Talviolympialaiset 1988

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Calgaryn olympialaiset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
XV talviolympiakisat
Isäntäkaupunki Kanada Calgary, Kanada
Osallistujamaita 57
Osallistujat 1 423 (1 122 miestä, 301 naista)
Kisatapahtumat 46 kilpailua 10 lajissa
Avajaiset 13. helmikuuta 1988
Päättäjäiset 28. helmikuuta 1988
Avaaja kenraalikuvernööri Jeanne Sauvé
Urheilijoiden vala Pierre Harvey
Tuomareiden vala Suzanna Morrow-Francis
Olympiatulen sytyttäjä Robyn Perry
Olympiastadion McMahon Stadium[1]
← 1984 1992 →
Olympialaisia varten rakennettu pikaluisteluhalli (Olympic Oval) Calgaryssa.

Vuoden 1988 talviolympialaiset pidettiin Calgaryssä, Kanadassa 13.- 28. helmikuuta 1988. Calgary sai järjestää kisat voitettuaan äänestyksessä Ruotsin Falunin ja Italian Cortina d'Ampezzon. Suurin osa tapahtumista järjestettiin Calgaryssä, mutta muutamia hiihtokilpailuja järjestettiin vuoriston lomakohteissa Nakishassa ja Canmoressa, kaupungista länteen.

Kilpailuihin osallistui 57 maata ja 1 423 urheilijaa.[1] Kisojen menestynein valtio oli Neuvostoliitto 29 mitalilla, toiseksi menestyneimmän maan ollessa Itä-Saksa 25 mitalilla. Samoin kuin Montrealissa 1976, isäntämaa Kanada ei onnistunut voittamaan yhtään kultamitalia virallisissa lajeissa.[2] Suomalainen mäkihyppääjä Matti Nykänen ja alankomaalainen pikaluistelija Yvonne van Gennip saavuttivat molemmat kolme kultamitalia jakaen näin menestyneimmän urheilijan tittelin kisoissa.[1]

Kisat muistetaan myös brittiläisen mäkihyppääjä Eddie Edwardsin "sankarillisista epäonnistumisista"[3] ja Jamaikan kelkkailumaajoukkueen ensiesiintymisestä talviolympialaisissa.[4]

Calgaryn olympialaiset olivat aikoinaan yhdet kalleimmista olympialaisista koskaan, mutta olympiakisat onnistuivat taloudellisesti hyvin[5] ja tuottivat miljoonia dollareita voittoa (kun menoiksi lasketaan vain järjestelykomitean suorat kulut, ja valtion tuki lasketaan tuloksi)[6], ja kisajärjestäjät käyttivät muun muassa televisiointioikeuksista saamansa ylimääräiset tuotot alueelle olympialaisia varten järjestettyjen palveluiden ylläpitämiseen, mikä kehitti Calgarystä Kanadan talviurheilun keskuksen. Viisi kisoja varten rakennettua kisapaikkaa toimivat jatkossakin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, mikä on auttanut maata saavuttamaan huippumenestystä tulevissa talviolympialaisissa. Kilpailut julisti virallisesti avatuksi Jeanne Sauvé. Olympiavalan vannoi järjestäjien puolesta entinen taitoluistelija Suzanna Morrow-Francis ja urheilijoiden puolesta maastohiihtäjä Pierre Harvey. Olympiatulen sytytti koulutyttö Robyn Perry. [7][1]

Valintaprosessi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äänestystulokset[8]
Kaupunki Maa Kierros 1 Kierros 2
Calgary  Kanada 35 48
Falun  Ruotsi 25 31
Cortina d'Ampezzo  Italia 18

Calgary voitti Kanadan sisäisessä äänestyksessä Vancouverin, jossa kisat järjestettiin vuonna 2010, eli 22 vuotta myöhemmin. Calgary oli valmis käyttämään kisoihin 217 miljoonaa dollaria, kun taas Vancouver oli laskenut pystyvänsä käyttämään kisoihin 80 miljoonaa.[9]

