Glenda Farrell

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Glenda Farrell
Glenda Farrell argentiinalaisessa aikakauslehdessä Cine Mundial lokakuussa 1934.
Glenda Farrell argentiinalaisessa aikakauslehdessä Cine Mundial lokakuussa 1934.
Syntymäaika 30. kesäkuuta 1904
Syntymäpaikka Yhdysvaltain lippu Enid, Oklahoma
Aktiivisena 1911–1970
Kuolinaika 1. toukokuuta 1971 (66 vuotta)
Kuolinpaikka Yhdysvaltain lippu New York City, New York
Oikea nimi Glenda Farrell
Ammatti näyttelijä
Puoliso Thomas Richards
(1921–1929)
Henry Ross
(1941–1971)
Merkittävät roolit Torchy Blane –elokuvasarja
Pikku Caesar
Vahakabinetin arvoitus
Valkoinen rapsodia
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Palkinnot

Emmy-palkinto (1963)
Walk of Fame, Hollywood (1960)

Glenda Farrell (30. kesäkuuta 1904 Enid, Oklahoma1. toukokuuta 1971 New York City, New York) oli yhdysvaltalainen elokuva-, televisio- ja teatterinäyttelijä. Farrell muistetaan kovaksi keitetyn naisen, nopeasuisen ja eloisista "tyhmän blondin" elokuvarooleistaan 1930-luvulta.

Glenda Farrell aloitti jo 7-vuotiaana näyttelijäuransa teatterilavoilla, joista hän jatkoi 1920-luvun lopulla Broadwaylle. Farrell saapui Hollywoodin elokuvamaailmaan mykkäelokuvan aikakauden lopulla.

Farrellin tunnetuimpia elokuvia ovat Pikku Caesar (1931), Olen vainottu kahlekarkuri (1932), Vahakabinetin arvoitus (1933), Valkoinen rapsodia (1935), Väärin eletty vapaus (1941) ja Inkojen salaisuus (1954) sekä Farrellin oma elokuvasarja Torchy Blane (1937–1939), joita ilmestyi seitsemän elokuvaa. Vuonna 1963 Farrell voitti parhaasta naissivuosasta Emmy-palkinnon televisiosarjasta Tohtori Ben Casey.

Melkein kuusi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana Farrell näytteli sekä elokuvissa, televisiossa että teatterissa. Farrell päätti uransa ja vetäytyi julkisuudesta marraskuussa vuonna 1970 sairastuttuaan vakavasti syöpään, joka häneltä diagnosoitiin.[1][2] Farrell kuoli muutamia kuukausia myöhemmin kotonaan toukokuussa 1971.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glenda Farrell syntyi 30. kesäkuuta 1904 Oklahoman Enidissä Charles ja Wilhelmina ”Minnie” Farrellille.[3] Charles oli syntyjään irlantilainen ja Minnie saksalais-ranskalainen.[3] Glendalla oli kaksi veljeä, Richard Watson ”Dick” (1910–1980) ja Gene. Farrellit muuttivat Kansasin Wichitaan, jossa Glenda kävi katolista koulua Mount Carmel -akatemiassa.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alkutaival[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glenda Farrell aloitti näyttelijänuransa teatteriryhmässä 7-vuotiaana vuonna 1911.[4][5] Farrell näytteli 1911 Pikku-Evaa näytelmässä Setä Tuomon tupa.[4] Hän jatkoi näyttelemistä monissa ryhmissä opiskelujen lomassa.[4] Opintojensa jälkeen hän näytteli muutamissa Broadway-tuotannoissa New Yorkissa ja useissa teatterituotannoissa San Diegossa, kuten Megiä Pikku naisissa (1919) sekä San Franciscon teatterissa. Tähän aikaan hän toimi myös tanssijana. Farrell tuli raskaaksi alkuvuodesta 1921, mutta jatkoi tanssimista raskauden loppuvaiheisiin saakka. Raskauden aikana Farrell työskenteli päivisin myyjänä ja iltaisin tekokukkatehtaassa. Farrell palasi teatteriin ja näytteli näytelmissä Cobra ja The Best People Charlotte Treadwayn kanssa Morosco Theaterissa Los Angelesissa vuonna 1925.[4]

Glenda Farrell elokuvassa Mary Stevens, M.D. (1933).

