HMS Gallant (H59)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta G-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Gallant.
HMS Gallant
HMS Gallant
HMS Gallant
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Alexander Stephen and Sons, Glasgow, Skotlanti
Kölinlasku 15. syyskuuta 1934
Laskettu vesille 26. syyskuuta 1935
Palveluskäyttöön 25. helmikuuta 1936
Palveluskäytöstä upotettu sulkualukseksi syyskuussa 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 1 376 t (kuiva)
1 883 t (maksimi)
Pituus 98 m (kokonaispituus)
Leveys 10 m
Syväys 3,8 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 137 (rauhanaikana)
145 (sodanaikana)
Aseistus 4 4,7"/L45 (119 mm) QF Mk IX tykkiä yksiputkisina CP Mk XVII asennuksina
2 .5" (12,7 mm) konekivääriä
4 .303" konekivääriä
8 21" (533 mm) torpedoputkea
20 syvyyspommia

HMS Gallant (viirinumero H59) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston G-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 5. maaliskuuta 1934 Alexander Stephen and Sonsin telakalta Glasgowista Skotlannista osana vuoden 1933 laivasto-ohjelmaa. Sen valmistuskustannukset olivat 252 920 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1][2]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Gallant liitettiin palvelukseen otettaessa Välimeren laivaston 1. Hävittäjälaivueeseen. Alus palveli Espanjan rannikolla kauppasaarron valvonnassa, jonka aikana se muun muassa irroitti 20. joulukuuta 1936 hinaamalla Almerian ja Malagan välillä karille ajaneen espanjalaisen aluksen. Alus joutui 6. huhtikuuta 1937 kansallisten ilmavoimien hyökkäyksen kohteeksi Cape San Antonion edustalla, siihen ei kuitenkaan osunut. Se oli huollettavana Sheernessissä 31. toukokuuta – 21. heinäkuuta 1937.[3]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Gallant oli 22. lokakuuta 1939 laiturissa Plymouthissa, jonne laivue oli siirretty. Kattiloiden puhdistuksen jälkeen se osallistui Vigosta lähteneiden saksalaisten kauppalaivojen etsintään ilman menestystä. Viisi päivää myöhemmin alus siirtyi laivueen mukana Harwichiin, kunnes se siirtyi 1. helmikuuta 1940 sukellusveneentorjunta tehtäviin Rosythiin yhdessä sisaraluksensa HMS Griffinin kanssa.[4][2]

HMS Gallant ja HMS Griffin pelastivat 2. helmikuuta miinaan ajaneen tankkerin British Councellorin miehistön. Alukset palasivat seuraavana päivänä pelastettujen kanssa Rosythiin. HMS Gallant määrättiin 18. helmikuuta saattue HN12:n suojaksi sen menetettyä suojana toimineen HMS Daringin. Alus pelasti viikkoa myöhemmin 12 ruotsalaisalus Santoksen miehistönjäsentä merestä. Se suojasi 20. maaliskuuta toisiinsa törmänneitä AMC Ciciliaa ja AMC Carintihiaa näiden pyrkiessä satamaan.[4][2]

HMS Gallant oli 28. maaliskuuta – 30. huhtikuuta huollettavana Southamptonissa, minkä jälkeen se palasi 1. toukokuuta 1. Hävittäjälaivueeseen Harwichiin. HMS Gallant ja HMS Bulldog pelastivat 10. toukokuuta vastaisena yönä HMS Kellyn miehistön aluksen jouduttua S-veneiden torpedoimaksi Pohjanmerellä.[4][2]

HMS Gallant pelasti 18. toukokuuta yhdessä HMS Graftonin ja HMS Foresightin kanssa miinaan ajaneen apumiinalaiva HMS Princess Victorian eloonjääneet. Alus siirrettiin 25. toukokuuta evakuointi ja tukitehtäviin Kanaalin alueelle ja se määrättiin seuraavana päivänä osaksi Dunkerquen evakuointia (operaatio Dynamo).[2]

HMS Gallant matkasi 28. toukokuuta Dunkerqueen ja evakuoi joukkoja Doveriin ja se teki seuraavana päivänä toisen matkansa, jonka aikana se vaurioitui syöksypommituksessa. Alus kuitenkin kykeni palaamaan omin voimin Doveriin. Se evakuoi kahden matkansa aikana yhteensä 1466 henkeä.[2]

HMS Gallant siirrettiin 30. toukokuuta Hullin telakalle, josta se palasi palvelukseen 5. kesäkuuta. Alus määrättiin samalla suojaamaan yhdessä HMS Walpolen kanssa apumiinalaiva HMS Teviotbankia ja rannikkomiinalaiva HMS Ploveria, jotka rakensivat itärannikon miinasulkua operaatio BS11:ssä. Alus suojasi vielä kaksi vastaavaa miinoitusmatkaa BS12 10. kesäkuuta ja BS14 13. kesäkuuta.[2]

HMS Gallant palasi 15. kesäkuuta Pohjanmerelle partiotehtäviin, josta se siirrettiin 21. kesäkuuta Kotilaivastolle, jonka mukana se etsi Saksan laivaston taisteluristeilijöitä Gneisenauta ja Scharnhorstia ilman tulosta.[2]

