Kylmänkukat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kylmänkukat
Pulsatilla regeliana
Pulsatilla regeliana
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Kylmänkukat Pulsatilla
P. Mill.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kylmänkukat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kylmänkukat Commonsissa

Kylmänkukat (Pulsatilla) ovat leinikkikasveihin kuuluva suku. Ne ovat läheistä sukua vuokoille (Anemone), joihin muun muassa Linné katsoi niiden kuuluvan. Kylmänkukkien noin 30 lajia ovat levinneet Pohjois-Amerikan preerioille ja Euraasian aroseuduille.[2]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmänkukat ovat melko matalia, lähes kauttaaltaan tuuheakarvaisia ruohoja. Niiden lehdet ovat hyvin kapealiuskaiset. Suuret, nuokkuvat ja kellomaiset kukat sijaitsevat yksittäin kukkavarsissa ja ne ovat väriltään usein punavioletista tummansiniseen. Niiden terä- ja verholehdet ovat yhdistyneet pelkiksi kehälehdiksi, ja niitä on yleensä kuusi. Emiö on suurikokoinen, heteet puolestaan lyhyitä. Kukinnan jälkeen kukkaperä ja emin vartalot alkavat kasvaa huomattavasti. Siitä kehittyy koristeellinen, pitkäkarvainen siemenkota.[3] Kylmänkukat ovat kevään ensimmäisten kukkijoiden joukossa.

Esiintyminen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kolme lajia. Uhanalainen kangasvuokko (P. vernalis) kasvaa Etelä-Suomen kuivilla harjukankailla. Sen suuret valkoiset kukat ovat ulkopinnaltaan punertavat. Violettikukkainen hämeenkylmänkukka (P. patens) esiintyy hyvin harvinaisena Hämeenlinnan ympäristössä ja Karjalankannaksella. Kolmas laji on ahokylmänkukka eli etelänkylmänkukka (P. pratensis), jota viime vuosiin asti tavattiin vain verraten lähellä rajojemme ulkopuolella Karjalan kannaksella ja Virossa. Laji on saattanut levitä meille osittain myös innokkaiden puutarhureiden siirtämänä [4].
Aiemmin maassa esiintyi luonnonvaraisena myös lännenkylmänkukkaa (P. vulgaris), joka kuitenkin hävisi 1930-luvulla. Nykyisin kasvatetaan puutarhoissa useita lajeja, kuten lännen- eli tarhakylmänkukkaa ja vuorikylmänkukkaa (P. montana).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. South Dakota
  3. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.7.2009. (ruotsiksi)
  4. LuontoPortti: Luontoportti 2012. Viitattu 9.6.2012. (suomeksi)