Vuonna 1928 Farrell jätti 7-vuotiaan Tommy-poikansa Minnie-äidin luokse matkustaakseen itse New Yorkiin; Farrell oli lähtenyt Broadwaylle luomaan teatteriuraa. Hän pääsi askeleen lähemmäs tavoitettaan kaksi viikkoa myöhemmin, kun hän korvasi Erin O’Brien-Mooren hyvin arvosteluin draamassa Skidding. Tämän jälkeen hänellä oli pieniä rooleja murhamysteerissä Divided Honors (1929) ja Preston Sturgesin komediassa Recapture (1930). The New York Timesin kriitikko kutsui hänen suoritustaan ”hauskaksi, äkkinäiseksi, slangimaiseksi ja erittäin suloiseksi”. Seuraavaksi Glenda näytteli tuotannossa Love, Honor, and Betray (1930), jossa hänen vastanäyttelijöinään oli Alice Brady ja nuori Clark Gable. Edgar Wallacen gangsteri-melodraamassa On the Spot (1930–1931) Glendalla oli hänen paras teatteriroolinsa naispääosassa Marie Pouliskina. Farrell teki vuonna 1928 elokuvadebyyttinsä pienessä roolissa George Jesselin musikaalikomediassa Lucky Boy.

Hollywoodissa huippuvuodet elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farrell saapui Hollywoodiin mykkäelokuvan aikakauden lopulla. Farrell allekirjoitti pitkäaikaisen sopimuksen First National Picturesin kanssa heinäkuussa vuonna 1930.[4] Farrell sai naispääosan Olga Stassoffina film noir -rikoselokuvasta Pikku Caesar vuonna 1931, jonka ohjasi Mervyn LeRoy. Glendan vastanäyttelijöinä oli Edward G. Robinson ja Douglas Fairbanks nuorempi. Tämä elokuva oli Robinsonin läpimurtoelokuva ja Pikku Caesar on päässyt useisiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin listoille ja sai Oscar-palkintoehdokkuuden vuonna 1932. Vuonna 1931 Farrell allekirjoitti sopimuksen Warner Brothersin kanssa.

Farrell uusi Florette Darienin roolin Broadway-näytelmästä Life Begins (1932) valkokankaalle Elämä alkaa -nimisenä elokuvana, joka ilmestyi myöhemmin samana vuonna 1932.[4] Farrell näytteli ahkerasti erilaisia rooleja hänen ensimmäisinä vuosina Warner Brothersilla yli kahdessakymmenessä elokuvassa. Hän näytteli varhaisissa elokuvissaan usein viisaita ja kovaksi keitettyjä rooleja, mutta sekaan mahtui myös "tyhmiä blondeja" Joan Blondellin, toisen Warner Brothersin vaaleaverikön kanssa.[4] Farrell ja Blondell näyttelivät yhdessä yhteensä yhdeksässä elokuvassa ja heistä tuli elinikäiset ystävät aina Farrellin kuolemaan saakka.[6]

Farrellin rämeä persoona on tullut esille elokuvissa Pikku Caesar (1931), Olen vainottu kahlekarkuri (1932) Paul Muni kanssa, Havana Widows (1933) Joan Blondellin kanssa, Gambling Ship (1933) Cary Grantin kanssa, Rikoksen varjossa (1933) Pat O'Brienin kanssa, Vahakabinetin arvoitus (1933) Lionel Atwillin ja Fay Wrayn kanssa ja The Big Shakedown (1934) Charles Farrellin ja Bette Davisin kanssa.

Glenda Farrell elokuvan Havana Widows (1933) trailerissa.

Farrellin muita tunnettuja rooleja on elokuvissa neljä Oscar-ehdokkuutta saanut Frank Capran ohjaama Päivä ylhäisönaisena (1933), josta tuli vuoden suurimpia kassamagneetteja, Frank Borzagen ohjaama Ihmisen linna (1933), jossa hänen vastanäyttelijöinään on Spencer Tracy ja Loretta Young, Oscar-voittaja Valkoinen rapsodia (1935) ja Oscar-ehdokkuuden saaneessa Casino de Paris (1935). Vuonna 1936 Farrell näytteli Dick Powellin ja Joan Blondellin kanssa Oscar-ehdokkuuden saaneessa Lloyd Baconin ja Busby Berkeleyn ohjaamassa komediamusikaalissa Kultakalat 1937.