Pitopaikka päätettiin 30. syyskuuta 1981, Baden-Badenissa, Länsi-Saksassa,[10] jolloin Calgary valittiin neljän epäonnistuneen haun jälkeen järjestämään kisat. Ensimmäisellä kierroksella Italian Cortina d'Ampezzo putosi jääden 18 ääneen Ruotsin Falunin saadessa 25 ja Calgaryn saavuttaessa 35 ääntä. Toisella kierroksella Calgary voitti Falunin äänin 48-31. [8] Calgary voitti äänestyksen, vaikka se oli hakijoista ainoa, jolla ei ollut kunnollisia rakenteita olympialaisia varten. [11] Näin Kanadassa järjestettiin ensimmäistä kertaa talviolympialaiset, ja toista kertaa olympialaiset ylipäätään.[12] Kisajärjestäjät kuitenkin päättivät, että kisarakenteista ei tehdä väliaikaisia, vain kisojen ajan pystyssä olevia, vaan kaikki rakenteet jäävät ammattiurheilijoiden ja tavallisten ihmisten käyttöön kisojen jälkeen. Kanadan 2010-luvulla talviolympialaisissa pärjäämisen yhtenä suurimmista taustasyistä on se, että juuri vuonna 1988 kilpailupaikat jätettiin käyttöön. [13]

Lajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympiaohjelmassa oli 46 tapahtumaa 11 eri urheilulajissa. Lisäksi mukana oli neljä näytöslajia.[14][15][16]

Näytöslajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailupaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa tapahtumista järjestettiin itse Calgaryssä, mutta osa kilpailutapahtumista järjestettiin kaupungin länsipuolella.

Maasto- ja ampumahiihtotapahtumat ja yhdistetyn hiihto-osuudet sekä näytöslajina ollut näkövammaisten hiihto järjestettiin parin kilometrin päässä Canmoresta Nordic Centressä, 100 kilometriä länteen Calgarystä. Sen rakentaminen maksoi 17,3 miljoonaa dollaria, joista Albertan provinssi maksoi 15,4 miljoonaa, ja se oli yksi neljästä suurimmasta kisoja varten rakennetusta kilpailualueesta. Kilpailupaikan suunnittelu oli alkanut vuonna 1983 heti, kun oli varmistunut Calgaryn järjestävän kisat. Hiihtoreitit suunniteltiin niin, että kolmasosa oli ylämäkeä, toinen kolmesosa alamäkeä ja loput tasaista. [17] Vuosina 2004-2008 sitä kunnostettiin 25,6 miljoonalla Kanadan dollarilla. Nykyään alue toimii Kanadan maasto- ja ampumahiihtomaajoukkueiden harjoituskeskuksena ja siellä järjestetään maailmancupin kilpailuja.[18]

Nakiskassa, Mount Allanin huipulla, 90 minuutin ajomatkan päässä Calgarystä, pidettiin kaikki alppihiihtokilpailut. Albertan hallitus maksoi yli 27 miljoonaa maksaneen kilpailualueen rakentamisen, mutta nykyään sitä pyörittää yksityinen yhtiö. Alun perin alppihiihtotapahtumat oli tarkoitus järjestää kauempana olevilla Mount Sparrowhawkilla ja Mount Sharkilla, mutta myöhemmin päätettiin pitää kilpailut paremmin saavutettavissa olevalla Mount Allanilla. Kisojen jälkeisenä aikana Kanadan alppihiihtomaajoukkue on käyttänyt paikkaa harjoituksissaan marraskuussa ennen maailmancupin alkua.[18]

Olympic Saddledome (nykyään nimeltään Scotiabank Saddledome) on lähes 100 miljoonalla rakennettu, vuonna 1983 valmistunut jäähalli, jossa järjestettiin taitoluistelut ja osa jääkiekko-otteluista. Se oli ainoa olympialaisten päätapahtumapaikka, jonka rakentaminen oli alkanut jo ennen kisojen myöntämistä Calgarylle. [18][17] Taitoluistelun ja jääkiekko-otteluiden toissijaisena järjestyspaikkana toimi vuonna 1950 valmistunut Stampede Corral. Se täytti vaatimukset olympialaisia varten, joten sitä kunnostettiin vähäisesti. Areenalle mahtuu lähes 6 500 katsojaa.[17]

