Charles Joseph de Ligne
| Charles Joseph de Ligne | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. toukokuuta 1735 Bryssel, Itävallan Alankomaat |
| Kuollut | 13. joulukuuta 1814 (79 vuotta) Wien, Itävallan keisarikunta |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Charles Joseph de Ligne (Kaarle Joosef, Lignen ruhtinas) (23. toukokuuta 1735 Bryssel – 13. joulukuuta 1814 Wien) oli Itävallan Alankomaista kotoisin ollut sotamarsalkka, seurapiirimies ja kirjailija. Hän on nykyään tunnettu erityisesti kirjeenvaihdostaan aikansa tärkeimpien hallitsijoiden ja kirjailijoiden, kuten Joosef II:n, Fredrik Suuren, Katariina II:n, Montesquieun, Rousseaun, Voltairen, Jean-François de La Harpen, Goethen ja Wielandin kanssa.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ligne kuului Hainaut'n ruhtinassukuun. Itävallan alamaisena hän liittyi varhain keisarilliseen armeijaan isänsä Vallonian jalkaväkirykmenttiin. Hän kunnostautui urhoollisuudellaan seitsenvuotisessa sodassa everstin arvossa, erityisesti Breslaun, Leuthenin, Hochkirchin ja Maxenin taisteluissa, ja sodan jälkeen hän nousi nopeasti kenttämarsalkkaluutnantiksi (Felmarschall-Lieutenant). Hänestä tuli keisari Joosef II:n läheinen ystävä ja neuvonantaja, ja perittyään isänsä valtavat kartanot hän eli ylellisesti, kunnes taisteli jälleen Itävallan armeijassa Baijerin perimyssodassa. Lyhyen sodan jälkeen Ligne matkusti Englannissa, Saksassa, Italiassa, Sveitsissä ja Ranskassa omistautuen hovi- ja seurapiirielämään. Rauhan aikana Ligne asui Brysselissä ja Pariisissa tai isänsä rakennuttamassa Château de Beloeil -linnassa Flanderissa.[2][1]
Vuonna 1784 hänet ylennettiin tykistönkenraaliksi (Feldzeugmeister). Vuonna 1787 hän oli Katariina II:n kanssa Venäjällä, seurasi häntä tämän matkalla Krimille, ja keisarinna nimitti hänet Venäjän armeijan kenttämarsalkaksi. Itävallan-Turkin sodassa (1788-1790) hän komensi piiritysarmeijan osastoa Belgradin linnoituksen ratkaisevassa rynnäkössä vuonna 1789, josta hänelle myönnettiin Maria Teresian ritarikunnan komentajaristi. Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen, joka vei häneltä omaisuuden ja varallisuuden Belgiassa, hän pakeni Wieniin, jossa hän vietti elämänsä viimeiset 20 vuotta omistautuen kokonaan kirjoittamiselle. Lignea houkuteltiin turhaan vallankumouksellisen Belgian yhdysvaltojen johtoon, ja hänen vanhin poikansa kaatui taistelussa ranskalaisia vastaan La Croix-duBois'ssa Argonnessa ensimmäisen liittokunnan sodassa. Hän eli Wienissä tilojensa menetyksestä huolimatta ylellisesti ja sai Itävallan kenttämarsalkan arvon (Feldmarschall) vuonna 1809. Hänen pojanpoikansa Eugene Lamoral de Ligne (1804-1880) oli merkittävä belgialainen valtiomies.[2][1]
Lignen muistelmat ja kirjeet kertovat hänen kokemuksistaan Euroopan kuuluisimpien hovien ja salonkien suosikkina aina Brabantin vallankumouksen jälkeiseen maanpakoonsa asti. Hänen kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu myös lukuisia historiallisia teoksia ja tutkielmia harrastajateatterista, puutarhanhoidosta, katolisesta filosofiasta ja sodankäynnistä sekä komedioita, laulunäytelmiä ja muotokuvia, aikalais- ja yhteiskuntakriittisisiä maksiimeja ja aforismeja sekä runoja. Hänen teoksistaan tunnetuimpia ovat Mélanges militaires, littéraires et sentimentaires (1795–1811), Fragments de l'histoire de ma vie ja Lettres et pensees du Marechal Prince de Ligne (1809). Hänen lukuisista sotilaallisia aiheita käsittelevistä teoksistaan tärkein on alun perin vuonna 1780 ilmestynyt Fantaisies et prejuges militaires.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ligne, Karl Joseph Fürst de Neue Deutsche Biographie. 1985. Viitattu 17.02.2023.
- ↑ a b c d Charles Joseph de Ligne Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 17.02.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charles Joseph de Ligne Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