Farrellista tuli yksi Warner Brothersin tuotteliammista naisnäyttelijöistä 1930-luvulla. Menestyksen ansiosta Farrell sai oman elokuvasarjan Torchy Blane, jonka hahmo Torchy Blane oli kovaksi keitetty nopeasuinen naistoimittaja. Hänen vastanäyttelijänään oli Barton MacLane, joka näytteli Steve McBridea. Tässä roolissa Farrell pystyi puhumaan 390–400 sanaa yhdessä minuutissa. Farrell näytteli Torchy Blanea seitsemässä elokuvassa vuosien 1937–1939 välillä, kunnes roolin otti Jane Wyman. Torchy Blane -elokuvia ilmestyi yhteensä yhdeksän. Kahdessa muussa elokuvassa oli Farrellin roolissa Lola Lane elokuvassa Torchy Blane in Panama (1938) ja Jane Wyman elokuvassa Torchy Blane... Playing with Dynamite (1939), joka jäi elokuvasarjan viimeiseksi elokuvaksi.

Kun Farrellin sopimus Warner Brothersin kanssa alkoi olla päättymässä vuonna 1939, Warnerit olisivat halunneet uusia Farrellin sopimuksen, mutta Farrell halusi pitää taukoa.[7] Farrell päätti keskittyä teatteriuraansa jälleen ja suuntasi New Yorkin teatterilavoja. Hän sanoi, että työskenteleminen teatterinäytelmissä antoi hänelle enemmän yksilöllisyyden tunnetta kun taas elokuvia tehdessä turhautuu, koska tuntuu, että ei ole valtaa siihen mitä on tekemässä.

Freelancer, paluu Broadwaylle ja televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farrell siirtyi Broadwaylle loppuvuodesta 1939. Hänellä oli naispääosa Pamela Barryna komedianäytelmässä Separate Rooms, joka sai ensi-iltansa Maxine Elliottin teatterissa 23. maaliskuuta vuonna 1940.[8] Komedia oli menestys, jota esitettiin yhteensä 613 näytöstä.[8] Näytelmä suljettiin 6. syyskuuta vuonna 1941.[8] Farrellin seuraava Broadway-menestys tuli näytelmästä The Overtons, joka sai ensi-iltansa 6. helmikuuta vuonna 1945.[9] Farrellilla oli pääosa Judith Bancroftina yhteensä 175 näytöksessä, kunnes draama suljettiin 7. heinäkuuta 1945.[9]

1940-luvulla Farrell jatkoi freelancerina elokuvissa siirryttyään Broadwaylle, mutta harvemmin. Hän teki elokuvia monille eri studioille, kuten Columbia Picturesille ja Metro-Goldwyn-Mayerille. Farrell näytteli 40-luvulla muun muassa film noir -rikoksessa Väärin eletty vapaus (1941) Robert Taylorin ja Lana Turnerin kanssa ja seitsemän Oscar-ehdokkuutta saaneessa komediadraamassa Hän tuli yöllä (1942) Cary Grantin ja Jean Arthurin kanssa. Muita hänen tämän aikaisia elokuviaan olivat City Without Men (1943), Ever Since Venus (1944) ja Väärillä jäljillä (1948). Vuonna 1949 Farrell siirtyi televisioon, mutta jatkoi edelleen teatterissa ja elokuvissa; Glenda työskenteli Los Angelesissa elokuvissa ja televisiossa ja New Yorkissa teatterissa. Televisiodebyyttinsä Farrell teki sarjaan The Chevrolet Tele-Theatre.

Loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glenda Farrell elokuvan Smart Blonde (1937) trailerissa, joka on Torchy Blane-sarjan ensimmäinen osa.