Yli kolmasosan Kanadan hallituksen kisoja varten varaamasta 200 miljoonan dollarin budjetista meni Canada Olympic Parkin rakentamiseen. 85 hehtaarin kokoisella alueella järjestettiin kelkkailut, mäkihyppy, näytöslajina ollut freestylehiihto sekä yhdistetyn mäkihyppyosuudet. Kelkkailuratojen suunnittelussa ja rakentamisessa käytettiin hyväksi Itä-Saksan teknologiaa, ja ne rakennettiin syksyn 1984 ja kevään 1986 välillä kovetetusta betonista. Kelkkailuratojen yhteispituus on 1475 metriä. Neljän mäkihyppytornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1984 ja ne saatiin valmiiksi 1986. Mäkihyppytornien korkeudet ovat 30 (harjoitusmäki), 50, 70 ja 90 metriä. Suurimman mäen montussa on tilaa 35 000 katsojalle, mutta peräti 80 000 ihmistä seurasi yhtä aikaa mäkihyppyä kisojen aikaan paikan päällä. Saman kukkulan itäpuolella sijaitsevat näytöslajina olleen freestylehiihdon kilpailupaikat, joissa oli tilaa 15 000 katsojalle.[17] Nykyään monet calgarylaiset oppivat Canada Olympic Parkissa hiihtämään ja lumilautailemaan.[18]

Pikaluistelut pidettiin Olympic Ovalissa, jonka rakentaminen maksoi 40 miljoonaa, ja joka oli Pohjois-Amerikan ensimmäinen 400 metrin pikaluistelurata. Se suunniteltiin ympärivuotiseen käyttöön. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun talviolympialaisten pikaluistelutapahtumat järjestettiin sisätiloissa.[17] Olympic Ovalissa toimii nykyään myös ihmisten suorituskykyä mittaava laboratorio.[18]

Näytöslajeina järjestetyt curling sekä lyhyen radan pikaluistelu pidettiin Max Bell Arenalla. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan nämä tapahtumat oli tarkoitus järjestää muualla, kunnes järjestejät päätyivät järjestämään tapahtumat Max Bell Arenalla. Jäähallin kehittämiseen käytettiin kisojen alla noin miljoona dollaria.[17]

Avajaiset sekä päättäjäiset järjestettiin McMahon Stadiumilla, joka oli valmistunut vuonna 1960. Järjestäjät olivat suunnitelleet aluksi pitävänsä vain avajaiset McMahon Stadiumilla, mutta he myöhemmin päättivät järjestää myös päättäjäiset samassa paikassa. Alun perin stadionilla oli 33 000 istumapaikkaa, mutta kisoja varten areenalle lisättiin 5 000 pysyvää ja 22 000 väliaikaista istumapaikkaa.[17]

Osallistujamaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vihreällä on merkitty maat, jotka osallistuivat olympialaisiin, ja sinisellä ne maat, jotka osallistuivat ensimmäistä kertaa talviolympialaisiin. Calgary on merkitty mustalla pisteellä.

Kisoihin osallistui 1 423 urheilijaa 57 maasta. Urheilijoista miehiä oli 1 122 ja naisia 301.[16][19]

Mitalitaulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Vuoden 1988 talviolympialaisten mitalitaulukko

Vuoden 1988 talviolympialaisten mitalitaulukon ykkössijan saavutti Neuvostoliitto.[1][20][15][21]

Vuoden 1988 talviolympialaisten mitalitaulukko
Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1  Neuvostoliitto 11 9 9 29
2  Itä-Saksa 9 10 6 25
3  Sveitsi 5 5 5 15
4  Suomi 4 1 2 7
5  Ruotsi 4 0 2 6
6  Itävalta 3 5 2 10
7  Alankomaat 3 2 2 7
8  Länsi-Saksa 2 4 2 8
9  Yhdysvallat 2 1 3 6
10  Italia 2 1 2 5

Lipunmyynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisoihin oli tarjolla noin 1,9 miljoonaa lippua, joista myytiin noin 1,6 miljoonaa. Lippuja myytiin enemmän kuin kertaakaan kisojen jälkeisissä talviolympialaisissa.[22] Lipunmyynti tuotti arviolta 38,5 miljoonaa. Lippujen kysyntä kisojen päätapahtumiin yllätti järjestäjät, jotka olivat asettaneet lippujen hinnat alhaisiksi tarkoituksenaan tarjota tasaiset mahdollisuudet kaikille ostaa lippuja. Ongelmaksi muodostui se, että kaikki halusivat ostaa samoja lippuja, sillä esimerkiksi maastohiihto ja yhdistetty eivät kiinnostaneet kanadalaisia, koska nämä lajit olivat heillä melko vieraita. Suurin osa, eli noin kolme neljäsosaa lipuista, myytiin Calgaryn lähialueiden asukkaille ja kymmenesosa Yhdysvaltoihin.[17]

