kappaletta. Ne kukkivat kahtena hieman erilaistuneena kiehkurana, sisimmät kehälehdet ovat ulompia selvästi leveämpiä. Kehälehdet ovat sisäpinnaltaan lähes valkoisia ja ulkopinnaltaan keltaisia tai keskiosasta punaruskeita sekä ruskeakarvaisia. Suomessa kangasvuokon kukinta-aika on huhti-kesäkuussa. Hedelmistö koostuu n. 3 mm pitkistä karvaisista pähkylöistä, joissa on 2–5 cm pitkät odat. Kangasvuokko on myrkyllinen kasvilaji.[3][4]

Kangasvuokko risteytyy helposti hämeenkylmänkukan (P. patens) ja ahokylmänkukan (P. pratensis) kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[5][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasvuokko on eurooppalainen kasvilaji. Laajempia esiintymiä tavataan Pyreneillä, Alpeilla, Itä-Saksassa, Puolassa, Etelä- ja Keski-Ruotsissa, Keski-Norjassa, Itä-Suomessa sekä Venäjällä Karjalan kannaksella. Lisäksi pienempiä esiintymiä tavataan Espanjasta, Ranskasta, Balkanin niemimaalta ja Tanskasta.[4] Suomessa kangasvuokon levinneisyysalua seuraa harjuvyöhykettä lähinnä Etelä-Hämeestä Etelä-Savoon ja Etelä-Karjalaan. Suomen esiintymät keskityvät erityisesti Salpausselkien harjuvyöhykkeelle.[6][7]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kangasvuokko kasvaa karuilla harjumäntykankailla. Sitä tavataan myös harjuteiden hiekkaisilla pientareilla ja polkujen reunoilla. Suomessa laji on vähentynyt soranoton, metsien umpeenkasvamisen, metsänhakkuiden ja keräilyn takia.[6] Keski- ja Etelä-Euroopassa kangasvuokon esiintymät keskittyvät vuoristoalueille.[4]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasvuokko on Etelä-Karjalan nimikkokasvi,[8] sekä ruotsalaisen Härjedalenin maakunnan maakuntakasvi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: hakusana pulsatilla. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 5.11.2011.
  2. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 5.11.2011.
  3. Retkeilykasvio 1998, s.71, 74.
  4. a b c d e Den virtuella floran: Mosippa (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 5.11.2011.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 75.
  6. a b Uusitalo 2007, s. 68.
  7. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Kangasvuokon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 5.11.2011.
  8. Retkeilykasvio 1998, s. 74.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]