1950-luvulle mentäessä Farrell teki paljon vierailurooleja eri televisiosarjoihin. Farrell, joka oli ollut muutamia vuosia pois parrasvaloista, teki "comebackin" elokuvassa Inkojen salaisuus, joka ilmestyi vuonna 1954. Seikkailuelokuvassa näyttelivät muun muassa Charlton Heston ja Robert Young. 50-luvulla Farrell teki naissivuroolit elokuviin Susanna nukkui täällä (1954) vastanäyttelijänään Dick Powell, Tyttö punaisessa keinussa (1955) Joan Collinsin kanssa ja Rakkauden jälkikesä (1959), jossa Farrell näytteli Kim Novakin ja Fredric Marchin kanssa. Television puolella Farrell teki vierailuja sarjoihin Studio One (1949–1958), Se parhaiten nauraa... (1959) ja Wagon Train (1959).

Farrell voitti vuonna 1963 parhaan naissivuosan Emmy-palkinnon Martha Morrisonin roolista televisiosarjassa Tohtori Ben Casey. 1960-luvulla Farrell teki myös vierailurooleja televisiosarjoihin Lännen tie (1963), Takaa-ajettu (1963), Bonanza (1964) ja Vaimoni on noita (1969), joka jäi myös Farrellin viimeiseksi televisiorooliksi. Farrell näytteli myös supertähti Elvis Presleyn kanssa Suukottelevat serkut -elokuvassa vuonna 1964. Farrellin viimeiseksi elokuvarooliksi jäi vuonna 1968 tehty trilleridraama Tiger by the Tail, jonka jälkeen Farrell jäi lyhyesti eläkkeelle, mutta tylsyys ajoi hänet takaisin työelämään teatterissa.

Farrell näytteli Broadwaylla menestyskomedianäytelmässä Forty Carats, joka sai ensi-iltansa Morosco Theatressa 26. joulukuuta vuonna 1968; Glendalla oli suuri naissivuosa Maud Hayesina.[10] Vuonna 1970 näytelmän aikana Farrellilta diagnosoitiin keuhkosyöpä. Komediaa esitettiin yhteensä 780 näytöksen ajan, jolloin se suljettiin 7. marraskuuta 1970.[10] Farrell jaksoi näytellä roolinsa loppuun asti. Kun näytelmä suljettiin marraskuussa 1970, 66-vuotias Farrell joutui päättämään yhteensä 59 vuotta kestäneen näyttelijänuransa terveysongelmien takia kun syöpä alkoi ottaa vallan hänessä.[1][2]

Farrell sai 8. helmikuuta vuonna 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle, Hollywoodiin osoitteeseen 6524 Hollywood Boulevard.

Yksityiselämä ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glenda oli elämänsä aikana kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäisen kerran 17-vuotias Glenda meni vihille elokuvaleikkaaja Thomas Albert Richardsin (1899–1946) kanssa vuonna 1921. Glenda tuli raskaaksi alkuvuodesta 1921, mutta jatkoi tästä huolimatta tanssimista kunnes hänen oli pakko pitää taukoa. Raskauden aikana Glenda työskenteli päivisin myyjänä ja iltaisin tekokukkatehtaassa. He saivat pojan, Tommy Richardsin 7. lokakuuta 1921, joka syntyi Glendan vanhempien kotona Hollywoodissa, Los Angelesissa. Nuorella parilla ei saanut tarpeeksi rahaa elämiseen, joten heidän joutui muuttamaan takaisin Glendan vanhempien luokse. Liitto päättyi eroon kahdeksan vuotta myöhemmin 1929. 11-vuotiaan Tommyn sukunimi vaihdettiin Richardsista Farrelliksi vuonna 1932. Tommysta tuli äitinsä tapaan näyttelijä; vuonna 1944 Tommy teki elokuvadebyyttinsä. Glenda-äiti tuki täysin poikaansa, joka alkoi luomaan näyttelijänuraa.[11] Tommy Farrell kuoli 82-vuotiaana luonnollisiin syihin 9. toukokuuta vuonna 2004.