Kisoja edeltävinä vuosina kisojen lipunmyynnissä kärjistyi skandaali.[23] Kisojen lipunmyynnistä vastannut James McGregor pidätettiin sekä erotettiin virastaan, sillä häntä syytettiin petoksesta yritettyään myydä 8 000 lippua väärin Yhdysvaltoihin oman yrityksensä nimissä sähköpostilla.[24][25] Tämän lisäksi Yhdysvaltoihin myytäväksi tarkoitetut liput tulivat myyntiin yli viikon verran myöhässä verrattuna Kanadan vastaaviin, vaikka niiden piti tulla myyntiin yhtä aikaa tarjoten tasaväkisen mahdollisuuden ostaa lippuja haluamiinsa tapahtumiin ja parhaisiin paikkoihin. Näin kanadalaiset saivat etua tässä asiassa.[26]

Televisiointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä vuotta ennen kisoja, vuonna 1984, kisajärjestäjät kertoivat Sveitsin Lausannesta, että he olivat tehneet 309 miljoonan Yhdysvaltain dollarin sopimuksen kisojen televisiointioikeuksista American Broadcasting Companyn kanssa. Se oli yli kolme kertaa enemmän kuin edellisissä talviolympialaisissa Sarajevossa 1984. [27] Tämä myös varmisti sen, että kisat eivät jääneet tappiolle.[28] Sopimus oli kuitenkin tappiollinen ABC:lle, sillä sen saamat mainostulot eivät riittäneet paikkaamaan maksua kisojen televisioinnista.[29]

