Carl-Heinrich von Stülpnagel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carl-Heinrich von Stülpnagel
Carl-Heinrich von Stülpnagel
Carl-Heinrich von Stülpnagel
Henkilötiedot
Syntynyt 2. tammikuuta 1886
Saksan keisarikunnan lippu Berliini, Saksa
Kuollut 30. elokuuta 1944 (58 vuotta)
Natsi-Saksan lippu Plötzenseen vankila, Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Saksan keisarikunnan lippu Saksan keisarikunta
Saksan lippu Weimarin tasavalta
Natsi-Saksan lippu Natsi-Saksa
Palveluvuodet 1904–1944
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Jalkaväenkenraali
Kunniamerkit Rautaristin ritariristi

Carl-Heinrich Rudolf Wilhelm von Stülpnagel (2. tammikuuta 1886 Berliini30. lokakuuta 1944 Plötzenseen vankila, Berliini) oli saksalainen jalkaväenkenraali toisen maailmansodan aikana. Stülpnagel osallistui heinäkuun 20. päivän salaliittoon, jonka tarkoituksena oli tappaa Adolf Hitler ja kaapata valta natsihallinnolta vuonna 1944.

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Stülpnagel liittyi armeijaan vuonna 1904. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi esikuntaupseerina. Sodan jälkeen hän jäi upseeriksi Weimarin tasavallan armeijaan Reichswehriin.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stülpnagel oli ottanut etäisyyttä natsismiin jo vuoden 1938 tapahtumista alkaen. Toisen maailmansodan syttyessä Stülpnagel toimi maavoimien päämajoitusmestarina. Hän vastusti voimakkaasti Hitlerin suunnitelmaa hyökätä länten vuonna 1940. Kun Ranska antautui Saksalle hävittyään kuusi viikkoa kestäneen taistelun Ranskasta, Stülpnagel oli mukana komissiossa, joka otti vastaan antautumisen ja allekirjoitti aselevon.[1]

Stülpnagel osallistui operaatio Barbarossaan Saksan 17. armeijan komentajana. Hänen johdollaan armeija oli mukana piirittämässä puna-armeijaa Umanilla ja voittamassa Kiovan taistelua.[1] Venäjällä Stülpnagel oli vastuussa myös sotarikoksista, sillä hän allekirjoitti summittaisia siviilien teloitusmääräyksiä kostona partisaanien toimista sekä teki yhteistyötä juutalaisia metsästävien Einsatzgruppen-osastojen kanssa.

Salaliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stülpnagel nimitettiin Ranskan sotilashallinnon johtajaksi helmikuussa 1942. Toimiessaan tässä tehtävässä hän osallistui Hitlerin ja kansallissosialistisen puolueen vastaiseen salaliittoon yhdessä sotilasneuvonantajansa Caesar von Hofackerin kanssa. Hän keskusteli Hitlerin syrjäyttämisestä sotamarsalkka Gerd von Runstedtin kanssa, muta tämä kieltäytyi osallistumasta siihen. Toukokuussa 1944 Stülpnagel keskusteli sotamarsalkka Erwin Rommelin mahdollisuuksista solmia rauha länsivaltojen kanssa. Salaliiton aloittaessa toimintansa Hofacker toimi yhteysupseerina Stülpnagelin ja salaliiton keskushahmon Claus von Stauffenbergin välillä.[1]

Stülpnagelin rooli heinäkuun 20. päivän salaliitossa oli vangita SS:n upseerit ja Gestapon virkailijat Pariisissa. Kun kävi ilmi, että Hitler olikin jäänyt henkiin, osa salaliittolaiskenraaleista alkoi epäröidä. Stülpnagel yritti houkutella sotamarsalkka Günther von Klugea jatkamaan suunnitelman mukaisesti, mutta tämän kieltäydyttyä Stülpnagel joutui vapauttamaan vankinsa.[1]

Stülpnagel kutsuttiin Pariisista Berliiniin. Matkalla hän pysähtyi Verdunissa ja ampui itseään päähän Maas-joen rannalla. Laukaus ei ollut kuolettava, mutta hän haavoittui pahasti menettäen näkönsä.[1] Hänet vangittiin. Stülpnagel huusi sotamarsalkka Erwin Rommelin nimeä kipujen ja lääkityksen aiheuttamien harhojen aikana. Tämä seikka saattoi myös Rommelin epäilyksen alaiseksi.

Kansantuomioistuin tuomitsi Stülpnagelin kuolemaan lyhyen istunnon jälkeen 30. elokuuta 1944. Useiden salaliittolaisten lailla hänet hirtettiin metallivaijeriin Plötzenseen vankilassa Berliinissä. Teloitus kuvattiin Hitlerin katseltavaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 156. Suom. Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]