1930-luvun alussa Glenda seurusteli näyttelijä Humphrey Bogartin kanssa vuonna 1930 ja Hollywood-käsikirjoittaja Robert Riskinin (1897–1955) kanssa vuodet 1930–1933. Glenda oli näyttelijöiden Mary Brianin ja Joan Blondellin kanssa elinikäiset ystävät.[12] Vapaa-aikaansa Glenda käytti paljon rakastamaansa harrastukseen – shoppailuun.[13]

Glenda solmi toisen avioliittonsa tohtori Henry Rossin (1902–1991) kanssa hiljaisessa seremoniassa 19. tammikuuta vuonna 1941 New Jerseyn Passaicin kaupungissa. Glenda oli tavannut tohtori Rossin edellisenä vuonna.[14] Vuonna 1942 Glenda myi Los Angeles-kotinsa ja muutti virallisesti Itärannikolle Los Angelesista.[15] Rossit asettuivat Park Avenuelle, jossa heillä oli oma asunto.[16] Rossit myös ostivat 50 eekkerin kokoisen kartanotilan Southeastin kaupungin Brewsterin kylästä, New Yorkista.[17] He olivat naimisissa aina 30 vuotta Farrellin kuolemaan asti.

Vuonna 1970 Farrellilta diagnosoitiin keuhkosyöpä. Kukaan ei tiennyt, kuinka Glenda oli saanut sen. Glenda ei koskaan tupakoinnut päivääkään elämänsä aikana.[18] Rouva Ross jaksoi matkustaa Floridasta takaisin New York Cityn asuntoonsa Park Avenuelle syövän terminaalivaiheessa.