Kanadassa kisat televisioi pääasiassa CTV, mutta CBC lähetti tunnin koosteen kisoista pävittäin.[30] Euroopan yleisradiounioni puolestaan maksoi 5,7 miljoonaa dollaria lähetysoikeuksista 32 maassa. Neuvostoliitto, Kuuba, Pohjois-Korea ja Itä-Euroopan sosialistiset valtiot maksoivat yhteensä 1,2 miljoonaa kisojen oikeuksista.[31]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Calgary 1988 Official Website of the Olympic Movement. Viitattu 28.3.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Lee, Mark: Calgary Olympics wrap up CBC Archives. 29.2.1988. Viitattu 28.8.2017.
  3. ↑ Eddie 'the Eagle' Edwards wins over fans at 1988 Winter Olympics CBC Archives. 24.2.1988. Viitattu 28.8.2017.
  4. ↑ A new sled for Jamaican bobsledders CBC Archives. 9.2.1988. Viitattu 28.8.2017.
  5. ↑ Calgary Olympics: Volunteers vital to the Games CBC
  6. ↑ A Cost-Benefit Analysis of an Olympic Games (Arkistoitu – Internet Archive) Queen’s Economics Department Working Paper No. 1097 Queen’s University 2006 (s. 3)
  7. ↑ Calgary 1988 Winter Olympics olympic.org: Kansainvälinen Olympiakomitea. Viitattu 4.9.2017.
  8. ↑ a b Seoul chosen in easy vote for 1988 Summer Olympics 1.10.1981. The Record-Journal (Meriden, CT). Viitattu 29.8.2017. (englanniksi)
  9. ↑ Vancouver Sun: Vancouver loses to 'big-ticket' Games news.google.com. 29.10.1979. Viitattu 29.8.2017. (englanniksi)
  10. ↑ GamesBids.com Past Results gamesbids.com. Viitattu 9.1.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Ferguson, Eva: 1988 Olympics transformed Calgary 2.7.2013. Calgary Herald. Viitattu 29.8.2017. (englanniksi)
  12. ↑ Canada olympic.org. Viitattu 29.8.2017. (englanniksi)
  13. ↑ Donna Spencer: Calgary 1988 Winter Olympics Legacy Thrives Because Of Foresight (PHOTOS) 2.11.2013. huffingtonpost.ca: Huffington Post. Arkistoitu 4.9.2017. Viitattu 29.8.2017. (englanniksi)
  14. ↑ Results of the XVth Winter Games in Calgary (pdf) library.la84.org. Viitattu 28.3.2016. (englanniksi)
  15. ↑ a b 1988 Calgary Winter Games Sports-Reference. Viitattu 28.3.2016. (englanniksi)
  16. ↑ a b Factsheet - The Olympic Winter Games (pdf) International Olympic Committee. Viitattu 28.3.2016. (englanniksi)
  17. ↑ a b c d e f g h Calgary Olympic Games Official Report (PDF) library.la84.org. Viitattu 4.9.2017. (englanniksi) (ranskaksi)
  18. ↑ a b c d e Spencer, Donna: A look at the main venues of the 1988 Winter Olympic Games in Calgary 11.2.2013. Global News. Viitattu 31.8.2017. (englanniksi)
  19. ↑ Calgary 1988 - XV Olympic Winter Games International Olympic Committee. Arkistoitu 15.5.2008. Viitattu 28.3.2016. (englanniksi)
  20. ↑ Event results Official Website of the Olympic Movement. Viitattu 28.3.2016. (englanniksi)
  21. ↑ Calgary 1988 olympic.it. Viitattu 28.3.2016. (englanniksi)
  22. ↑ Tickets available and sold at the Olympic Winter Games from 1988 to 2014 (in millions) statista.com: Statista. Viitattu 17.9.2017. (englanniksi)
  23. ↑ Scandals plague Calgary Games news.google.com. 13.2.1987. Viitattu 17.9.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Rockingham, Graham: Olympics: Calgary prepares for 1988 13.12.1986. upi.com: United Press International Inc.. Viitattu 17.9.2017. (englanniksi)
  25. ↑ Cawley, Janet: Hint Of A Scandal Taints `88 Olympics 26.10.1986. Chicago Tribune. Viitattu 17.9.2017. (englanniksi)
  26. ↑ Freed, Kenneth: Ticket Scandal, Other Problems Concern Calgary 7.11.1986. Los Angles Times. Viitattu 17.9.2017. (englanniksi)
  27. ↑ ABC gets 1988 Winter Games news.google.com. 25.1.1984. Sarasota Herald-Tribune. Viitattu 7.9.2017. (englanniksi)
  28. ↑ ´88 Olympics debt free thanks to television contract news.google.com. 25.1.1984. Daily Times. Viitattu 7.9.2017. (englanniksi)
  29. ↑ Home, John; Whannel, Garry: Understanding the Olympics books.google.fi. Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
  30. ↑ Busby, Ian: Calgary '88 Day 14: Lord of the Rings 25.2.2013. Calgary Sun. Arkistoitu 10.9.2017. Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
  31. ↑ Potter, W. James: Media Literacy books.google.fi. Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Talviolympialaiset 1988.
Talviolympialaisten 1988 lajit
Alppihiihto | Ampumahiihto | Jääkiekko | Maastohiihto | Mäkihyppy | Ohjaskelkkailu | Pikaluistelu | Rattikelkkailu | Taitoluistelu | Yhdistetty
Näytöslajit: Curling |  Freestylehiihto | Kaukalopikaluistelu | Vammaishiihto
Valtiot talviolympialaisissa 1988
Eurooppa  Alankomaat  Andorra  Belgia  Bulgaria  Espanja  Islanti
 Iso-Britannia  Italia  Itä-Saksa  Itävalta  Jugoslavia  Kreikka
 Kypros  Liechtenstein  Luxemburg  Länsi-Saksa  Monaco  Neuvostoliitto
 Norja  Puola  Portugali  Ranska  Romania  Ruotsi
 San Marino  Suomi  Sveitsi  Tanska  Tšekkoslovakia  Turkki
 Unkari
Amerikka  Alankomaiden Antillit  Argentiina  Bolivia  Chile  Costa Rica  Guatemala
 Jamaika  Kanada  Puerto Rico  Meksiko  Yhdysvallat  Yhdysvaltain Neitsytsaaret
Aasia  Filippiinit  Intia  Japani  Kiina  Kiinan Taipei  Etelä-Korea
 Libanon  Mongolia  Pohjois-Korea
Oseania  Australia  Fidži  Guam  Uusi-Seelanti
Afrikka  Marokko
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Talviolympialaiset_1988&oldid=22689693”