HMS Gallant määrättiin heinäkuussa siirrettäväksi Välimerelle, minkä vuoksi se siirrettiin Chathamin telakalle. Telakalla alukselle asennettiin kolmen tuuman ilmatorjuntatykki. Alus palasi palvelukseen 24. heinäkuuta, minkä jälkeen se aloitti matkansa Gibraltarille osana lentotukialus HMS Arguksen ja AMC Malojan suojaamaa Lähi-Itään menevää saattuetta yhdessä HMS Greyhoundin, HMS Encounterin ja HSM Hotspurin kanssa.[2]

HMS Gallant liittyi 30. heinäkuuta 13. Hävittäjälaivueeseen. Alus osallistui jo seuraavana päivänä HMS Arguksen suojaamiseen sen toimittaessa lentokonetäydennystä Maltalle (operaatio Hurry). Osasto palasi 4. elokuuta Gibraltarille.[2]

HMS Gallant suojasi 30. elokuuta laivueen mukana osana Force A:ta HMS Illustriousia, taistelulaiva HMS Valiantia sekä risteilijöitä HMS Coventryä ja HMS Calcuttaa, kun ne siirrettiin täydennyksinä Välimeren laivastoon (operaatio Hats). Force A palasi 13. syyskuuta Gibraltarille.[2]

HMS Gallant, HMS Griffin ja HMS Hotspur upottivat 20. lokakuuta Italian laivaston sukellusvene Lafolen Gibraltarin itäpuolella (35°50′N, 002°53′W).[2]

HMS Gallant seurasi 31. lokakuuta yhdessä taisteluristeilijä HMS Renownin, taistelulaiva HMS Barhamin ja hävittäjien HMS Faulknorin, HMS Foresterin, HMS Firedraken, HMS Fortunen, HMS Greyhoundin ja HMS Griffinin kanssa Vichyn Ranskan laivaston liikkeitä Marokon rannikon edustalla.[2]

HMS Gallant määrättiin marraskuussa siirtymään täydennyksenä Välimeren laivastoon Aleksandriaan. Alus liittyi 5. marraskuuta saattueen HX84 suojaksi, kun saattue oli joutunut Saksan laivaston saarronmurtajien hyökkäyksen kohteeksi. Alus muodosti 7. marraskuuta yhdessä HMS Barhamin, HMS Berwickin kanssa Force F:n, joka purjehti Force H:n suojaamana Aleksandriaan (operaatio Coat). Osasto saapui 10. marraskuuta Maltalle, mistä se jatkoi edelleen Aleksandriaan.[2]

HMS Gallant liittyi 23. marraskuuta yhdessä HMS Greyhoundin, HMS Griffinin ja HMS Hotspurin ja HMS Imperialin kanssa Välimeren laivaston 14. Hävittäjälaivueeseen. Alus suojasi seuraavana päivänä laivueen mukana HMS Ramilliesin ja HMS Newcastlen kotimaahan siirtymistä (operaatio Collar).[2]

HMS Gallant otti 27. marraskuuta osaa Spartiventon taisteluun ja se suojasi seuraavana päivänä edelleen Collariin kuuluvaa huoltosaattuetta, jonka mukana se saapui 29. marraskuuta Aleksandriaan.[2]

HMS Gallant määrättiin joulukuussa osallistumaan operaatio MC2:n saattueiden MW5 ja ME5 suojaamiseen. Alus liittyi 16. joulukuuta saattueen suojueeseen lähtien sen mukana merelle. Alus palasi 24. joulukuuta osaston mukana Aleksandriaan.[2]

HMS Gallant liittyi 7. tammikuuta 1941 operaatio MC4:n Force A:han, jonka tehtävänä oli suojata saattueita MW51, ME51 ja ME6 Maltalle ja sieltä pois. Alus suojasi 9. tammikuuta Gibraltarilta saapuneita aluksia (operaatio Excess).[2]

HMS Gallant osui miinaan 10. tammikuuta 1941 25 merimailia Pantellerian saaresta lounaaseen (36°27′N, 012°11′E). Alus menetti keulansa, jolloin 65 miehistönjäsentä sai surmansa ja 15 haavoittui. HMS Griffin pelasti aluksen eloonjääneet, minkä jälkeen HMS Mohawk hinasi aluksen peräosan Maltalle. Maltalla alus poistettiin 11. tammikuuta palveluksesta ja se siirrettiin telakalle.[2]

Lähelle osunut pommi aiheutti aluksella pahaa tuhoa 5. huhtikuuta, minkä vuoksi se ajettiin matalikolle Pinto Wharfissa. Se todettiin korjauskelvottomaksi, minkä jälkeen siltä poistettiin käyttökelpoinen materiaali.[2]

Hylky upotettiin syyskuussa 1943 St. Paulin lahteen sulkualuksena. Alus nostettiin 1953, minkä jälkeen se romutettiin.[2][5]

Aluksen päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cecil Powis Frobisher Brown, DSC 22. heinäkuuta 1938 – vuoden 1941 alkuun

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe – British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy James P: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. English, John ss. 89–90
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Naval-history.net – HMS Gallant
  3. English, John s. 91
  4. a b c English, John s. 92
  5. Uboat.net – HMS Gallant