Glenda Farrell kuoli 66-vuotiaana sairastamaansa keuhkosyöpään 1. toukokuuta vuonna 1971 kotonaan Park Avenuella New York Cityssä, New Yorkissa. Farrell haudattiin West Pointin hautausmaalle Highlandsin kaupungin West Pointiin, New Yorkiin.[5] Kun Ross kuoli 89-vuotiaana vuonna 1991, hänet haudattiin Glendan viereen.[19]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1928 Lucky Boy Pieni osa
1931 Pikku Caesar Little Caesar Olga Stassoff
1932 Scandal for Sale Stella
Elämä alkaa Life Begins Florette Darien
Hänen vaimonsa rikos Three on a Match Rouva Black
Olen vainottu kahlekarkuri I Am a Fugitive from a Chain Gang Marie
Tulitikkukuningas The Match King Babe
1933 Vahakabinetin arvoitus Mystery of the Wax Museum Florence Dempsey
Grand Slam Blondie
Girl Missing Kay Curtis
Rakkaudenyö Kuuballa The Keyhole Dot
Gambling Ship Gambling Ship Jeanne Sands
Mary Stevens, M.D. Glenda Carroll
Päivä ylhäisönaisena Lady for a Day Missouri Martin
Rikoksen varjossa Bureau of Missing Persons Belle Howard Saunders
Ihmisen linna Man’s Castle Fay La Rue
Havana Widows Sadie Appleby
1934 The Big Shakedown Lily "Lil" Duran
Hei, Nellie! Hi, Nellie! Gerry Krale
Dark Hazard Valerie "Val" Wilson
I’ve Got Your Number Bonnie / Madame Francis
Heat Lightning Rouva "Feathers" Tifton
Merry Wives of Reno Bunny Fitch
The Personality Kid Joan McCarty
Kansas City Princess Marie Callahan
Salainen morsian The Secret Bride Hazel Normandie
1935 Valkoinen rapsodia Gold Diggers of 1935 Betty Hawes
Matkustava myyjätär Traveling Saleslady Claudette Ruggles
Casino de Paris Go Into Your Dance Molly Howard / Lucille Thompson
Espanita In Caliente Neiti Clara Thorne
We’re in the Money Dixie Tilton
Little Big Shot Jean
Miss Pacific Fleet Mae O’Brien
1936 Snowed Under Daisy Lowell
The Law in Her Hands Dorothy "Dot" Davis
Nobody’s Fool Ruby Miller
High Tension Edith McNeil
Here Comes Carter Verna Kennedy
Kultakalat 1937 Gold Diggers of 1937 Genevieve "Gen" Larkin
1937 Smart Blonde Torchy Blane
Fly Away Baby Torchy Blane
Dance Charlie Dance Fanny Morgan
You Live and Learn Mamie Wallis
Aamiainen kahdelle Breakfast for Two Carol Wallace
The Adventurous Blonde Torchy Blane
Hollywood hotelli Hollywood Hotel Neiti Jones / Jonesy
1938 Blondes at Work Torchy Blane
Seikkailijoita paratiisissa Stolen Heaven Rita
Prison Break Jean Fenderson
The Road to Reno Sylvia Shane
Exposed "Click" Stewart
Torchy Gets Her Man Torchy Blane
1939 Torchy Blane in Chinatown Torchy Blane
Torchy Runs for Mayor Torchy Blane
1941 Väärin eletty vapaus Johnny Eager Mae Blythe Agridowski
1942 Parivuoteet Twin Beds Sonya Cherupin
Hän tuli yöllä The Talk of the Town Regina Bush
1943 City Without Men Billie LaRue
A Night for Crime Susan
Klondike Kate Molly
1944 Ever Since Venus Babs Cartwright
1947 Heading for Heaven Nora Elkins
1948 Väärillä jäljillä I Love Trouble Hazel Bixby
Mary Lou Mary Lou Winnie Winford
Viettelijätär Lulu Belle Molly Benson
1952 Apaashit sotapolulla Apache War Smoke Fanny Webson
1953 Girls in the Night Alice Haynes
1954 Inkojen salaisuus Secret of the Incas Rouva Winston
Susanna nukkui täällä Susan Slept Here Maude Snodgrass
1955 Tyttö punaisessa keinussa The Girl in the Red Velvet Swing Rouva Nesbit
1959 Rakkauden jälkikesä Middle of the Night Rouva Mueller
1964 Suukottelevat serkut Kissin’ Cousins Ma Tatum
Jerry kipusiskona The Disorderly Orderly Tohtori Jean Howard
1968 Tiger by the Tail Sarah Harvey
Lyhytelokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1930 The Lucky Break
1933 How to Break 90 #2: Position and Back Swing Golfaajan vaimo
1937 Sunday Night at the Trocadero Omana itsenään
1938 Breakdowns of 1938 Omana itsenään
For Auld Lang Syne Omana itsenään
Televisioelokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1959 Pyhän Maarian kellot The Bells of St. Mary’s
1961 Special for Women: The Glamour Trap Kauneusoperaattori
Televisio
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Jakson nimi Rooli
1949 The Chevrolet Tele-Theatre The Chevrolet Tele-Theatre "The Mirror and the Manicure"
Studio One Studio One "June Moon"
1950 The Silver Theatre The Silver Theatre "Gaudy Lady"
Your Show of Shows Your Show of Shows "Episode #2.13" Omana itsenään
1951 The Prudential Family Playhouse The Prudential Family Playhouse "Ruggles of Red Gap" Effie Flound
Faith Baldwin Romance Theatre Faith Baldwin Romance Theatre "Fountain of Youth"
Starlight Theatre Starlight Theatre "The Come-Back"
1952 Armstrong Circle Theatre Armstrong Circle Theatre "The Darkroom"
1953 "The Straight and Narrow" Serena Price
Tales of Tomorrow Tales of Tomorrow "The Build-Box"
1955 Justice Justice "House of Hatred"
The Elgin Hour The Elgin Hour "Crime in the Streets" Rouva Dane
Goodyear Television Playhouse Goodyear Television Playhouse "The Expendable House"
Studio One Studio One "Miss Turner's Decision" Irene
1956 Front Row Center Front Row Center "Uncle Barney" May Cooper
The Alcoa Hour The Alcoa Hour "Doll Face" Eloise Schroeder
The Kaiser Aluminum Hour The Kaiser Aluminum Hour "Cracker Money"
Kraft Television Theatre Kraft Television Theatre "Home Is the Hero"
"The Man on Roller Skates" Alma Wilkes
"The Last Showdown" Stella Harvey
1957 "The Old Ticket"
"Polka"
The 20th Century-Fox Hour The 20th Century-Fox Hour "The Marriage Broker" Mae Swasey
Sheriff of Cochise Sheriff of Cochise "Federal Witness" Sarah Avery
1958 Studio One Studio One "The Other Place" Rouva Endsley
"The Edge of Truth" Claire
Cimarron City Cimarron City "A Respectable Girl" Maggie Arkins
1959 The Further Adventures of Ellery Queen The Further Adventures of Ellery Queen "Confession of Murder"
Se parhaiten nauraa... General Electric Theater "Night Club" Rouva Brady
Buick-Electra Playhouse Buick-Electra Playhouse "The Killers"
Wagon Train Wagon Train "The Jess MacAbee Story" Belle
1960 Play of the Week Play of the Week "A Palm Tree in a Rose Garden" Rose Frobisher
The Islanders The Islanders "The Widow from Richmond" Rouva Dan King
The United States Steel Hour The United States Steel Hour "Queen of the Orange Bowl" Rouva Rausch
1961 "Summer Rhapsody"
"The Woman Across the Hall" Edna Huntington
Westinghouse Playhouse Westinghouse Playhouse "A Tale of Two Mothers" Laura
1962 Frontier Circus Frontier Circus "Mighty Like Rogues" Ma Jukes
Puolustuksella on puheenvuoro The Defenders "The Naked Heiress" Edna Holley
Valtatie 66 Route 66 "Man Out of Time" Laverne
The United States Steel Hour The United States Steel Hour "The Inner Panic"
1963 "Moment of Rage" Grace Smith
Tohtori Ben Casey Ben Casey "A Cardinal Act of Mercy: Part 1" Martha Morrison
"A Cardinal Act of Mercy: Part 2"
Lännen tie Rawhide "Incident at Farragut Pass" Rouva Elizabeth Farragut
Tohtori Kildare Dr. Kildare "The Exploiters" Vera Dennis
Takaa-ajettu The Fugitive "Fatso" Rouva Maggie Lambert
1964 Bonanza Bonanza "The Pure Truth" Lulabelle "Looney" Watkins
1968 Tapahtui Los Angelesissa Felony Squad "The Deadly Innocents" Jeanette Anderson
1969 Vaimoni on noita Bewitched "The Battle of Burning Oak" Hortense Rockeford

Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut
Vuosi Näytelmän nimi Rooli
1911 Setä Tuomon tupa (Uncle Tom's Cabin) Pikku-Eva
1919 Pikku naisia (Little Women) Meg
1925 Cobra
The Best People
Broadway, New York
Vuosi Näytelmän nimi Rooli
1928 Skidding
1929 Divided Honors Vina Chase
1930 Recapture Gwendoliere Williams
1930 Love, Honor and Betray Nuori tyttö
19301931 On the Spot Marie Pouliski
1932 Life Begins Florette Darian
19401941 Separate Rooms Pamela Barry
1942 The Life of Reilly Jackie Moultrie
1945 The Overtons Judith Bancroft
1949 Mrs. Gibbons’ Boys Myra Ward
1954 Home Is the Hero Daylia
1959 Masquerade Isabel Chamberlain
19681970 Forty Carats Maud Hayes

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bubbeo, Daniel: The Women of Warner Brothers. Mcfarland & Co Inc Pub, 2001.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Glenda Farrell 1904–1971 Screen Goddess. Viitattu 25. maaliskuuta 2012. (englanniksi)
  2. a b Glenda Farrell Film Bug. Viitattu 25. maaliskuuta 2012. (englanniksi)
  3. a b c Glenda Farrell TCM Movie Database. Viitattu 22. maaliskuuta 2012. (englanniksi)
  4. a b c d e f g Glenda Farrell Hollywood Walk of Fame. Viitattu 22. maaliskuuta 2012. (englanniksi)
  5. a b Glenda Farrell Memorial Find a Grave. Viitattu 22. maaliskuuta 2012. (englanniksi)
  6. The Women of Warner Brothers, s. 78
  7. The Women of Warner Brothers, s. 80
  8. a b c Separate Rooms Internet Broadway Database. Viitattu 22. maaliskuuta 2012. (englanniksi)
  9. a b The Overtons Internet Broadway Database. Viitattu 22. maaliskuuta 2012. (englanniksi)
  10. a b Forty Carats Internet Broadway Database. Viitattu 22. maaliskuuta 2012. (englanniksi)
  11. The Women of Warner Brothers, s. 81
  12. The Women of Warner Brothers, s. 78-80
  13. The Women of Warner Brothers, s. 83
  14. The Women of Warner Brothers, s. 80
  15. The Women of Warner Brothers, s. 81
  16. The Women of Warner Brothers, s. 81
  17. The Women of Warner Brothers, s. 81
  18. The Women of Warner Brothers, s. 82
  19. Dr. Henry Ross, 89, Eisenhower's Chief of Health in War The New York Times. Viitattu 22. maaliskuuta 2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Glenda Farrell.